Kärsivällisyyden standardiannos

Päivän parhaat kaverit - jyväpussi ja särkylääke. Mietinpä tässä, onko kärsivällisyyttä tarkoitettu opittavaksi joku standardoitu oppimäärä. Luulin jo hieman edistyneeni, mutta tänään pinna kiristyy muustakin kuin suihkuverhotangosta. Se on pientä se, vaikka kyllä se putosi tänäänkin kesken shampoon huuhtelun suoraan olkapäähän niin että kolahti.

Tänä aamuna vein palkanmaksuun tarvittavia asiakirjoja naapurikaupungin toimistoon. Naura vaan ihan vapaasti - takapenkillä maaten! Jouduin kävelemään muutaman kadunvälin ja vauhti oli etanaakin hitaampi. Tyttö sanoi eilen illalla, kun yhdessä käveltiin koululle: "Äiti, sun jalat näyttää vähän siltä kuin sun kengät aina liimautuis maahan..." Siltä se tuntui tänäänkin. Kirjaimellisesti.

Tänään olen tyytyväinen, että on taas laukussa sellaisia töitä, jotka hoituvat kotoakin käsin. Onneksi on myös internet, sähköposti, puhelin ja kännykkä -kaikki hienot, nykyajan vempaimet, millä saa kommunikoitua kolleegojenkin kanssa päivän aikana kaiken tarvittavan.

Yritän oppia sitä kärsivällisyyttä. Ehkä saan osan siitä standardiannoksesta kokoon seuraavien viikkojen aikana, kun taas poden tätä vaivaa, jota en jaksa enää edes nimeltä mainita. Aina, kun kuvittelee olevansa kunnossa, se iskee uudestaan. Pah.