Torilla / The farmers' market

Ennen eilistä kirpputorikierrosta kävimme ostamassa parvekekukkia, vihanneksia ja hedelmiä naapurikaupungin pieneltä lauantaitorilta. Otimme tietysti korin mukaan, niinkuin torille kuuluukin. Lierihatun jätin kotiin. ;-) Siellä oli joitakin perinteisiä perennoja, joita ei nykyään edes kukkakaupoissa myydä. Itselleni valitsin huvikseni pari daalia, koska en ole yrittänyt niitä ikinä aiemmin kasvattaa.

Uutisissa viime viikolla mainittiin, että täkäläiset maanviljelijät tarvitsevat torimyynnistä saatavia tuloja, koska joutuvat muuten myymään tuotteensa pilkkahintaan kauppoihin. Melkein kaikki olikin ruokakaupan hintoja halvempaa, joten jos toriostoksista hyötyvät tuottajatkin, niin sittenhän ilo on molemmin puolinen! Taidamme ottaa tavaksi.

Tunnelma oli tosi viihtyisä! Ihmisiä oli sopivasti sen verran, että oli elämää, muttei tungosta kuitenkaan. Ja se, joka huusi kovimmalla äänellä sai eniten asiakkaita. "Viimeiset kirsikat 3€/kg, viimeiset kirsikat..." Jos torilla käy säännöllisesti, saattaa myös tutustua muutamaan myyjään. Sitten siellä vasta onkin tunnelmaa, jos tutulta ihmiseltä voi ostaa hänen kasvattamiaan tuotteita.

Before the visit to the secondhand shop yesterday, we went to the farmers' market nearby. We bought summer plants, vegetables and fruit. We carried a basket like you just need to do to at the market. Well, I did leave my brimmed hat at home. ;-) They had several kinds of traditional perennials that you don't find in the shops nowadays. (Think of the grandmother's garden.) Just for fun I chose couple of Dahlias for myself, since I never tried growing them yet.

It was in the news last week, that the local farmers actually need the income they can earn at the farmers' markets. Otherwise, they must sell their products for far too low price to the shops. Nearly everything was cheaper. Thus, the market benefits both the farmers and the customers. We must make it a habit.

The atmosphere was wonderful! There was enough going on to make the place lively, but not too much to make it busy. The one shouting with the loudest voice got the most customers. "Last cherries for 3€/kg, last cherries..." By visiting the market regulary, you can surely get to know couple of the farmers. That will make the market experience even more special, because buying something from somebody you know makes it taste all the better...

Aina on paikka maalaukselle / One can always need some pictures

Poikkesin tänään viideksi minuutiksi kirpputorille. Joskus sen enempää ei tarvita. Lopetin kiertelyn lyhyeen, kun löysin nämä kaksi suurta maalausta. Arvoa ei taida taaskaan olla kummallakaan, mutta molemmat ovat kauniita.

Ylempi maalaus kuvaa aika tyypillistä täkäläistä aihetta -kanaalia, vanhoja taloja ja kirkontornia. Yleensä en sorru niin selkeästi johonkin paikkaan sidottuihin kuviin, mutta tuossa oli jotakin sympaattista hiljaisuutta ja rauhaa. Alemmassa kuvassa olevalla taululla ei ollut edes kehyksiä, mutta se on näistä niin ihanan värinen (luonnossa enemmän vihertävän tai turkoosin sininen), joten en anna kehyksettömyyden haitata. Koska pidin näistä öljyvärimaalauksista, olisin saattanut maksaa niistä enemmänkin, mutta myyjä pyysi vain kolme euroa yhteensä.

Today I took five minutes to ramble about in the secondhand shop nearby. Sometimes five minutes is just enough. I was ready to go home after having found these two paintings. They are surely of no financial worth, but I find them beautiful.

The upper picture has a very typical local motif - channel, old houses and church tower. Usually I never buy anything that is so concretely bound to a certain geographical location. However, this painting was shining some kind of sympathetic silence and peace. The picture below did not even have a frame to it, but it's turquoise colour is so fascinating that I just love it. Since I sincerely liked these oil paintings, I would have not mind to pay a bit more, but the Mr. Secondhand Shop only asked for three euros.

Kukkia, kukkia / Flowers, flowers...

Aurinko paistaa ihanasti ja lämpömittari näyttää reilusti yli kahtakymmentä!!!

The sun is shining and the temperature outside is well beyond 20 degrees Celsius!!!

Ihmeesti nuo ruusutkin vaan kukkii! Leikkasin ne ihan itse viime syksynä. En silti ota kukinnasta pisteitä itselleni. Luulen nimittäin, ettei niitä pysty nujertamaan tumpelokaan. Kerran opiskeluaikana reilut kymmenen vuotta sitten leikkasin keskellä kesää yhden ruusupenkeistä ymmärtämättömyyttäni maan tasalle. Menihän siinä muutama vuosi ja minua nolotti joka kerran, kun edes katsoin sinne suuntaan, mutta sieltä ne silti taas nousivat. Ne kukkiivat tänäkin vuonna ihan hienosti. Ilmeisesti vaaditaan siis enemmän lahjakkuutta, että pystyy vanhoja taimia tappamaan kuin niitä kasvattamaan.

It's amazing that the roses bloom so well! I cut them all by myself last fall. However, I can't take any credit for their flowers to myself. I believe that it is nearly impossible to kill them. Once as a student I pruned some of the roses in the middle of the summer little too rough. Thinking of doing them good, I cut them completely down. It took couple of years for them to come back. I was terribly ashamed every time I even looked to their direction. But they did come back and bloom now beautifully. Therefore, I do think that one needs more of a talent to kill old plants than to make them grow.

Toisin on uudempien kasvien laita. Niiden puolesta saa aina ohi kulkiessaan huokailla. Muutenkin luulen, että taivaassa on hymyilty minun rukouksilleni viime viikkojen aikana. Työpaikalla kulkiessa rukoilen tämän tästä, että joku kasvi pysyisi vielä hetken nupullaan, että toinen alkaisi levitä, toinen juurtua ja joku taas kukkia juuri nyt tai vasta viikon kuluttua... Ihan niinkuin ylhäällä ei paremmin tiedettäisi, mitä täällä milloinkin tarvitaan!

It's a different story with new plants. I think they have been smiling in heaven because of my prayers during the last couple of weeks. Everytime I check the flower beds I pray that one plant wouldn't bloom yet, that another one would begin to spread quickly, that another one would grow strong roots, yet another one would bloom now right away or just in a week or so... Like God would not himself know how to make plants grow!

Viimeisen kuvan ranskalainen Isabel on ollut hyvä apulainen ja tottunut tarttumaan työhön kuin työhön. Eilen kompostimultaa tarkistaessamme hän huokaisi: "Olisipa jo pari vuotta kulunut - kaikki näyttää sitten vielä paremmalta!" Toivon minäkin, että se tulee olemaan totta... Tällä hetkellä etanat ovat pahin uhka. Niitä on jo myrkytettykin, mutta ne eivät täältä helpolla lopu. Etanat ovat parhaimmillaan kymmenen senttiä pitkiä, lähes kolme senttiä leveitä ja kotilo selässäkin halkaisijaltaan noin neljäsenttiä... Suurennuslasia ei todellakaan tarvita.

Isabel from France (last photo) has been a great helper. She is used to do almost any kind of work. Yesterday as we checked the dirt from the compost, she said:"I wish some years would have already passed. Everything will look better then!" That's my hope, too. At the moment our worst nightmares contain snails. We have poisoned them, but it is hard to get completely rid of them. They are of amazing size - no need for a magnifying glass...

Vakka kantensa valitsee (ja hetki ennen loppua)

Näistä kahdesta kirjoitinkin jo keväällä puutarhatöihin liittyen. Mutta saanen esitellä - tässä tuore kihlapari! Joskus sanotaan, että 'vakka kantensa valitsee.' Markuksen ja Nicolen kanssa voisi siinä kohdassa nyökytellä. Aivan päivänselvä valinta.

Markus autteli puutarhahommissa iltapäivällä. Saatiin kaksi kukkapenkkiä toistaiseksi valmiiksi. Tulevina vuosina tarvitaan niihin vielä jotakin lisää, mutta peruskuvio on nyt selvä tätä kesää varten. Kun joku muu vielä tasoittaa pation pensaat, alamme olla valmiita puutarhan osalta ensi viikkoa varten.

Lopputentit päättyvät tiistaina ja keskiviikkoaamuna pidetään valmistujaisjuhlien kenraaliharjoitukset mustat kaavut päällä, otetaan viralliset ryhmäkuvat... Siitä se juhlinta sitten alkaa. Monta päivää pelkkää juhlaa. (Väliajat tietysti vähemmän juhlaa, kun ryntäilemme kukin edes takaisin ja hoidamme oman osuutemme järjestelyistä.) Sunnuntaiaamuna heräämme sitten ihmeissämme, että taas yksi lukuvuosi kului loppuun niin nopeasti! Aina sama juttu. Jokainen odottaa lomaa, mutta sitten olemme jokainen omassa toimistossamme, liian hiljaisessa rakennuksessa, ihan liian rauhassa.

Loppukesästä emme enää malta odottaa oppilaiden palaamista... Jokainen sanoo apaattisena ainakin kymmenen kertaa lauseen "It's so silent here." Ihmekös meistäkin tuntui oppilaina aina niin juhlalliselta palata lomilta, kun jokainen toivotti meidät tervetulleeksi! Olen varma, että ne toivotukset tulivat täydestä sydämestä. Koulu ei ole oikea koulu, jos oppilaat puuttuvat.

Vanha juttu uudessa paketissa

Kuvassa on tänä kevääna valmistuva, ranskalainen Marie ajatuksiinsa uppoutuneena.

Joskus on ihmeellistä, että monta kertaa luetun tekstin keskeltä löytyy ihan uusia juttuja. Sellasia ajatuksia, mihin ei ole kiinnittänyt huomiota aikaisemmin, vaikka sanat ovatkin tuttuja.

Tänäaamuna luin taas Luukasta. Tarpeetonta varmaan sanoa, että se on suosikkievankeliumini. Jos olisin pastori, voisin joka sunnuntai saarnata vuoden toisensa jälkeen "Luukasta" alusta loppuun ja lopusta alkuun. Saattaisin väsyttää tunnollisimmankin seurakuntalaisen. :-)

Ajatus, mikä tällä kertaa jäi ihmetyttämään, oli Jeesuksen sanonta "Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan." (12:32) Vanha tuttu lause, mutta nyt huomasin ensimmäistä kertaa, missä asiayhteydessä Jeesus sen sanoi. Ennen tuota lausetta Jeesus kieltää opetuslapsiaan murehtimasta ajallisista tarpeista. Sen jälkeen hän käskee jakamaan omaisuutta tarvitseville ja hilloamisen sijasta keräämään aarteita taivaaseen.

"Valtakunta" näköjään selittää Jeesuksen mielestä sen, ettei täällä kannata valvoa yhtään yötä huolissaan tulevasta. "Valtakunta" selittää myös sen, että kannattaa kerätä aarteita oikeaan osoitteeseen. Inhimillisestä näkökulmasta katsoen on aina syytä sekä huoleen että myös "pahan päivän varalta" varustautumiseen. Voin kuvitella, että Jeesus sanoi:"Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan," huokaisten samalla syvään. Ihmisen on niin vaikea käsittää, että tässä ei ole kaikki, ja olennaisempi, kokonaisempi ja pidempi elämä on kuoleman toisella puolella.

Jeesukselle Jumalan valtakunta oli paljon todellisempi kuin tämän ajallinen maailma. Sen näkökulman kun saisi mielessä säilymäan, niin sekä huolet että ajoittainen hamstrauksenkin tarve loksahtavat oikeisiin mittasuhteisiin. Täällä maan päällä kun oikeasti eletään vain ikuista elämää varten.

Hääjuhlat

Viikonloppuna juhlittiin miehen pikkuveljen häitä. Aurinko paistoi täysillä. Hääpari oli onnellinen saadessaan toisensa. Pastorin saarna oli todella hyvä. Se oli henkilökohtainen, hauska ja vakava yhtä aikaa. Tässä morsiamen ja sulhasen äidit hääparin kanssa kirkon pihalla.

Muilta osin valokuvauksemme meni lähes täysin myttyyn. Kamera on sisätiloissa hidas salaman kanssa, joten melkein jokainen otos sisältää jotakin ylimääräistä, punaisia silmiä, epätarkkuutta, tms. Toivomme kovasti, että sukulaisilta saadaan paljon onnistuneita valokuvia.

Juhlat jatkuivat saksalaisittain pitkälle aamuyöhön. Ruokaa oli yllin kyllin ja ohjelmaa tuntui riittävän. Siellä on tapana, että hääpari hyvästelee viimeisetkin vieraat ja jää yleensä vielä raivaamaan juhlien jälkeen.

Villeroy & Boch

Villeroy & Bochin tehtaanmyymälät sattuivat matkan varteen sunnuntaina. Lähes normaaliin hintaan myyvät kaupat jätimme tuossa posliiniparatiisissa kiertämättä kokonaan. Kiersimme vain poistoja myyvän kaupan. Astioita rakastavalle ihmiselle tuo poistomyymälä on aivan huippuhyvä idea! Itse asiassa paikka on näköalaltaan todella kaunis ja kahvilat hyviä, joten miestäkään ei ole vaikea suostutella siihen taukopaikkaan.

Mukaan tarttui marmeladikippo ja kuusi yllä olevaa soikeaa, turkoosia leipä/jälkiruokalautasta. Ilahduin lautasten muodosta ja myös keskiosan pinnasta, jossa on kankaan painama jälki. Halvalla lähti, kun yhdeksän euroa riitti kuuteen lautaseen!

Kotona lautasia pestessä ilahduin vielä enemmän, kun huomasin, että hintalapun mukaan normaalihinta (mitä ilmeisesti monikaan ei ole ollut valmis maksamaan, koska iso pino lautasia oli päätynyt poistokauppaan) olisi ollut 17,50€. Sitä kun ajattelee niin varmasti kaikki, mitä näiltä lautasilta tarjoaa, maistuu hyvälle. Jos jollekin ei näytä maistuvan, niin voin ihan kuin ohimennen mainita, miten kalliista lautasista on kyse... ;)

Rautatieasemalla

Täkäläiset rakastavat meteliä, ihmispaljoutta, musiikkia ja tanssia. Missä vaan.

Tässä hyvänmielenlinkki Antwerpenin rautatieasemalta. Paikallaolleet näyttivät nauttineen esityksestä. Ehkä nautit sinäkin!

http://www.youtube.com/watch?v=0UE3CNu_rtY

Liian kallis matto

En ole ostanut maton mattoa pitkään aikaan. Itseasiassa viime syksynä, pitkään asiaa ilmassa pidettyämme, sovimme lopulta, että jouluksi ostetaan uusi matto olohuoneeseen. Vaikka niin kuin yhteiseksi joululahjaksi tai jotakin, jotta se ei tuntuisi niin turhalta ostokselta. No, sitten tuli kasa yllätyslaskuja, niinkuin niitä tapaa tulla juuri silloin, kun aikoisi tuhlata rahaa johonkin, minkä voi myös jättää ostamatta.

Niiden laskujen jälkeen matonostomotivaationi oli kadonnut, joten päätimme viedä vanhan maton itsepalvelupesulaan. Sellaisia pesuloita on joka puolella ja niissä laitetaan kolikoilla jättikokoinen kone pyörimään. Täällä ei pysty pesemään missään mattoja käsin. Kerran yritin pestä kylpyammeessa vakuuttuneena siitä, että suomalainen nainen pesee maton missä vaan pelkän sisun avulla. Se matto oli pesun jälkeen entinen. Ei sisukaan mahtanut sille mitään. Eihän sitä saanut edes levitettyä kunnolla hangattavaksi, saati huuhdeltua puhtaaksi.

Onneksi on pesuloita! Itsepalvelulla taisi jäädä hintakin viiteen euroon. Ei sieltä pesukoneesta uutta mattoa tullut, mutta nyt olemme taas olleet tyytyväisiä useamman kuukauden ajan. En tiedä, milloin mattoasia tulee seuraavan kerran ajankohtaiseksi. Mattoihin liittyen näin eräässä blogissa lainauksen, jonka alkuperäinen lausuja ei varmasti ole ikinä sanonut mitään, mistä olisin vähänkään samaa mieltä. Tämä oli kuitenkin hulluudessaan aika hauska.

What if everything is an illusion and nothing exists? In that case, I definitely overpaid for my carpet. (Woody Allen, www.quotationspage.com)

Mitä, jos kaikki on illuusiota ja mitään ei ole olemassa? Siinä tapauksessa maksoin taatusti liikaa matostani. (Woody Allen)

---

Se matoista.
Eilen pari opiskelijaa oli käymässä ja vietettiin rentoa iltaa mm. syömällä suuri lautasellinen mokkaneliöitä oppilaanohjauksen "kevennykseksi." :-) Tänään aamu meni ympäriinsä kulkiessa ja petivaatteita ja pyyhkeitä kantaessa. Tarkistin vierasasunnot, jotta kaikki on varmasti valmista maanantaita varten. Saamme amerikkalaisen kuoron reilun viikon vierailulle. Tiistaina on kevätkonsertti, jossa kuoro ja koulun omat oppilaat esiintyvät yhdessä.

Nyt täytyy korjata pino kirjoitelmia. Sitten pääsenkin viikonlopun viettoon.

Aamuherätys

Heräilen nykyään satunnaisesti ennen auringon nousua. Onneksi vain satunnaisesti, sillä yleensä olen varsin aamu-uninen. Jos töiden kanssa on kiire, niin normaalisti ottaen valvon mieluummin illalla niin pitkään, että kaikki on valmista kuin, että heräisin aamulla tekemään loput. Kuka muutenkaan saisi nukuttua, jos keskeneräiset asiat painavat unessakin päälle?!?

Joskus sitä kuitenkin herää aivan itsestään paljon, paljon ennen herätyskelloa. Ajatukset liian kirkkaina. Periaatteellisista syistä en silti ikinä nouse liian aikaisin. En nouse, vaikka heräisin ja olisin täysin virkeä. Pelkään nimittäin, että jos nousee liian aikaisin, niin aikaisesta heräilystä saattaisi tulla tapa. Jokainen aamu-uninen ymmärtää tämän pelon todellisuuden. Luonnostaan aamuvirkuille tämä ajatus taas ei varmasti aukene ollenkaan.

Tänä aamuna oli mielessä niin monta asiaa ja päivästä oli tulossa kiireinen, joten tein poikkeuksen. Nousin ja aloitin työnteon hiljaa olohuoneessa. Ehdin vastailla sähköposteihin, antaa palautetta lopputyöstä, käydä läpi oppilaiden kirjoitelmia, valmistaa iltapäivän seminaarin luentopätkät ja keskustelurungon loppuun, syödä aamupalaa istuiltani (!!!), selata lehteä, tyhjentää astianpesukoneen, lähettää pari tekstaria, raivata pyykit telineestä...

Uskomatonta! Suorastaan vaarallista. Tiesin, että tässä voi käydä näin. Voi olla, että seuraavalla kerralla mikään ei pidättele minua kello viisi. Eikä minulla nyt ole edes enää kiire. Ehdin tehdä loput hommat ihan rauhalliseen tahtiin.

Tässä vielä PS.
Kun menimme naimisiin, silloin aamuvirkku mieheni väitti, että voisin tottua aikaisiin herätyksiin, jos vain menisin aikaisemmin nukkumaan. Hän perui teoriansa muutaman vuoden jälkeen, kun huomasi, ettei mitään muutosta aamuheräämisiin tullut, vaan unentarpeeni sen kuin kasvoi. Sittemmin mies on alkanut iltaisin valvoa pidempään eikä ole ihan niin aamuvirkkukaan enää. Voisin tämän tutkimuksen tuloksien perusteella väittää, että iltaunisuus on aamu-unisuutta helpommin parannettava vaiva. Paitsi näköjään sitten, kun alkaa heräillä syystä tai toisesta, eikä nukahda enää uudelleen - ei vaikka yrittäisi laskea sen ziljoona lammasta...

Merkityksiä ja tarkoituksia

Valmistelen torstaiksi seminaaria. Lueskelin kasvatuskirjaa, jossa oli hyvä "sivuajatus," vaikka se ei sinänsä seminaarin aiheeseen liity mitenkään.

Vapaasti käännettynä:

"Elämän merkitys ja tarkoitus saavutetaan kehittämällä hengellistä ymmärtämystä. Merkitys ja tarkoitus eivät liity ainoastaan ammatillisiin valintoihin, koulututkintoihin, perhestatukseen, taloudelliseen turvallisuuteen, henkilökohtaiseen saavutukseen tai vapaa-aikaan ja harrastuksellisiin tavoitteluihin. Se liittyy Jumalan tuntemiseen niin läheisesti, että pystyt erottamaan Hänen kutsunsa elämässäsi."

(George Barna, Transforming Children into Spiritual Champions, 2003.)

Kirjoittaja jatkaa pian tuon kappaleen jälkeen rakkauden kaksoiskäskyllä - "Rakasta Herraa, Sinun Jumalaasi.... ja lähimmäistäsi niinkuin itseäsi..." Siinä todellakin lienee elämän merkitystä ja tarkoitusta tarpeeksi jokaiselle.

Kaksoiskäskyn jälkeen Jeesus muuten kertoi kertomuksen Laupiaasta samarialaisesta. Lopuksi hän lähetti lainopettajan menemään käskien toimia samarialaisen tavalla. Turha viistastella elämän merkityksillä ja tarkoituksilla - on parasta vaan alkaa toteuttamaan käskyä. Voidaan vaikka muuttaa maailmaa - tänäänkin!

Hyvää äitienpäivää!

Hyvää äitienpäivää, Äiti!

Oliskohan nämä täkäläisiä valkovuokkoja?

Äidin sydän

Maan päällä paikka yksi on
niin pyhä, kallis, verraton,
mi tarjoo lemmen turvaisan
ja kätkee onnen kalleimman.

Vain sydän äidin, tunnet sen,
näin hellä on ja lämpöinen.
Se riemuitsee sun riemustas,
se tuntee huoltas, tuskias.

On paikka, missä lohdun saa,
sua sydän äidin rakastaa.
Voit hellään helmaan painaa pään
ja itket murheen lientymään.

Lydia Koidula, suom. Hilja Haahti
---

Eikö ole ihmeellistä, että aikuisenakin vielä, melkein jokaisen harmin vuoksi, soitan Äidille? Niin kuin vaikka silloin, jos selkään sattuu eri tavalla kuin aiemmin, olen huolissani omasta lapsestani, olen harmistunut kunnolla jostakin asiasta tai pelkään jotakin... En tiedä, onko se lopulta niin ihmeellistä, että aina soitan, mutta se on aika ihmeellistä, että Äiti aina auttaa. Silloinkin kun äiti sanoo, että höpö höpö - ei tuota kannata harmitella/huolestua/pelätä. Vähän niin kuin taikasanat. Jos joku muu sanoisi saman, niin asiaa jäisi silti miettimään, mutta kun Äiti sanoo niin asian voi siirtää taakseen.

Toivottavasti opin itse sanomaan samanlaisia taikasanoja omalle lapselleni. Puhaltamaan kivun pois, haihduttamaan turhat huolet ja lähettämään perättömät pelot menemään.

Kiitos, Äiti!

Isoisälle!

Hyvää nimipäivää!

Tällainen autolautta tuli valmiiksi tänään. On ankkuri ja verhotkin. Ja moottori, jossa kihara johto. Niin kuin Isoisänkin veneessä. Aika aallokko. Onneksi mökkiranta on vähän seesteisempi. Vaikka kyllähän moottorilla sukeltaa suoraan aaltojakin päin! :-)

Illan saarna

Makailin tytön vieressä ennen iltarukousta. Siinä vaiheessa päivää, kun alkaa rauhoittua nukkumaan, jutut ovat ihan parhaasta päästä.

Katsoimme vappuna Wall-E -animaation, josta maailman saastuminen jäi ilmeisesti painamaan mieltä. En tiedä filmin tekijöistä mitään, mutta tarinalla on ekologinen sanoma. Ajoittain kertomuksessa oli jopa apokalyptisia piirteitä. Filmi sopisi analysoitavaksi opetusmateriaaliksi esim. ympäristöopin tai etiikan tunnille ihan isommillekin. Saarna, minkä kuulin, oli hyvä symbioosi teologiasta ja ekologisesta asenteesta.

"Se on kyllä niin, että koska Jumala on luonut tän maailman, niin se oikeasti kuuluukin sille. Se saa siis määrätä, mitä täällä saa tehdä ja mitä ei. Me saadaan täällä vaan olla ja siitä saadaan olla kiitollisia. ...täällä ei saa liata mitään, niinkuin vaikka heittää roskia maahan tai niinkuin niitä tupakan pätkiäkin on joka paikassa..."

Niinpä - "Viljele ja varjele -hoida niinkuin omaasi..." Omistussuhteessa ei Luojan lisäksi ole kukaan muu tämän maapallon suhteen. Eli parasta vähän miettiä, mitä tekee, miten elää ja kuluttaa.

Kesämekko

Nyt voisin julistaa kesän alkaneeksi! Eilen kirkkomatkan päätteeksi kävimme yhdessä vaatekaupassa, josta mukaan tarttui tämä kesämekko. Nyt saa helteet tulla! Turkoosin topin ja puolipitkien legginssien kanssa mekko on hurjan helppo kesäasu. Ei purista mistään eikä ole turhan tärkeä olo. Rypistyäkin saa ihan vapaasti. Kuten mallista huomaa, tämä mekko ei ketään hoikenna, tuskin muita sen enempää kuin minuakaan. Väliäkös sillä - tämä kesämekko päällä ei tarvitse kieltäytyä yhdestäkään jäätelöstä hellepäivänä!

Tämä viikko alkoi "lukupäivällä." Istuin viime viikolla toimistolla iloiten siitä, ettei paljon koske selkään eikä jalkoihin. Tänään on sitten takaisinmaksun aika. Huomisesta alkaen on taas loppuviikon kalenteri sen näköinen, että on parasta kyetä pysymään vauhdissa.

Onneksi on hyvää lukemista - aina enemmän kuin mitä ehtii oikeasti kahlata läpi. Aamun pyhitin evankeliumikirjalle. Hurjan hyvä idea kirjoittajalla. Hän on elämäntyökseen vertaillut elämänkerroiksi määriteltyjä kreikkalais-roomalaisia klassikkoja ja evankeliumeja. Kirjoittaja argumentoi suvereenisti, että evankeliumien kirjoittajat nimenomaan kirjoittivat "Jeesuksen elämänkerrat" eikä jotakin muuta. Kirjallisuudenlajilla on suuri merkitys esim. tekstin luotettavuuden ja tulkinnan kannalta. Elämänkerralla on antiikin ajan kirjallisuudessa useita tunnusmerkkejä. Lähes itsestäänselvyys on, että se asettaa kirjan päähenkilön kertomuksen keskipisteeseen. Niin tekivät myös evankeliumien kirjoittajat. Loppukaneettina eräässä luvussa luki, että Matteus, Markus, Luukas ja Johannes näyttävät mallia, että raamatun tekstien kanssa meidänkin tulee nostaa Kristus keskipisteeseen. Se oli aika virkeä kommentti asiantuntijalta, jonka näkökulma käänsi evankeliumitutkimuksen aikoinaan uuteen suuntaan!

PS. Ettei elämästä loppuisi jännitys, jotkut olivat ammuskelleet tyhjiä linja-autoja varikolla tänä aamuna muutaman kilometrin päässä. Nyt ei sitten julkinen liikenne kulje, kun bussikuskit lakkoilevat. Ihme porukkaa nykyään, kun jatkuvasti joku uhkailee tai ammuskelee. Onneksi aamulla ei kuitenkaan kukaan loukkaantunut.

Munkkeja

Tänä vuonna muistin vapunaaton.Yleensä se unohtuu totaalisesti.

Eilen "juhlittiin" vappua sen verran, että ostettiin leipomosta jokaiselle oma munkki ja sitten katsottiin Wall-E -animaatio. Täytyy tunnustaa, että en ole ikinä vielä leiponut munkkeja itse. Rasvan kuumennukseen liittyy "kauhutarina" ja siksi minua ei saa uppopaistamaan yhtään mitään. Kannatan mieluummin leipuriakin, kuin kuumennan suurta määrää rasvaa.

Kerran ala-asteelaisina keksimme Outin kanssa paistaa lättyjä. Laitoimme rasvan pannulle kuumenemaan ja lähdimme soittelemaan pianoa!!! Rasva tietysti syttyi tuleen ja roihusi liesituulettimeen saakka. Pelkäsimme polttavamme koko talon. Sammui se kuitenkin, mutta taisi jäädä säikähdyksen takia sillä kertaa ne letut paistamatta.

Pelko rasvan palamisesta on tietysti aiheeton, jos seisoo kattilan/paistinpannun vieressä. Silti mieluummin jätän munkit paistamatta. Ajatus palavasta kattilasta on liikaa. En ole ikinä edes yrittänyt päästä tästä pelosta ylitse. Meille nimittäin tekee ihan hyvää pitäytyä yhteen vappumunkkiin. Jos leipoisin ne itse, niitä olisi läjä, joka hupenisi nopeasti.

Hyvää vappua!