Our easy dinners #2

Toinen osa helppojen iltaruokien listaan. Saksassa käydessäni ostin vähälaktoosista creme fraichea. Sitä ei saa laktoosittomana Belgiasta, joten se oli hiukan erityistä herkkua. Muuten kyllä ne laktoosittomat tuotteet, mitä täältä saa, on saksalaisia parempia. Täällä on nimittäin täysin laktoositonta, kun taas siellä vain vähälaktoosista. Eli huomattavasti parempi juttu tällä puolen rajaa. Uuniperunat on muuten ihan pikaruokaa. Ne tulee valmiiksi melkein itsestään ja siinä välissä kun perunat kypsyvät ehtii vaikkapa täyttää tai tyhjentää pesukoneen, imuroida tai siivota kylppärin, tai silittää ison korillisen pyykkiä. Siksi siis huippuhyvä arkiruoaksi, kun ehtii ruokaa laittaessa tehdä jonkin kotityön tai pari, jottei tarvitse enää ruoan jälkeen tehdä niitä.  

Our easy dinners #2: Uuniperunat tonnikalalla ja vihreä salaatti

Tässä tarvitaan suuria, jauhoisia perunoita. Ne pestään, tökitään pari kertaa haarukalla ja kääritään alumiinifolioon. Sitten paketit paistetaan 200 asteisessa uunissa reilun tunnin verran. (Perunat ovat valmiita kun haarukka uppoaa helposti.) Sillä aikaa, ennen niitä muita kotitöitä, voi tehdä tonnikalatahnan tekeytymään. Eli siihen pari purkkia tonnikalaa (vedessä säilöttyä) valutettuna, suolaa, pippuria ja purkillinen creme fraichea. Sekoita ja laita jääkappiin. Ison salaatin tein tällä kertaa pelkistä eri salaattilaaduista. Sipulin varresta leikkasin siihen mausteeksi hiukan vihreitä renkaita ja lisäsin paljon persiljaa. Sekaan yrttisuolaa, ripaus sokeria, etikkaa ja oliiviöljyä. Salaattikastikkeet tähän malliin kuulostavat aika yksinkertaiselta ja niin ne ovatkin. Maku kuitenkin vaihtelee sen mukaan, minkälaista etikkaa ja öljyä käyttää ja mitä yrttejä silppuaa sekaan. 

Ostoslista:

suuria, jauhoisia perunoita 

tonnikalaa vedessä 

creme fraichea 

muutamaa eri salaattilaatua 

persiljaa 

vihreää kevätsipulin vartta

Vakkaritarpeina:

yrttisuolaa, pippuria, sokeria, oliiviöljyä, etikkaa, alumiinifoliota

----

This is the second part for Our easy dinners list. When we drove to Germany some time ago, I bought some low-in-lactose creme fraiche there. They don't sell it here in Belgium. Otherwise I must say that lactose free products are better on this side of the border. Here they are namely completely lactose free, while there they are only "low." There are quite many products available already, but I am certainly waiting for the selection to still improve. Anyway, now to the dinner. Jacket potatoes qualify as healthy, but easy food! While they are baking, you have plenty of time to fill or empty that washing machine, vacuum half of the house, clean the bathroom or iron a basket full of clean laundry... What a great benefit for a week night, when one does not need to do more chores after having eaten the dinner. 

Our easy dinners #2: Jacket potatoes with tuna creme fraiche and green salad

For this one needs really large floury sort of potatoes. Wash them, stab them few times with the fork and pack them in aluminium foil. Bake in 200 Celsius degrees for bit more than an hour. (They are ready when a fork goes easily through.) Before beginning with those other home chores drain the tuna (I use the one in brine), add some pepper and salt and mix to creme fraiche. Put the mix into the fridge. I also made a simple salad just with few different sorts of lettuce, parsley and the green part of the spring onion. For the dressing again just herb salt, sugar, olive oil and vinegar. The dressing is super simple, but it tastes always different when you vary between different olive oils and vinegars.

Shopping list:

floury, large potatoes

tuna in brine

creme fraiche

few sorts of lettuce

parsley

green part of the spring onion 

Regulars:

herb salt, pepper, sugar, olive oil, vinegar, aluminium foil

A current color combination

Mies ja tyttö kävivät ruokakaupassa perjantaina ja toivat kaksi kimppua pieniä keltaisia ruusuja, toisen minulle ja toisen tytölle. Mies tietää, että tässä talossa kaikki naiset tarvitsevat välillä kukkia... Kuten tyttö totesi kotiin tullessaan, kukat tuovat tunnelmaa. Mistä lie kuullut sellaista? ;) Kukat sopivatkin hyvin tämän hetkiseen väriyhdistelmään turkoosi ja sinapinkeltainen. 

Yhdestä ostoskeskuksesta löytyi muuten tanskalaista salmiakkia. Niin suolaista, että ihan kurkussa kirvelee. Elämä täällä muuttuu aina vaan paremmaksi, kun salmiakkilaadut lisääntyvät ja paranevat. Karkinsyöjälle mikään muu ei ole ulkomailla niin kamalaa kuin kunnollisten karkkien puute, heh. Ei vaiskaan, ei mun elämä missään ole vielä kamalaa ollut muutenkaan, mutta kyllä sitä aina ilahtuu, kun löytää hyviä karkkeja. Että pienestä se ylimääräinen ilo joskus syntyy. Eilen meinasin kyllä saada hillittömän hihityskohtauksen Zaran sovituskopissa. Aletangosta nappasin mukaan tunikalta näyttäneen paidan. Ajattelin, että se näyttäisi kivalta farkkujen kanssa. Kun olin pukenut sen päälleni totesin, että se näytti kyllä edelleen tunikalta, mutta jalat tuli leveän helman sijasta ulos toisesta lahkeesta... Tuli kerralla aika selväksi, että en tainnut ihan päästä mukaan siihen kokopukumuotiin tänä kesänä. :D     

----

My husband and daughter did some grocery shopping on Friday and brought two bouquets of small roses, one for me and one for her. My husband knows that all ladies in this house need flowers... Like our daughter said when she came home, the flowers do bring some atmosphere. Wonder where she has heard that? ;) The yellow roses go well with my current color combination of turquoise and mustard yellow. 

We found some Danish liquorice! It's so salty that it burns in the throat. Life here just gets better as the candy selection grows and improves. Nothing is worse for a candy fan abroad than not finding proper sweets, hah. Not that my life abroad ever was anyhow "bad," but I admit that it does add some extra happiness when you find perfectly salty candies. :) Sometimes they are really little things that make one smile. Yesterday I almost began laughing loud in a changing room in Zara. I had chosen a long shirt that looked to me like a tunic to combine with skinny jeans. Once I had it on, it still looked like tunic, but I realized that my both feet were coming out of the opening that was made for one foot... It became clear at once that the onesie fashion that was so popular this summer had not got me. :D  

One more potager story: Beetroot

Tässä vielä viimeinen keittiökasvimaapostaus... 

Tyttö syö Suomi-lomilla aina purtsia ja pertsiä. Joka aterialla. Aamupalavoilevällä, päiväruoan kanssa ja iltapalavoileivällä... Itse en ole kummastakaan ikinä innostunut, enkä tietysti lapsen toivo syövän kuukausikaupalla majoneesipohjaisia lisukkeita joka aterialla, joten minulle ei ole tullut aiemmin edes mieleen, että helppotekoisiahan ne ovat. Nyt kun siellä kasvimaalla oltiin, niin tyttö innostui punajuurista niin, että päätti saman tien tehdä itselleen purkillisen punajuurisalaattia. Keitimme neljä pestyä punajuurta vedessä kuorineen (iso ripaus merisuolaa mukaan). Siihen upposikin ainakin tunti, jos ei ylikin. Jostakin luin, että kesäisin ne kypsyvät nopeammin kuin talvella, mutta ei se keittäminen kovin nopealta tuntunut... Lopulta kuitenkin päästiin siihen pisteeseen, että punajuuret olivat pieninä kuutioina. Ensin sekoitettiin mukaan suolaa, sokeria ja punaviinietikkaa, kunnes niissä alkoi olla säilykepunajuuren makua (päättelin, että sillä tavalla saa maun helpommin kohdalleen). Ja sitten vain muutama ruokalusikallinen perusmajoneesia sekaan. Ja hiukan lisää suolaa ja sokeria, kunnes tyttö oli sitä mieltä, että maku on kohdallaan. Tarkka juttu, kun makumuistona oli Forssan punajuurisalaatti. ;)

----

This is the last potager story...

My daughter loves to eat majonese based beetroot and potato salads when we visit Finland. They are both rather common and often served as side dishes, but she has no problems starting and ending her day with a sandwich covered with the beetroot salad... I never liked them myself nor do I find them healthy options for children either as they really contain so much of majonese. Yet, I get it. Holiday is one thing, daily life another. Anyway, I guess since I never missed those side dishes here in Belgium, it had never even occurred to me that they are so easy to make at home. Now that we visited the potager and found out that there were many beetroots, my daughther got an idea that she could make some salad for herself. We cooked four washed beetroots in lots of water and some salt. They took forever to get tender! Once they were cooled down we peeled and diced them. Then we added salt, sugar and some red wine vinegar and then few spoonfuls of basic majonese. Then just some more sugar and salt, until she was happy with the flavor. It was quite an exact thing as we tried to get as close as possible to the factory made flavor she had in her mind. ;) 

Kale chips for a snack

Tiesin etukäteen, että työkaverin puutarhassa on useampikin kale-kasvi. Minulla ei vain ollut aavistustakaan, miltä se kasvi oikein näyttää... Lopulta, kun muut lajikkeet oli selvitetty jäljelle jäi kale, noin niinkuin loogisen deduktiivisesti päätelty. :) Koska makukaan ei ollut ennestään tuttu, leikkasimme vain kolme lehteä mukaan.

Pinterestistä löytyi Kale sipsiresepti. Se oli niin helppo toteuttaa, eikä vaatinut juurikaan muiden aineksien uhraamista kokeiluun, että ajattelin sen sopivan aloitukseksi. (Tässä olen hiukan varman päälle pelaaja, enkä siksi ihan helpolla testaa omituiselta kuulostavia reseptejä, joihin tarvitaan montaa eri ainesta, vaikkei lopputuloksesta ole mitään taetta...) Piti vain pestä ja kuivata lehdet sekä repiä lehtien pehmeät osat palasiksi. Sitten hiukan oliiviöljyä sekaan ja lehden palaset uunipellille. Päälle suolaa. Reilusti suolaa! (Meikäläisen verenpaine on aina niin alhainen, että suolaa voin käyttää juuri niin paljon kuin vain haluan...) Sitten "sipsit" vain paistettiin 150 asteessa, ehkä reilut kymmenen minuuttia, kunnes muutamista alkoi reunat hiukan ruskistua. Maku oli odotetusti aika kaalimainen ja hiukan totuttelua vaativa. Sipsit olivat kuitenkin ihanan rapeita, kevyitä ja suolaisia, joten muutaman jälkeen ne alkoivat maistua toden teolla... ja kulho tyhjeni nopeasti.

Kale on muuten hurjan terveellinen. Ainakin A- ja C-vitamiinia ja kaliumia siinä on hurjat annokset. 

----

I knew that there are few kale plants in the potager I told you about. I just had no idea of what sort of plants to look for... Finally after looking at the other plants I decided that this must be it. Deductive reasoning, that's how the process is called. :) We cut only three large leaves from one of the plants as we had no idea of how they would taste. 

Back at home we looked for some recipes in Pinterest and decided to go for kale chips. That seemed to be an easiest project to begin with. It included only few steps: washing them, drying them with paper towel, and ripping the leafy parts into small pieces. Adding bit of olive oil and spreading them on a tray covered by baking paper and then sprinkling the leaves with some coarse salt. (With much of salt actually. Just for the record I have so low blood pressure that I can take in as much salt as I like, hah!) Then we just baked them for bit more than 10 minutes in 150 Celsius degrees. They tasted expetedly somewhat cabbage-like. How should I say it nicely, one definitely needs to acquire a taste for kale. Our first bites tasted rather odd, but the more we ate these green, crispy, light and salty chips, the more we liked them... In fact, the bowl was empty rather soon. 

Kale is by the way extremely healthy vegetable. It has huge amounts of A and C vitamins and also potassium.

A potager to share

Muutama työkavereistani on puutarhatyyppiä. Yksi heistä kasvatti mahtavat viljelykset työpaikan takapihalle vanhan muurin suojaan ennen lomalle lähtöään, joten nyt on sitten vihanneksia aika tavalla muiden syötäväksi. Työpaikalla on tällä hetkellä hiljaista, kun kesäohjelmissa on hiukan taukoa, joten kaikkia maisemissa olevia on kehoitettu hakemaan kypsiä vihanneksia... Tytön kanssa haettiinkin tänään korillinen. Tyttö tuumasi, että tunnelma on ihan kuin mökillä, kun voi maasta vetää juureksia. Mukaan päätyi punajuuria, purjoa ja kale-kaalin lehtiä (mitä lie suomeksi) ja muutamaa salaattilaatua. Toivottavasti puutarhuri kuitenkin tulee pian takaisin, että ehtisi itsekin nauttimaan suuresta sadostaan. Nyt on nimittäin niin lämmin ja sopivasti sadekuuroja päivittäin, että vihannekset näkyvät kypsyvän hurjaa vauhtia! Täytyy varmaan laittaa puutarhurille sähköpostia ja kehoittaa ottamaan heti seuraava lento Belgian suuntaan... ;)

----

Couple of my collegues are totally into gardening. One of them grew a huge potager at the back of the buildings before leaving on holiday. Now I am afraid he's going to miss his harvest... At the moment there isn't much going on at the cafeteria as it is a week in between various summer courses. So we were all friendly informed that we may go and pick some ripened vegetables. Oh yes, I think all of us were exited about that. :D My daugther and I went there today and filled our basket with three beetroots, some kale leaves, one leek and few sorts of lettuce. Right now the weather seems to be quite optimal for gardening. It's warm and sunny combined with random showers of rain here and there. It means that the vegetables will ripen really fast!!! We'll probably have to e-mail the gardener and ask him to take the next flight to Belgium... ;)

The warmest day at the beach

Yksi Belgiassa asumisen loistopuolista on meren läheisyys. Meiltäkin pääsee reilussa tunnissa Atlantin rannalle. Osa rantakaupungeista on muita viihtyisämpiä, joten vastoin yleistä turistioppaasta löytyvää ohjetta kannattaa ehdottomasti suunnata jonnekin muualle kuin Oostendeen. Esimerkiksi DeHaan on pieni ja viihtyisä. Ja myös huomattavasti siistimpi. Knokke-Heist taas tyylikkäin. Yleensä nuo pienempien kaupunkien rannat ovat myös hiukan vähemmän täysiä, mutta tällä kertaa kaikilla muilla näkyi olleen sama idea lauantain viettoon. Ei se tietysti ollut mikään ihme, koska lapsilla on edelleen kesäloma ja säätiedotus lupasi kuuminta päivää. Ruuhkat rannan suuntaan olivat melkoiset, joten kolmisen tuntia meni ennen kuin päästiin perille. Takaisin päin lähdettiin vasta illan hämärtyessä, joten sitten matka sujui ihan hyvin. Oli ihana päivä. Aurinkorasvaa kului puoli pullollista, vesimeloonin palat ja muut eväät katosivat parempiin suihin ja suolainen merivesi teki meille tytöille beach wave kampaukset. Vesi oli kaksikymmentä asteista, joten minäkin uin pariin kertaan. Kerrankin oli niin kuuma, että teki oikein mieli mennä veteen... ;)

-----

One wonderful thing about living in Belgium is the closeness of the Atlantic ocean! It takes only bit longer than an hour to get to the beach from our place. Some of the coastal towns are nicer than others. Instead of following the typical tourist guide advice to go to Oostende, towns like DeHaan and Knokke-Heist are much much nicer. They are smaller, but also a lot tidier than Oostende. Usually those beaches in the smaller towns are also not as busy as Oostende. This time, however, we clearly chose a day when everybody else had exactly the same idea... It was the school holiday and the weather forecast promised that the Saturday will be the hottest day! The traffic towards the beach was awful! It took us forever to get there, but it was worth it. What a beautiful day! We used lots of sunscreen, ate slices of cooled watermelon, ice cream & co, and had our hair styled in beach waves by the salty water... The water temperature reached 20 Celsius degrees, so even I swam couple of times. ;)

Our easy dinners #1

Syksyn tullen, koulujen ja töiden alkaessa sitä alkaa aina miettiä, miten saisi arki-iltojen ruokahuollon mahdollisimman toimivaksi... Ajattelin, että jonkinlainen Our easy dinners - sarja voisi toimia inspiraationa muillekin. Tarkoituksena ei ole muuttua sen enempää ruokablogiksi kuin ennenkään, mutta laitan näitä iltaruokapostauksia väliin silloin, kun tuntuu, että joku arki-illan ruoka tulee valmiiksi niin helposti, että sitä voi suositella muillekin... :) Resepteissä en tule olemaan sen tarkempi kuin ennenkään. Tarkka mittailu ei ole minun juttuni, mutta kerron lyhyesti miten ruoan tein ja laitan ostoslistan perään nopeuttamaan toteutusta, jos inspiraatio iskee. 

Muutama sana meidän muonituspuolesta. Me syömme kaikki päivisin lounaseväitä, joten iltaruoka on ainoa lämmin ruoka päivän aikana. Ruoanlaittoa ei siis voi skipata, vaikka päivä olisi ollut kuinka kiireinen. Terveelliset, mutta nopeat ja helppotekoiset ateriat nousevat arvoon arvaamattomaan, kun väsyneenä suunnistaa keittiön suuntaan. Jos joku perusperiaate pitäisi meidän ruokafilosofiasta mainita, niin se on ihan yksinkertaisesti runsas vihannesten määrä. Paljon tuoreita salaattiaineksia, muutaman kerran viikossa kasvisruokaa (tämä ei ole mikään erityinen kikkailujuttu, vaan pointtina on, ettei niissä aterioissa ole minkäänlaista lihaa), ja mahdollisimman paljon tuoreita yrttejä. Kasvisruokien kanssa ajattelen, että jos alkaa vegetaristiksi, niin sitten kannattaa laskea, mitä saa mistäkin. Jos taas kyse on muutaman aterian korvaamisesta viikossa, niin matematiikan voi jättää hyvällä omalla tunnolla välistä. Toinen periaate on, että ruoka tehdään alusta asti itse, eli kovin usein en osta mitään valmiina. Ja jos ostan, niin mieluummin sen tuotteen, mitä on käsitelty teollisesti mahdollisimman vähän. 

Our easy dinners #1: Lohifilettä, keitettyjä porkkanoita ja pinaattisalaattia

Ripottelin suolaa ja pippuria (nahattomiin) lohifileisiin. Paistoin ne kevyesti pannulla oliiviöljyssä, jotta pinta sai väriä. Sen jälkeen siirsin fileet suurelle lautaselle. Sitten laitoin porkkanat kiehumaan. Keitinveteen laitoin merisuolaa, hunajaa ja timjamia. Porkkanoiden kypsyessä työnsin kalafileet mikroon (450W + muutama minuutti). Salaatin tein odotellessani tuoreista pinaatin lehdistä, kurkusta, oransseista ja punaisista tomaateista ja persiljasta. Salaatin kastikkeeksi oliiviöljyä, punaviinietikkaa, ripaus yrttisuolaa ja sokeria. Nopeuttava idea tässä on tuo mikron käyttö. Kalafileethän saa kyllä tehtyä kokonaankin mikrossa, mutta tykkään enemmän paistetusta pinnasta. Isot kalafileet kuitenkin hajoavat helposti pannulla käännellessä ja kuivuvat myös, joten nopea ruskistus ja sen jälkeen mikro miedolla lämmöllä toimii minulle ainakin enemmän kuin paremmmin.

Ostoslista:

lohifilettä

porkkanoita

pinaattia

kurkkua

tomaattia

persiljaa

timjamia

Vakkaritarpeina: 

oliiviöljy, suola, pippuri, yrttisuola, punaviinietikka, sokeri, hunaja

 

----

When the fall is approaching, one begins automatically to make some plans how to manage cooking in the busy weekday evenings... I thought that perhaps some kind of Our easy dinners series of postings could function as an inspiration. The plan is not to make this space a food blog as such, but simply add some food posts in between. The criteria is that something is so easy and fast to make that it's definitely worth sharing as a weeday dinner example. Exact measuring in the kitchen is not quite my thing as you have probably noticed already with my recipes. Also now I'm not intending to provide more accuracy, but simply describe what I did and how, so that the dinner can be replicated, multiplied and easily cooked.  I will add a shopping list in the end, because that can speed up the dinner decisions in case you get inspired by one meal or another.

Perhaps few introductory words are in place to kick this series off. We eat mostly sandwiches and fruit for lunch, so dinners are the only warm meals a day. This means that there's no skipping a dinner in this house. In busy week day evenings it's important that food is fast to make, but yet healthy and tasting good. If I need to name one big principle, it's definitely the large amount of vegetables. Lots of fresh greens, (freshly) cooked greens and herbs. Usually at least twice a week we go vegetarian. Now, that may sound sophisticated, but I simply mean that we cook couple of meals without meat. If one follows a fully vegetarian diet, one should certainly make sure there's a healthy nutritional balance. But just for few meatless days a week, there's no pressure of having to do any math, since one will certainly get everything one's body requires anyway. Another principle is to use as much as possible non-processed incredients. And in case some processed product is necessary, then choose the one that is processed as little as possible.   

Our easy dinners #1: Salmon, cooked carrots and spinach salad

What I did was to sprinkle the salmon filets (without skin) with sea salt and pepper. Then I cooked the carrots in water with some sea salt, honey and thyme. I fried the fish on a pan with olive oil, but just as long as it turned bit brown. Then I removed it from the pan and placed it on a plate. I put the plate in the micro wave (450W for few minutes). Meanwhile I made a salad using spinach leaves, cucumber, tomatoes and parsley and used some olive oile, wine winegar, herb salt and sugar for dressing. What makes this meal easy and fast is the use of micro wave. You can certainly make the fish file entirely in the micro wave, but I prefer mine slightly browned. However, on the pan when turning it one risks of breaking it and it also dries easily too much. So, just browning the surface and then micro waving on a low temperature keeps it nicely moist. 

Shopping list:

salmon file

carrots

spinach

cucumber

tomatoes

thyme

parsley

Regulars found in the kitchen:

olive oil, sea salt, pepper, herb salt, red wine vinegar, sugar, and honey 

Scented candles and memories

Yleensä olen niin valikoiva huonetuoksujen suhteen, että olen sietänyt ainoastaan vaniljan tuoksuisia kynttilöitä. Niitäkin sen verran maltillisesti, että ainoastaan yksi tuoksuva kynttilä palaa tavallisten kynttilöiden joukossa... Nyt sitten shoppailin tyttäreni kanssa kouluvaatteita syksyksi ja kaupan kassalla oli kivan näköisiä kynttiläkippoja. Näytti kohtuullisen miedolta tuo valkoinen tee & pioni, joten nappasin sen mukaan. Nyt kun juuri sattuu olemaan tuota turkoosia tyynynpäällisissäkin. Täytyy katsoa nautitaanko sen vienosta tuoksusta, vai käykö niin, että tukehdutaan makeaan käryyn...

Tuoksut on muuten hauskoja siinä, että ne voivat tallentua muistoihin pitkäksi aikaa. Joskus sitten tunnistaa jonkun tuoksun, joka liittyy johonkin kauan sitten tapahtuneeseen asiaan. Tai mieleen tulee joku tietty ihminen, johon tuoksu yhdistyy. Tai joskus taas tunnistaa tuoksun, mutta ei muista pitkän miettimisen jälkeenkään, mihin tilanteeseen se oikein liittyi, mutta on ihan varma, että haistoi sen joskus lapsena... Ihan äskettäin yksi tuoksumuisto vei ajatukseni erään ystäväni kotiin kauan sitten. Miten voikin monen tuhannen kilometrin päässä olla toinenkin paikka, missä tuoksuu ihan samanlaiselta??? Se on hieno juttu, miten ihminen varastoi muistoja mieleen niin monelta eri kantilta. Ja vielä hienompaa on se, miten kivat muistot palautuvat mieleen ihan yllättäin ja vaikkei voikaan palata ajassa taaksepäin, voi kuitenkin nauttia ajattelemalla mukavia asioita uudelleen. 

----

Usually I am rather selective when it comes to home fragrances. Actually so selective that so far I have tolerated only vanilla candles. And those only so that one single scented candle burns among the normal candles at the time in order the scent not to become too strong... Yesterday I went shopping with my daughter and found few cute candles. White tea & peonies sounded rather mild so I decided to try it out. Let's see whether we'll enjoy it, or is the scent so overpowering that we'll all be gasping for air...

It's funny how scents get stored in one's memory for a long time. Sometimes one recognizes a scent that reminds of something that happened in the past. In another situation it connects to a memory of a special person... Or sometimes one simply recognizes the scent but just can't recall where and what, but just knows that something in childhood used to smell like that... Lately, I recognized a scent that led my thoughts back to my friends house when we were just kids. How is it possible that there can be another place in a distance of few thousand kilometers that smells identical??? Human ability to remember the past is really intriguing. And it's beautiful how good memories are brought back through such little things like scents. It's a privilege to be able to enjoy the good things in one's past by thinking about those nice moments again.     

Living abroad, relatives & co.

Meillä on ollut aina siinä mielessä onnellinen tilanne ulkomailla asuessamme, että töiden puolesta ja muutenkin meidät on usein otettu mukaan kaikenlaisiin perhetapahtumiin ihan kuin kuuluisimme automaattisesti joukkoon. Sellainen on todella vieraanvaraista ja antaa ihanasti aina hetkeksi sellaisen tunteen, että kuuluisi ihan oikeasti suurempaan joukkoon. Vaikka ei tietysti oikeasti kuulu, koska ei kuitenkaan ole oikea perheenjäsen tai edes sukulainen, vaan kutsuttu vieras. Silti sellainen iso ripaus yhteenkuuluuvuden tunnetta tekee hyvää silloin tällöin, kun oma perhe ja suku ovat kaukana. 

Nyt sitten kesälomalla juhlistimme isäni syntymäpäiviä ja vanhempieni hääpäivää saaressa koko suvun voimin ja oli kyllä ihmeellistä ajatella, että sitä kuului joukkoon alusta loppuun asti ihan samanvertaisena suvun jäsenenä kuin kaikki muutkin. Kerrankin sai olla itsekin ihan oikea sukulainen, eikä kutsuttu vieras. Sekin on ihan mahtava rooli, mutta se on silti vain puolikas oikeasta. En tiedä aukeaako tämä ajatus näin kirjoitettuna, koska ehkä tuollaisia asioita ei paljon ajattele, jos kuuluminen joukkoon on itsestään selvää ja joillekin ehkä tarpeettomankin tuntuista sen vuoksi, että ei ole ikinä joutunut kokemaan olevansa aina jollakin tavalla hiukan vieraan roolissa. Ulkomailla asuessa näköjään herkistyy vuosien kuluessa milloin millekin asialle... Ai niin, valokuvat juhlista jääköön perhearkistoon. ;)

----

Considering that we have lived in different places, we have felt very lucky to have been invited into all sorts of family gatherings and parties due to personal relationships but also due to our work. We have truly felt priviledged by receiving such hospitality, especially because at its best it does give a feeling of belonging to an extended family. Obviously that's not quite what it is, because one remains an invited guest without ever becoming a true family member or a relative. Yet, such a moment of sensing at least the idea of belonging is a blessing, when your own family and relatives are always far away.

This summer we were celebrating my fathers birthday and my parents wedding anniversary on the island with our extended family. I was totally touched when I realized that I actually belong to that clan in the same way as all the others do, too. It was amazing to suddenly notice that I am in a role of a relative and not of an invited guest! Don't get me wrong, such "a family guest" definitely is the second best role there ever is and I do appreciate it a lot, but there's something different when you feel that now you really belong. Now that I am writing this, I am not sure whether this makes any sense to anyone. I assume that such belonging can get very mundane and even loose bit of its sparkle if one can take it for granted. Yet, living abroad and joining many families and yet none of them at that level of truly belonging, makes one feel wonderfully loved, but yet somewhere in the back of one's mind it reminds of missing something... Oh, the photos from the family celebration? They are just for the family. ;)    

A side table in khaki

Keväällä löysin kirpparilta pienen pyöreän sivupöydän. Tyttö oli puhunut pikkupöydästä muutaman kuukauden, joten ajattelin, että lopultakin löytyi oikeanlainen... no, se olikin sitten vääränlainen ja ideakin oli jo kuulema mennyt ohi. Tuttu tunne! Sisustusideoiden toteutukset ovat aina pienestä kiinni ja niiden elinkaari on usein lyhyehkö, koska toteuttamattomat ideat korvautuvat jatkuvasti uusilla. Omena ei kauas puusta putoa, niinhän sitä sanotaan. Silloin pöytä päätyi kellariin odottelemaan inspiraatiota, koska itsekään en siinä kohtaa keksinyt sille mitään käyttötarkoitusta tai paikkaa. 

Viikonloppuna käänsimme olkkarin huonekalut vaihteeksi toiseen suuntaan. Siinä tuli sopivasti hiukan tyhjää tilaa, mikä tarvitsi selvästi jotakin. Pikkupöytää ehkä? Raitatyynyn khakin väriset raidat innostivat kokeilemaan, miten se väri istuisi olohuoneeseen. Ja hyvinhän se istui, varsinkin nyt kun pian aletaan syksyä odotella. Nyt on mattamaalipintainen sivupöytä tuossa nojatuolin vieressä, joten teekupille on juuri sopiva paikka käden ulottuvilla. Suuri sohvapöytä muuten odottaa edelleen viimeisiä silauksiaan ja tuo mustalla sivupöydällä oleva suuri maalauskin pitäisi varmaankin nostaa lopultakin seinälle, mutta jostakin syystä hiukan arkailen sen kiinnitystä. Sellaista tänne. Aina on kaikki vaiheessa ja sisustustilanteet muuttuvat jatkuvasti. Sehän se niin hauskaa onkin.  

----

During the spring I found a little round side table at a drift store. My daughter had been talking about such a table for awhile so I thought I had finally found a suitable candidate. But no, it was not a right kind, and besides, she told me that that idea had anyway already passed. No problem, I totally get it. When it comes to decoration it's always a question about all-or-nothing, and the life span of any creative idea is relatively short as those ideas that remain undone get quickly replaced with new ones... An apple does not fall far from the tree, that's what they say. At that point I did not have any better ideas for the side table either. It landed at a basement. 

During the last weekend we swapped the furniture in the living room around for a change and then there was a empty spot that clearly called for something. Something like a side table perhaps? The khaki colored stripes in the new cushion from the previous post inspired me to try that color out for the living room. Not a bad choice at all thinking about the approaching fall! Some layers of completely mat paint in khaki and there it is, a new side table to place a tea cup upon. That reminds me that the large coffee table still needs some final touches and the large painting on the black side table should probably be hanged on the wall at some point. But anyway, that's how our living room looks today. Everything is always in motion as it comes to decoration. That's what I call fun.

Stripes with sunflowers

Suomessa käydessä minulla oli vielä viime syksyistä, vanhemmiltani saatua syntymäpäivälahjakorttia jäljellä, joten valitsin itselleni tällaisen Linum tyynynpäällisen. Tämän syksyn mallistossa näkyi paljon muutakin ihanaa, mutta raidat lienevät perinteisesti olevan Linumin tunnetuin kuvio. Väriyhdistelmiä on laidasta laitaan. Melkein niin paljon, että on valitseminen on vaikeaa. Kiertelin ja katselin ja lopulta valitsin sen, mitä olin katsonut ensimmäiseksi. Siinä oli mielestäni sopivasti särmää! Vaaleita ja mausteisempia värejä sovussa sekaisin ilman, että lopputulos on yhtään pliisu. Nyt vajaan viikon katselun jälkeen tuntuu, että nuo raidat yhdistyvät mihin tahansa. Tyynynpäällisestä nousee aina se väri voimakkaammin esille, mitä siihen viereen laittaa! Varsinainen kameleontti siis! 

Mausteisen värisistä raidoista inspiroituneena kävin eilen maalikaupassa sillä aikaa, kun tyttö oli kaverinsa kanssa uimahallissa. Pysykäähän linjoilla... :)

      

----

When I had my birthday last year, I got a gift card from my parents to a nice decoration store. I had not had a chance to use it up yet, so now I chose for myself a stripy Linum cushion cover. This fall there are lots of other beautiful things in their collection, too, but I suppose the stripes still are the most traditional Linum look. There were so many color combinations that picking one was difficult. I had to go around the shop several times to make up my mind. Finally, I took the one I had paid attention to at first. Something in this color combination spoke to me. There are few pastel stripes and yet also some spicy ones, too. Something between soothing and challenging. Now after looking at these stripes for almost a week, it seems to me that they go together with almost anything. The look changes according to what color you combine them with. Whatever color one places beside, it makes that particular color pop out from the cushion, too! 

I got inspired by the spicy colored stripes and went to buy some paint yesterday while my daughter went swimming with her friend. Watch this space... :)  

In Turku Castle

Viimeisestä käynnistäni Turun linnassa oli kulunut aika pitkä aika. Monena vuonna sanoin miehelleni siitä ohi ajaessa, että tuonne kannattaisi mennä joskus käymään, mutta toteutus jäi aina välistä. Tällä kertaa se onnistui ja menimme sinne miehen ja veljeni kanssa kolmestaan. Linnaa on rakennettu useampaan otteeseen uudelleen. Historiaa löytyy täältä. Pääsylippujen hintan kuuluu iPodin käyttö, joten sillä voi helposti kuunnella olennaisimmat opastukset ja välttää oppaan kanssa ryhmässä kulkemisen ryysiksen. Tyyliltään linna poikkeaa näistä Keski-Euroopan linnoista, jotka ovat yleensä runsaasti koristeltuja ja kullalta kimaltavia, hienostuneita rakennuksia. Turun linna on niihin verrattuna hurjan pelkistetty. Mutta niin vain silmä lepää, kun ei ole koukeroita ja krumeluureja joka puolella. Valkoiseksi kalkitut holvikatot ovat aina ihan parhaita. (Sellaisen jos saisi kotiin yhdistettynä kuluneeseen puulattiaan, niin ei varmaankaan ikinä kaipaisi enää mitään muuta! ;D) Ehdottomasti vierailun arvoinen paikka ja oikein hyvä kertaus pohjoisen historiaa.

----

I had visited Turku Castle so long ago that I could not even exactly remember when it was. We had discussed going there several times during the last years, but never got to it for a reason or another. This time it worked out. Three of us, my brother, husband and I went there one afternoon. The castle has been repaired several times over the centuries. You can find lots about its history here. The entrace price included the use of iPod guide, which was a nice surprise as we could avoid joining a tourist group for a guided tour. The castle is quite a different in style in comparison to the typical castles which are mostly richly decorated, gold-plated buildings. Turku Castle is plain, but oh so beautiful! You can look anywhere and just rest your eyes on the simplicity of the design. I loved the white chalk-painted arched ceilings. (If I could have such ceilings combined with rugged wooden floor boards at home I would never ask for more. ;D) Turku Castle is definitely worth of a visit. It provides a great review to our Nordic history.

Lexington Fall 2015 Home Catalog

Lexington Fall 2015 Home Catalog

Hellettä riittää edelleen, mutta silti hiukan syysfiilistelyä jo etukäteen. Lexingtonin kuvastot ovat niin ihania tunnelmaltaan, että selaan niitä aina monta kertaa...

----

The weather as warm as ever, but here's a sneakpeak to cherish the approaching of the next season, too. The Lexington home catalogs are among my favorites, because they always capture such a special atmosphere...

Herb harvest

Loman aikana tytön kääpiökani oli entisillä naapureilla hoidossa. Hyvin oli mennyt ja ruokakin maistunut sen verran, että nyt on pidettävä kania hiukan laihdutuskuurilla. ;) Naapureilla on takapihallaan pieni keittiöpuutarha. Saatiin sieltä kanin lisäksi mukaan myös pari kerää salaattia, tomatteja, sipulia ja yrttejä. Yrttejä oli sen verran paljon, että päätin pakastaa osan, jotta mitään ei menisi hukkaan. Nyt on hyvä varasto pakastimessa pienissä minigrip-pusseissa. Timjamit olisi voinut kuivattaa, mutta laitoin kokeeksi nekin pakastimeen. Tyttö onneksi auttoi niiden kanssa. Kani muuten tykkää syödä persiljaa. Sitä on kiva antaa, koska parin oksan jälkeen koko pupu tuoksuu ihanalle. Se on vähän kuin jotakin kanihajuvettä. :)

----

Our daughter's dwerg bunny was taken care of by our ex-neighbors during our holiday. They did a great job again, the bunny had clearly enjoyed her vacation! ;) Yesterday when we picked her up, we got lots of vegetables from their potager. Salad, tomatoes, onions, and lots of herbs like basil, parsley and thyme. I decided to freeze part of the herbs. I cut them with scissors and stucked them in small zip seal freezer bags. Now I have a good collection waiting in the freezer. Thyme could have been dried, but I thought to test whether freezing works, too. I was happy to have my kitchen assistant around. By the way, did you know that bunnies enjoy eating parsley? I love feeding few stems to our bunny now and then. It makes her smell very good and works bit like a bunny parfume. :)    

Temperature upgrade and some routines

 

Kesäloman aikana ei paljon aurinko ehtinyt paistaa. Onneksi viimeisinä päivinä sentään kuitenkin. Kotiin palatessa oli vastassa hiukan erilainen sää. Eurooppa kylpee edelleen hurjassa helleaallossa. Sadetta ei ole kuulema tullut koko aikana, kun olimme poissa. Tänään ruokakaupasta mukaan tarttui suuri vesimeloni. Se on hellepäivän herkkua!

  

Ensimmäinen päivä kotona meni matkalaukkuja tyhjentäessä, pyykkiä pestessä, jääkaappia täyttäessä... Kyllä taas kerran kiittelin mielessäni, että meille on tullut tavaksi tehdä kunnon viikkosiivous, puhdistaa jääkaappi ja pakastin, ja vaihtaa petivaatteet ja pyyhkeet kotoa lähtiessä. Aika projektit lähtiessä, mutta toimii rutiinilla yhteistyönä kohtuullisen vaivattomasti. Olennaisena asiana siis se, että jokaisella on oma osuutensa hoidettavana. Onneksi olemme kaikki samaa mieltä siitä, että lähtöhetkien siivousprojekti kannattaa. On huomattavasti hauskempaa kotiin palatessa latoa ensimmäiset ruokaostokset puhtaaseen jääkaappiin ja keskittyä vain matkapyykkien pesuun, kun pyykkikori odottaa tyhjänä.

----

We had lots of rain during our holiday in Finland. Fortunately there were couple of sunny moments here and there. Yesterday as we came home we entered immediately into rather tropical temperatures... Friends told that there was no rain here for the entire time we were gone! Today we bought some watermelon. It's the one right thing for a hot-hot day!

The first day at home was spent emptying suitcases, washing some laundry, and filling a fridge... Once again I was so happy that we have a habit of doing a proper big cleaning, wiping the fridge and a freezer, washing and changing bed sheets and towels BEFORE leaving. It may sound as bit of a hassle at that point, but once it became a routine it has been rather easy to manage together. Meaning seriously together. Everybody has certain things to do. Happily we all agree that it's worth of all efforts. It's so much nicer to come back a clean home and just focus on filling the clean fridge and washing the traveling laundry.   

Wood house decoration pics

Olimme viikon verran veljeni perheen luona vanhassa puutalossa. Kaikki rakennusmateriaalit, kuten ikkunat, puupaneloinnit ja -lattiat, sekä paperitapetit ovat todella viihtyisiä perinteisiä elementtejä. Jännä, miten vanhassa talossa on niin erilaiset mittasuhteet ja pinnat kuin uudemmissa rakennuksissa. Ihanan viihtyisä ja lämmin tunnelma. He ovat ahkeria sisustamaan ja rohkeita yhdistelemään uutta ja vanhaa. Sisustuksen lopputulos on boheemi ja rento. Vaikkei kai sisustuksesta ikinä niin voi puhua lopputuloksena, kun kaikki muuttuu jatkuvasti sitä myötä, kun tekee uusia löytöjä. Antiikkiliikkeet, kirpparit ja sen semmoiset ovat heidänkin mielestä parhaita aarteiden löytöpaikkoja. Perinteiset kesäkukat ja pellon pientareelta poimitut luonnonkukat sopivat ihan loistavasti tuohon ympäristöön. 

----

We spent a week at my brother's place in an old wood house. All building materials like windows, wood paneling, floors and wall papers are cozy decorative elements. It's exiting to observe how different atmosphere an old house has in opposition to a new one. All the measurements are different and the building materials and muted colors contribute to it very naturally. Both my brother and his wife are into decorating. They are very brave to mix different styles. Some furniture is very traditional, some modern. Little quirky items and textiles create a bohemian feel to it. They are also into shopping mostly in antique and second hand stores, so decoration is constantly changing as they find new treasures... Traditional summer plants and flowers growing in the nature fit perfectly to the atmosphere and complete the look.