Kuvassa on tänä kevääna valmistuva, ranskalainen Marie ajatuksiinsa uppoutuneena.Joskus on ihmeellistä, että monta kertaa luetun tekstin keskeltä löytyy ihan uusia juttuja. Sellasia ajatuksia, mihin ei ole kiinnittänyt huomiota aikaisemmin, vaikka sanat ovatkin tuttuja.
Tänäaamuna luin taas Luukasta. Tarpeetonta varmaan sanoa, että se on suosikkievankeliumini. Jos olisin pastori, voisin joka sunnuntai saarnata vuoden toisensa jälkeen "Luukasta" alusta loppuun ja lopusta alkuun. Saattaisin väsyttää tunnollisimmankin seurakuntalaisen. :-)
Ajatus, mikä tällä kertaa jäi ihmetyttämään, oli Jeesuksen sanonta "Älä pelkää, pieni laumani. Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan." (12:32) Vanha tuttu lause, mutta nyt huomasin ensimmäistä kertaa, missä asiayhteydessä Jeesus sen sanoi. Ennen tuota lausetta Jeesus kieltää opetuslapsiaan murehtimasta ajallisista tarpeista. Sen jälkeen hän käskee jakamaan omaisuutta tarvitseville ja hilloamisen sijasta keräämään aarteita taivaaseen.
"Valtakunta" näköjään selittää Jeesuksen mielestä sen, ettei täällä kannata valvoa yhtään yötä huolissaan tulevasta. "Valtakunta" selittää myös sen, että kannattaa kerätä aarteita oikeaan osoitteeseen. Inhimillisestä näkökulmasta katsoen on aina syytä sekä huoleen että myös "pahan päivän varalta" varustautumiseen. Voin kuvitella, että Jeesus sanoi:"Teidän Isänne on päättänyt antaa teille valtakunnan," huokaisten samalla syvään. Ihmisen on niin vaikea käsittää, että tässä ei ole kaikki, ja olennaisempi, kokonaisempi ja pidempi elämä on kuoleman toisella puolella.
Jeesukselle Jumalan valtakunta oli paljon todellisempi kuin tämän ajallinen maailma. Sen näkökulman kun saisi mielessä säilymäan, niin sekä huolet että ajoittainen hamstrauksenkin tarve loksahtavat oikeisiin mittasuhteisiin. Täällä maan päällä kun oikeasti eletään vain ikuista elämää varten.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti