Tässä innokas valokuvaaja. Suihkun raikkaana pulikoituaan puolituntia ensin ammeessa. Lapsena usein haaveilin ammeesta. Nyt, kun sellainen jokaisessa keski-Eurooppalaisessa standardikylppärissä on, sitä ei tule käytettyä nimeksikään. Kuka jaksaisi lojua haaleassa vedessä? Meidän valokuvaaja jaksaa muutaman kerran vuodessa. Silloin onkin ohjelmassa sukellusta, käärmetemppuja ja välillä "liukumäkeä" niin että roiskuu.Viimeisin selitys kylvylle oli sellainen, että aamulla suihkuverhon tanko putosi jo kahden vieraan niskaan. (En saanut sitä takaisin ylös, joten piti keksiä vaihtoehto valokuvaajan aamusuihkulle. ) Kyllä oli vieraanvarainen olo, kun kuulin kylppäristä kaksi kertaa tutun äänen - "viiuh-klaks-klaks." Tiesin heti, mitä oli tapahtunut.
Tuo suihkuverhotankojuttu on juuri sellainen, että se saa joka ikisen kerran kolahtaessaan adrenaliinit virtaamaan. Se jaksaa hermostuttaa. Mutta sitten se pysyy taas putoamatta muutaman viikon, joten ikinä rautakauppaan mennessä ei muisteta, että se olisi se akuutti ostos.
Jos tulet käymään, niin varo, ettei se verhotanko kolahda suihkun jälkeen päähäsi - se on kaikistä ärsyttävin vaihtoehto. Ei me varmaankaan ikinä saada sitä uusittua. Se pysyy sen verran kuin pysyy, joten vedä suihkuverhoa hitaasti. Ainakin olen varoittanut.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti