Eilisiä uutisia Saksasta

Järkyttävää ja järjetöntä koulusurmaa uutisoitiin eilen kaikilla saksalaisilla ja ulkomaalaisilla uutiskanavilla. Uutisten välissä haastateltiin asiantuntijoita. Kuten muidenkin viime aikojen vastaavien tapahtumien yhteydessä, esille nousi voimakkaasti se, että nuorille ei vieläkään ole tarjolla asianmukaista tukiverkostoa, jolla voitaisiin vastaavat teot estää. En tiedä kuinka monta kertaa jotakin täytyy vielä tapahtua, että tukea alettaisiin tarjota enemmän. Tässä näyttää, että tilanne on suhteellisen sama täällä, siellä kuin myös Suomessakin.

Toisaalta jäin ihmettelemään sitä, miksi vastuu siirretään nykyisin suoraan ammattilaisille (psykologeille ja opettajille). Tietysti he ovat ammattinsa puolesta vastuussa nuorten hyvinvoinnista. Silti ihmettelen sitä, että perheiden ja vanhempien osuutta nuorten elämässä ei näytetä korostettavan ollenkaan. Hyvinvointi kuitenkin alkaa kotoa. Ehkä meidän yhteiskuntana pitäisi panostaa enemmän vanhemmuuden tukemiseen, kuin odottaa että byrokratia järjestäisi aukottoman tukiverkoston jokaiselle nuorelle. On vaikea uskoa, että ulkopuolisten auttajien yksinään olisi ikinä mahdollista niin tarkasti valvoa nuorten ajatusmaailmaa, että kaikki pahoinvointi voitaisiin huomata ajoissa. Vanhemmatkaan eivät voi auttaa kaikissa tilanteissa, mutta luulen, että monet näistä ampumistapauksista jotenkin kuvastavat nyky-yhteiskunnan tilaa. Pahoinvointi on levinnyt ja sille on monta syytä. Perheisiin panostaminen voisi hiukan lievittää oireita ja tarjota rakentavia vaihtoehtoja ongelmien selvittämiseen.

Eräs haastateltava korosti koulukavereiden merkitystä ja väitti, että heidän tulisi seurata ystäviään paremmin. Se tuntui aikuisten vetäytymiseltä vastuusta.

Ps. Ystävämme asuvat ja tekevät työtään kyseisen koulun lähistöllä. Heidän lapsensa pääsivät eilen kotiin vahingoittumattomina. Tänä aamuna lapset vietiin kouluun ihan kuin minä tahansa tavallisena päivänä. Heille mikään ei kuitenkaan ole tänään tavallista. Muistathan heitä.