Pääsin perjantai-iltapäivällä ulkotöihin. Aurinko paistoi ja yksi keväästä hullaantunut lämpömittari näytti +19 astetta!Yksivuotiset kesäkukat koulun edustalla näyttivät talven jälkeen siltä, kuin kuolema olisi pyyhkäissyt niitä helmallaan ohi kulkiessaan. Minun työni rajoittui jätesäkin kannatteluun, haravointiin ja päällysmiehenä olemiseen. Sain onneksi apua kuolleiden kasvien vetämiseen maasta. Siitä olin kiitollinen, koska en vielä uskalla liikaa kumarrella ja kyykkiä. Liikeet kyllä sinänsä sujuvat jo, mutta vaativat keskittymistä, mikä helposti unohtuu, kun innostuu.
Nyt viimevuotisten kesäkukkien tilalla on nyt eilisen jälkeen pelkät tyhjät kukkapenkit. Yksivuotisten kasvien totaalikuolemasta viisastuneena valitsen tätä kesää varten muutamia tässä ilmastossa ikivihreitä pensaita, muutaman hortensian ja pari daalia-juurakkoa. Ehkä ostan myös joitakin orvokkeja alkukesän iloksi. Niiden kaikkien istutusaika on jo, joten kauaa ei tarvitse odotella. Ensitalvena kuolema ei toivottavasti pyyhkäise istutuksia ihan niin tosissaan . Ja sitten kaikkea ei tarvitse istuttaa kevään tullen uudelleen...
PS. Kuulin, että joku puutarhuri on lupautunut tuomaan kaksi ihkaoikeaa oliivipuuta ja istuttamaan ne. En tiedä vielä minne, mutta jo pelkkä ajatus oliivipuista kuulostaa ihanalta, eikö? Vähän niinkuin asuisi jossakin etelämmässä, missä aurinko paistaa koko kesän kirkaan siniseltä taivaalta. ;-)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti