Eilinen apteekkari myi ne 600mg "merkittömät" ibuprofeenitabletit kysymättä mitään. Jäi vähän ihmetyttämään, sillä jotkut apteekkarit myyvät niitä vain reseptiä vastaan. Silloin ilman reseptiä saa vain pienen Nurofen 400mg-paketin.
Ilmeisesti reseptistä on joku ohjenuora olemassa, koska jotkut apteekkarit sitä noudattavat. Hatunnosto heille, joskin sillä selityksellä he rahastavat siitä puolta pienemmästä Nurofen-paketista kaksinkertaisen hinnan. En tiedä varmasti, onko sääntö olemassa oikeasti, vai onko siihen vain hyvä vedota, että saa kalliimman tuotteen myydyksi. Siinä tapauksessa, JOS sääntö on olemassa, olen tietysti syyllinen, kun ostin sellaista, mitä ei olisi pitänyt ilman reseptiä saada apteekin ovesta ulos.
Joku on joskus vitsinä sanonut, että Belgiassa lait on tehty kierrettäviksi. Aluksi se nauratti. Myöhemmin se on monesta tilanteesta karistanut kaikki huumorin rippeetkin. Sääntöjä ja lakeja on, mutta niitä noudatetaan yleensä sen mukaan, miten ne tuntuvat eri tilanteissa mukavimmilta. Luterilaisessa maassa kasvaneena sääntöjen kiertäminen kieltämättä tuntuu aina täysin väärältä. Jollakin tasolla olen kuitenkin alkamassa käsittää, että asia ei liity pelkästään ihmisten ns. moraalittomuuteen, vaan sillä on jonkinlainen kulttuurillinen ulottuvuus, mikä liittyy sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Lääkepaketin myyntivoitosta tai halvemman tuotteen ostamisesta voi tietysti puhua vain itsekkäänä henkilökohtaisen edun etsimisenä (sekä myyjän että ostajan näkökulmasta), mutta usein täkäläiseen käytökseen kuuluu oman elämän tärkeimpien ihmisten suojelu senkin kustannuksella, että se tarkoittaa jollakin tasolla lain kiertämistä. Luterilaisesta näkökulmasta laki menee Jumalan säätämänä ihmissuhteiden edelle, mutta luulen, että katolilaisesta näkökulmasta asia näyttää erilaiselta. En ole kulttuurisesti niin korkealla tasolla, että pääsisin itse tästä ristiriidasta yli, mutta olen iloinen siitä, että pystyn edes näkemään jonkinlaisen arvostettavan periaatteen minun näkökulmastani väärän käytöksen takana.
Maailma on täynnä erilaisia kulttuureja. Antropologiaan viitaten jokaisessa kulttuurissa arvot ja arvostukset asettuvat hiukan eri järjestykseen. Näin ollen hienosäätöinen käsitys oikeasta ja väärästä on joskus vaihteleva, vaikka perustaisimme mielipiteemme periaatteessa aivan samalle pohjalle. Olen maantietellisesti näinkin lähellä omaa kulttuuriani ja silti törmäyskurssi on selkeä. Entä sitten ne kolleegat, jotka tekevät työtään kauempana ja vielä erilaisemman kulttuurin keskellä?
Myönnän, että joskus on vaikeaa arvostaa erilaisuutta. Varsinkin juuri arvojen ja arvostusten tasolla tuntuu, että on kaikista vaikeinta arvostaa sellaista, mistä on perustavanlaatuisesti täysin eri mieltä. Sitä paitsi juuri luterilaisen lainkuuliaisuuden ja esivallan kunnioittamisen keskellä kasvaneena lakien vapaa tulkinta ravistelee myös turvallisuuden tunnetta. Erilaisuus on kuitenkin aavistuksen verran helpompaa hyväksyä tai ainakin tottua elämään sen kanssa, jos erottaa edes pienen positiivisen välähdyksen näennäisesti omasta näkökulmasta vääränlaisen käytöksen taustalla.
Tämän pohdinnan lopputulos on auttanut minua siinä, että ihmisten käytös ei tunnu tältä osin enää ihan täysin arvaamattomalta, kun tiedän edes hiukan, mihin järjestykseen arvot saattavat asettua ja minkälaista käytöstä siitä saattaa olla odotettavissa. Arvaamattomuuden väheneminen helpottaa arkista kanssakäymistä paikallisten kanssa huomattavasti. Ei se varsinaisesti lisää turvallisuuden tunnetta, mutta ehkä se kuitenkin vähän lievenetää turvattomuuden tunnetta.
Ilmeisesti reseptistä on joku ohjenuora olemassa, koska jotkut apteekkarit sitä noudattavat. Hatunnosto heille, joskin sillä selityksellä he rahastavat siitä puolta pienemmästä Nurofen-paketista kaksinkertaisen hinnan. En tiedä varmasti, onko sääntö olemassa oikeasti, vai onko siihen vain hyvä vedota, että saa kalliimman tuotteen myydyksi. Siinä tapauksessa, JOS sääntö on olemassa, olen tietysti syyllinen, kun ostin sellaista, mitä ei olisi pitänyt ilman reseptiä saada apteekin ovesta ulos.
Joku on joskus vitsinä sanonut, että Belgiassa lait on tehty kierrettäviksi. Aluksi se nauratti. Myöhemmin se on monesta tilanteesta karistanut kaikki huumorin rippeetkin. Sääntöjä ja lakeja on, mutta niitä noudatetaan yleensä sen mukaan, miten ne tuntuvat eri tilanteissa mukavimmilta. Luterilaisessa maassa kasvaneena sääntöjen kiertäminen kieltämättä tuntuu aina täysin väärältä. Jollakin tasolla olen kuitenkin alkamassa käsittää, että asia ei liity pelkästään ihmisten ns. moraalittomuuteen, vaan sillä on jonkinlainen kulttuurillinen ulottuvuus, mikä liittyy sosiaaliseen kanssakäymiseen.
Lääkepaketin myyntivoitosta tai halvemman tuotteen ostamisesta voi tietysti puhua vain itsekkäänä henkilökohtaisen edun etsimisenä (sekä myyjän että ostajan näkökulmasta), mutta usein täkäläiseen käytökseen kuuluu oman elämän tärkeimpien ihmisten suojelu senkin kustannuksella, että se tarkoittaa jollakin tasolla lain kiertämistä. Luterilaisesta näkökulmasta laki menee Jumalan säätämänä ihmissuhteiden edelle, mutta luulen, että katolilaisesta näkökulmasta asia näyttää erilaiselta. En ole kulttuurisesti niin korkealla tasolla, että pääsisin itse tästä ristiriidasta yli, mutta olen iloinen siitä, että pystyn edes näkemään jonkinlaisen arvostettavan periaatteen minun näkökulmastani väärän käytöksen takana.
Maailma on täynnä erilaisia kulttuureja. Antropologiaan viitaten jokaisessa kulttuurissa arvot ja arvostukset asettuvat hiukan eri järjestykseen. Näin ollen hienosäätöinen käsitys oikeasta ja väärästä on joskus vaihteleva, vaikka perustaisimme mielipiteemme periaatteessa aivan samalle pohjalle. Olen maantietellisesti näinkin lähellä omaa kulttuuriani ja silti törmäyskurssi on selkeä. Entä sitten ne kolleegat, jotka tekevät työtään kauempana ja vielä erilaisemman kulttuurin keskellä?
Myönnän, että joskus on vaikeaa arvostaa erilaisuutta. Varsinkin juuri arvojen ja arvostusten tasolla tuntuu, että on kaikista vaikeinta arvostaa sellaista, mistä on perustavanlaatuisesti täysin eri mieltä. Sitä paitsi juuri luterilaisen lainkuuliaisuuden ja esivallan kunnioittamisen keskellä kasvaneena lakien vapaa tulkinta ravistelee myös turvallisuuden tunnetta. Erilaisuus on kuitenkin aavistuksen verran helpompaa hyväksyä tai ainakin tottua elämään sen kanssa, jos erottaa edes pienen positiivisen välähdyksen näennäisesti omasta näkökulmasta vääränlaisen käytöksen taustalla.
Tämän pohdinnan lopputulos on auttanut minua siinä, että ihmisten käytös ei tunnu tältä osin enää ihan täysin arvaamattomalta, kun tiedän edes hiukan, mihin järjestykseen arvot saattavat asettua ja minkälaista käytöstä siitä saattaa olla odotettavissa. Arvaamattomuuden väheneminen helpottaa arkista kanssakäymistä paikallisten kanssa huomattavasti. Ei se varsinaisesti lisää turvallisuuden tunnetta, mutta ehkä se kuitenkin vähän lievenetää turvattomuuden tunnetta.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti