Näistä kahdesta kirjoitinkin jo keväällä puutarhatöihin liittyen. Mutta saanen esitellä - tässä tuore kihlapari! Joskus sanotaan, että 'vakka kantensa valitsee.' Markuksen ja Nicolen kanssa voisi siinä kohdassa nyökytellä. Aivan päivänselvä valinta.Markus autteli puutarhahommissa iltapäivällä. Saatiin kaksi kukkapenkkiä toistaiseksi valmiiksi. Tulevina vuosina tarvitaan niihin vielä jotakin lisää, mutta peruskuvio on nyt selvä tätä kesää varten. Kun joku muu vielä tasoittaa pation pensaat, alamme olla valmiita puutarhan osalta ensi viikkoa varten.
Lopputentit päättyvät tiistaina ja keskiviikkoaamuna pidetään valmistujaisjuhlien kenraaliharjoitukset mustat kaavut päällä, otetaan viralliset ryhmäkuvat... Siitä se juhlinta sitten alkaa. Monta päivää pelkkää juhlaa. (Väliajat tietysti vähemmän juhlaa, kun ryntäilemme kukin edes takaisin ja hoidamme oman osuutemme järjestelyistä.) Sunnuntaiaamuna heräämme sitten ihmeissämme, että taas yksi lukuvuosi kului loppuun niin nopeasti! Aina sama juttu. Jokainen odottaa lomaa, mutta sitten olemme jokainen omassa toimistossamme, liian hiljaisessa rakennuksessa, ihan liian rauhassa.
Loppukesästä emme enää malta odottaa oppilaiden palaamista... Jokainen sanoo apaattisena ainakin kymmenen kertaa lauseen "It's so silent here." Ihmekös meistäkin tuntui oppilaina aina niin juhlalliselta palata lomilta, kun jokainen toivotti meidät tervetulleeksi! Olen varma, että ne toivotukset tulivat täydestä sydämestä. Koulu ei ole oikea koulu, jos oppilaat puuttuvat.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti