Keitin aikaisin lauantaiaamuna kattilallisen riisipuuroa. Oli mukava istuskella ihan rauhassa keittiössä viltti hartioilla ja lueskella. Riisipuurossa on se hyvä puoli, että sitä keittäessä on parasta pysähtyä ja keskittyä vain yhteen asiaan, ettei puuro pala pohjaan. Ja koska toimitus kestää niin kauan, rauhoittua ehtii vallan mainiosti. Kyllä se maistuikin hyvältä kanelisokerin kanssa. Huomasin, että en ole tainnut keittää sitä kertaakaan vuoden aikana.
Riisipuuron jälkeen lähdimme lumikävelylle. Lunta nimittäin satoi perjantain ja lauantain välisenä yönä ohut kerros. Aamulla se oli jo puoliksi sulanut, mutta riitti sitä vielä sen verran, että se ilahdutti. Tyttö yritti tehdä lumipalloja eikä millään uskonut, ettei kaikenlaisesta lumesta tule palloja vaikka kuinka yrittäisi. Nyt on sää taas lämpenemään päin, joten joulusta ei ole tulossa valkoista. Plus kymmenessä asteessahan lunta ei ihan helpolla sada...
Riisipuuron jälkeen lähdimme lumikävelylle. Lunta nimittäin satoi perjantain ja lauantain välisenä yönä ohut kerros. Aamulla se oli jo puoliksi sulanut, mutta riitti sitä vielä sen verran, että se ilahdutti. Tyttö yritti tehdä lumipalloja eikä millään uskonut, ettei kaikenlaisesta lumesta tule palloja vaikka kuinka yrittäisi. Nyt on sää taas lämpenemään päin, joten joulusta ei ole tulossa valkoista. Plus kymmenessä asteessahan lunta ei ihan helpolla sada...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti