Tytön koulukaverilla oli kiva mekko, joten siitä saatiin hiukan ideaa kokeilla tehdä samantyylinen. Ensimmäinen haaste oli löytää sellainen kangas, mistä oltaisiin suurin piirtein yhtä mieltä, että talvinen mekko voisi onnistua. Lopulta päädyttiin 100% puuvillaiseen, aavistuksen verran kiiltävään kankaaseen. Kontrastiksi helmaosuuteen punainen vuorikangas.
Ongelma oli, että en kankaan löytymiseen mennessä ollut löytänyt mistään sopivaa kaavaa, joten ei auttanut muu kuin lähestyä projektia ihan täysin DIY-mielessä. Kankaan leikkaaminen pelotti sen verran, että leikkasin aluksi vain leveyssuunnassa kaksi yhteen sopivaa pitkää suikaletta ja ompelin ne tosi pitkällä tikillä reunoista kiinni kainaloihin asti. Sitten yläosasta ompelin arvelemalleni kohdalle hiukan kaarevat olkapäät. Sitten soviteltiin ja korjailtiin kaventelemalla, kunnes alkoi näyttää, että mekkohan siitä putkilosta ehkä joskus tulee. Varsinaista muotoa siinä ei lopuksikaan ollut, koska idea oli koota vyötärö puolitoista cm leveällä kuminauhalla. Kun olkapäiden todettiin olevan sopivalla kohtaa ja oikean muotoiset, käänsin räpellyksen väärin päin ja leikkasin ylimääräisen kankaan pois jättäen ehkä 3cm saumanvaraa edelleen, tikkasin ne reunat erikseen siksakilla, jotta saisin kaula-aukon viimeisteltyä kääntämällä vain kankaan sisäänpäin (olkapäiden osalta siis saumanvara myös auki).
Sitten huomattiin että tässä "venekaula-aukossa" onkin hiukan liikaa tilaa ja muutenkin se tökötti pystyssä, mikä oli tietysti ongelmallista. Ehdotin, että tehdään etureunaan pari taitosta, jotta yläosa muotoutuisi paremmin. Tuumasta toimeen, ompeleet vaan reunasta 3cm ja 0,5cm päähän. Voilá! Sitten se kuminauha. Kun kohta oli katsottu valmiiksi, leikkasin vuorikankaasta sopivan mittaisen palan, ompelin sen putkeksi ja tein siihen silittämällä kohtuuleveän ylätaitteen. Kiinnitin sen kahdella ompeleella paikalleen, niin, että kankaiden väliin sai pujotettua sopivan levyisen kuminauhan. Sitten olikin vain helmojen ja hihojen taitto. Ne olikin ne helpoimmat vaiheet, eivätkä taida kaivata sen kummempia selityksiä. (Jossakin noista aikaisemmissa vaiheissa jouduin ottamaan pienen ajattelutauon, kun yhtäkkiä alkoi tuntua, että tämähän on ihan toivoton projekti ja harmittelin, että tuli edes aloitettua ilman kaavoja. Huokailin jo ylöspäinkin, että hiukan tarvittaisiin taas viisautta tässäkin projektissa...) Lopulta mekko oli kuitenkin valmis, ja tyttö hurjan tyytyväinen. Ei vetoketjua, ei nappeja, eikä oikein mitään muutakaan. Niihin vaatimuksiin nähden saavutettiin kaikki tavoitteet.
En tosin tiedä uskaltaako tällaista DIY-ompelusta kenellekään suositella. Kannattaa etsiä ehkä mieluummin kaavat, jos ei ole intoa riskinottoon. Jos viitsii näpertää, niin kyllä tällä systeemillä mekon saa kasaan. Joku viisaampi tietysti osaa heti ottaa asiaankuuluvat mitat ja pääsee hiukan vähemmällä mallailulla... Kaavojen piirtämistaito olisi kyllä niin kätevä. Sitten saisi tehtyä ihan mitä haluaa ja tietäisi jo aloittessaan onnistuvansa.
----
My daughter's friend wore lately a dress that we both thought was pretty. We found a suitable material, but no pattern... Thus, it turned out to be quite a DIY project for Saturday afternoon. My method was simply cutting the material into two long rectangular pieces, sewing them to a tube (from hem until the armpits) and few stitches at the shoulders to determine the basic shape. Then we proceeded so that my daughter tried that shapeless thing on who knows how many times and I took off an inch in here, another there... But finally, voilá, it became a dress. Few hopeless moments were included in this project, but now afterwards we are both happy with the end result. No zips, no buttons, no nothing. Those were the requirements and we pretty much achieved them all.
I titled the post DIY, but I am not sure whether it is responsible of me to propose the dress as a project to anybody without being able to draw a pattern or explain properly what I did. If you fancy one, you better look for professional instructions elsewhere, unless you are like me, and can't wait when a good idea pops up in your mind. ;-) I would love to learn how to draw patterns though. It would be so exiting to be able to do whatever and know that everything turns out well.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti