Sitkeiden ihmisten aamutossut

Meillä on kylmät lattiat. Se ei ole mitenkään poikkeuksellista. Kaikilla muillakin on ihan yhtä kylmät. Onneksi on olemassa villasukkia ja aamutossuja. Meillä nämä tossut ovat niin suositut, että pieni käyttäjä pitää niitä myös nukkuessaan. Aikani yritin selittää, miksi tossuja ei voisi pitää yöllä. Käyttäjän sitkeyden edessä annoin periksi. Mistä lie sitkeytensä perinyt? Tietää, mitä tahtoo ja miten asiat hoidetaan. Jos jotakin ei tiedä, niin miettii hetken aikaa ja sitten kyllä tietää. Ja tietää varmasti.

Itse tiesin saman ikäisenä kesälomalaisena, miten tehdään karviaismarjakarkkeja. Niitä ruotsinlaivalta ostettuja, joissa "karviaismarja-raidat" näkyvät ihan selvästi. Sokeria vain pannulle, marjat sekaan ja lämpöä niin, että karkit kovettuvat kiiltävän koviksi. Vaikuttava oli selitys, koska mummo ne karkit paistoi. Syötäviä niistä ei tullut. Se oli omituista. Olisi luullut onnistuvan.

Toisella lomalla paistettiin Helsingin serkkujen kanssa kakku. Tiesin, että aineita laitetaan kaikkea saman verran. Pari vuotta vanhemmat serkut ihmettelivät, että pienempi osaa leipoa ja uskoivat. Taikina näytti ihan kohtalaiselle, mutta paistettu kakku oli kauheaa pahkuraista velliä. Kyllä sitäkin ihmeteltiin. En tiedä vieläkään, mikä siinä meni pieleen. Yleensä se onnistuu, kun kaikkea on saman verran. Olen ihan varma. Kokeile vaikka!