keskiviikko 14. maaliskuuta 2018

Pyhimyksen luona tavataan

Tässä pieni kevennys keskelle viikkoa. 

Tytön kanssa meillä kulkee usein arkisin tälläset pyhimysviestit. Kätevä nimittäin tuo sädekehätyyppi. Ei tarvitse jatkuvasti olla pidempiä patsasjuttuja kirjoittamassa, kun koulusta hakee. Katolilaisissa kouluissa on usein jonkinlainen yhteys Mariaan tai paikalliseen pyhimykseen, koska alunperin katolilaiset koulut olivat kirkon kouluja. Ovat ne tietysti sitä vieläkin, mutta kirkolla on nykyään aika vähän käytännön vaikutusta verrattuna siihen, että aiemmin niissä kouluissa oli nunnia opettajina ja katolilaiset tavat kuuluivat päivittäisiin rutiineihin. Luostareilla oli yleensä joku suojeluspyhimys, jonka mukaan sitten luostarin vaikutuksen alaiset koulutkin nimettiin, ellei sitten nimeksi tullut tavanomainen viittaus Mariaan, kunnioittavammin ja kirjaimellisesti siis "Meidän rakkaan naisemme" (Onze-lieve-vrouw) -koulu. Joka tapauksessa edelleen aika usein jossakin katolilaisten koulujen ympäristössä on vähintään seinässä sellainen kolo patsaineen tai joku pieni pyhäkön tapainen rakennelma, missä on patsas sisällä ja sen eteen voi jättää kynttilöitä. Joskus edessä saattaa olla penkkikin, että voi siinä halutessaan hiljentyä. Vaikka koululaisia ei tietysti voisi vähempää kiinnostaa sellaiset patsaat, penkit tai kynttilät, näitä pyhimysten muistomerkkejä hoidetaan ja ylläpidetään pieteetillä. Joka tapauksessa mulle on tosi kätevä keksintö tuo iPhonen pyhimysmerkki, vaikka sitä ei ihan näin kirjaimelliseen käyttöön ole tarkoitettukaan.

Toinen äskettäin vastaantullut kouluun liittyvä juttu on sellainen, että kouluissa on aina tiukka sääntö puhua pelkäsään flaamia. Vieraiden kielten opetus on täällä ihan huipputasoa ja esim. tytön valitsemassa opetusohjelmassaan on viikottain kymmenisen tuntia vieraita kieliä neljän äikän tunnin päälle. Vieraat kielet ovat siis suunnilleen kolmannes koko tuntimäärästä. Minusta se on aika paljon.  Tytön kaveri, joka on täysin flaaminkielinen, oli keksinyt vitsin ranskaksi. Tytöt saivat samantien jonkun ohikulkeneen opettajan kommentoimaan, että täällä ei kuulkaas  puhuta vieraita kieliä. Kielipolitiikka on tärkeää minustakin, koska ranska uhkaa täällä pääkaupungin reunoilla syrjäyttää flaamin. Joten ymmärrän ihan täysin sen, että kieltä on suojeltava ja yksi keino on pitäytyä siinä, että koulussa toimitaan yhdellä kielellä. Mutta jos täysin flaaminkieliset lapset ranskaa koulussa oppiessaan keksivät joskus vitsailla keskenään ranskaksi, niin se on minusta kyllä enemmänkin hatunnoston kuin nuhteiden arvoinen asia.

Sanon tässä nyt varmuudeksi kuitenkin, että en tosiaan halua kritisoida kumpaakaan asiaa millään pahalla. Joskus on vain sellaisia viikkoja, että on ihan minimivaatimus oman jaksamisen kannalta, että löytää edes hiukan komiikkaa arjesta. 

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti