Heräilen nykyään satunnaisesti ennen auringon nousua. Onneksi vain satunnaisesti, sillä yleensä olen varsin aamu-uninen. Jos töiden kanssa on kiire, niin normaalisti ottaen valvon mieluummin illalla niin pitkään, että kaikki on valmista kuin, että heräisin aamulla tekemään loput. Kuka muutenkaan saisi nukuttua, jos keskeneräiset asiat painavat unessakin päälle?!?Joskus sitä kuitenkin herää aivan itsestään paljon, paljon ennen herätyskelloa. Ajatukset liian kirkkaina. Periaatteellisista syistä en silti ikinä nouse liian aikaisin. En nouse, vaikka heräisin ja olisin täysin virkeä. Pelkään nimittäin, että jos nousee liian aikaisin, niin aikaisesta heräilystä saattaisi tulla tapa. Jokainen aamu-uninen ymmärtää tämän pelon todellisuuden. Luonnostaan aamuvirkuille tämä ajatus taas ei varmasti aukene ollenkaan.
Tänä aamuna oli mielessä niin monta asiaa ja päivästä oli tulossa kiireinen, joten tein poikkeuksen. Nousin ja aloitin työnteon hiljaa olohuoneessa. Ehdin vastailla sähköposteihin, antaa palautetta lopputyöstä, käydä läpi oppilaiden kirjoitelmia, valmistaa iltapäivän seminaarin luentopätkät ja keskustelurungon loppuun, syödä aamupalaa istuiltani (!!!), selata lehteä, tyhjentää astianpesukoneen, lähettää pari tekstaria, raivata pyykit telineestä...
Uskomatonta! Suorastaan vaarallista. Tiesin, että tässä voi käydä näin. Voi olla, että seuraavalla kerralla mikään ei pidättele minua kello viisi. Eikä minulla nyt ole edes enää kiire. Ehdin tehdä loput hommat ihan rauhalliseen tahtiin.
Tässä vielä PS.
Kun menimme naimisiin, silloin aamuvirkku mieheni väitti, että voisin tottua aikaisiin herätyksiin, jos vain menisin aikaisemmin nukkumaan. Hän perui teoriansa muutaman vuoden jälkeen, kun huomasi, ettei mitään muutosta aamuheräämisiin tullut, vaan unentarpeeni sen kuin kasvoi. Sittemmin mies on alkanut iltaisin valvoa pidempään eikä ole ihan niin aamuvirkkukaan enää. Voisin tämän tutkimuksen tuloksien perusteella väittää, että iltaunisuus on aamu-unisuutta helpommin parannettava vaiva. Paitsi näköjään sitten, kun alkaa heräillä syystä tai toisesta, eikä nukahda enää uudelleen - ei vaikka yrittäisi laskea sen ziljoona lammasta...
Aamuherätys on ihan hyvä. Mä olen tällä viikolla herännyt ennen kuutta ja päivä on ollut tooooosi pitkä. Kerkee ihan kauheesti häärätä kaikkea, kun herää aikaisin. No :)
VastaaPoistaHyvää viikonloppua ja halit.
Täällä taas niin, että "jostain syystä" olen joutunut heräilemään aika aikaisin tässä muutamia vuosia, vaikka uni maittaisi...=) eikä väliä onko pyhä vai arki, mutta onneksi aina välillä on "reilu kerho"-periaate tässäkin perheessä ja saan nukkua aamulla pitkään...=). Mut tosissaan yleensä ei ennen klo 7.00 mun tarvii hötkyillä ylös sentään... mutta kyllä se on hieno varsinkin näin valoisaan aikaan jos aamulla herää ihan tosi tosi aikaisin ja virkeänä, niin ehtii vaikka mitä ja klo 9 tuntuu että ollaan jo puolessa päivässä, että kyllä ne aikaiset heräämiset kannattaa aina välillä... Mutta sitten taas näin valoisaan aikaan ei oikein osaa illalla rauhoittua, kun nukkumaanmeno aikaan näyttää että päivä vaan jatkuu ja jatkuu, eikä se pimeys tule millään ja puoleen yöhön asti voisi jatkaa päivän touhuja=), sellaista se on. No toivotaan että löydät hyvän balanssin näihin nukkumisjuttuihin=)=)! t.sarita
VastaaPoista