torstai 20. elokuuta 2015

Scented candles and memories

Yleensä olen niin valikoiva huonetuoksujen suhteen, että olen sietänyt ainoastaan vaniljan tuoksuisia kynttilöitä. Niitäkin sen verran maltillisesti, että ainoastaan yksi tuoksuva kynttilä palaa tavallisten kynttilöiden joukossa... Nyt sitten shoppailin tyttäreni kanssa kouluvaatteita syksyksi ja kaupan kassalla oli kivan näköisiä kynttiläkippoja. Näytti kohtuullisen miedolta tuo valkoinen tee & pioni, joten nappasin sen mukaan. Nyt kun juuri sattuu olemaan tuota turkoosia tyynynpäällisissäkin. Täytyy katsoa nautitaanko sen vienosta tuoksusta, vai käykö niin, että tukehdutaan makeaan käryyn...

Tuoksut on muuten hauskoja siinä, että ne voivat tallentua muistoihin pitkäksi aikaa. Joskus sitten tunnistaa jonkun tuoksun, joka liittyy johonkin kauan sitten tapahtuneeseen asiaan. Tai mieleen tulee joku tietty ihminen, johon tuoksu yhdistyy. Tai joskus taas tunnistaa tuoksun, mutta ei muista pitkän miettimisen jälkeenkään, mihin tilanteeseen se oikein liittyi, mutta on ihan varma, että haistoi sen joskus lapsena... Ihan äskettäin yksi tuoksumuisto vei ajatukseni erään ystäväni kotiin kauan sitten. Miten voikin monen tuhannen kilometrin päässä olla toinenkin paikka, missä tuoksuu ihan samanlaiselta??? Se on hieno juttu, miten ihminen varastoi muistoja mieleen niin monelta eri kantilta. Ja vielä hienompaa on se, miten kivat muistot palautuvat mieleen ihan yllättäin ja vaikkei voikaan palata ajassa taaksepäin, voi kuitenkin nauttia ajattelemalla mukavia asioita uudelleen. 

----

Usually I am rather selective when it comes to home fragrances. Actually so selective that so far I have tolerated only vanilla candles. And those only so that one single scented candle burns among the normal candles at the time in order the scent not to become too strong... Yesterday I went shopping with my daughter and found few cute candles. White tea & peonies sounded rather mild so I decided to try it out. Let's see whether we'll enjoy it, or is the scent so overpowering that we'll all be gasping for air...

It's funny how scents get stored in one's memory for a long time. Sometimes one recognizes a scent that reminds of something that happened in the past. In another situation it connects to a memory of a special person... Or sometimes one simply recognizes the scent but just can't recall where and what, but just knows that something in childhood used to smell like that... Lately, I recognized a scent that led my thoughts back to my friends house when we were just kids. How is it possible that there can be another place in a distance of few thousand kilometers that smells identical??? Human ability to remember the past is really intriguing. And it's beautiful how good memories are brought back through such little things like scents. It's a privilege to be able to enjoy the good things in one's past by thinking about those nice moments again.     

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti