Yksi sellainen juttu, mikä vaikuttaa tasapainon tunteeseen elämässä todella paljon, on se, että toimii johdonmukaisesti niillä säännöillä, mitkä kokee oikeaksi. Se ei ole pelkästään stressaavaa ja omantunnon tuskia tuottavaa joutua toimimaan tavoilla, mitä ei koe oikeiksi tai joutua joustamaan periaatteista, mitä pitää tärkeinä. Se on myös kuormittavaa sen vuoksi, että sellainen syö ihmisen identiteettiä. Yleensähän identiteetti perustuu pitkälti niiden arvojen pohjalle, mitä on itselleen asettanut. Kun joutuu toimimaan niitä vastaan, kokee toimivansa ei vain väärällä tavalla, vaan myös nakertaen omaa itsekunnioitustaan ja oikeudentajuaan. Syyllisyyden tunteen lisäksi sellainen heikentää ihmisen itsetuntoa, sisäistä vahvuutta ja kykyä seistä omien arvojensa takana.
Asioita kannattaa tietysti huolella arvioida, ja joskus on varmasti hiukan joustettavakin, mutta kenekään ei pitäisi joutua joustamaan omantuntonsa kustannuksella. Siinä tulee vastaan sellainen näkymätön raja, minkä yli ei ole hyvä mennä. Silloin kannattaa ihan vakavasti pohtia, voisiko huonoksi kääntyneestä tarinasta kävellä ulos. En tarkoita sillä sitä, että antaisi tuosta vaan periksi tai itsekkäistä syistä poistuisi maisemista, mutta jos tilanne vaatii jatkuvaa omantunnon kanssa kamppailua, niin kyllä silloin voi jotakin kannattaa tehdä sen muuttamiseksi. On nimittäin tarinoita, jotka eivät ole osallistumisen arvoisia.
(Lause kuvassa löytyi Pinterestistä.)
----
One thing, that strongly influences the feeling of balance in life, is that one can live by those principles he/she finds correct and valuable. Acting against them is not only stressful and nagging on one's conscience, but it also causes quite a burden because it destroys one's identity and self-respect. Namely, a large part of how we identify ourselves is based on keeping those values we find important and want to live in accordance with. When one must act against such core values, one doesn't only feel innerly miserable about it because it causes a conflict with one's conscience, but also because it undermines one's identity. It weakens one's self-image, inner strength and perseverance to stand for things that one's finds truly important.
Obviously, it is always wise to consider all factors in a difficult situation very carefully. Sometimes one needs to be flexible with something. Yet, nobody should be required to be flexible on the cost of one's conscience. It's like an invisible border one should not be forced to cross over. When a situation demands constant compromising of one's core values, it is worthy to consider whether it might be best to get out of it. By this I definitely do not mean that we should give up easily, or certainly not that one should selfishly walk out of any trouble. Rather I mean that if the situation requires a constant struggle to fight against one's conscience, it might be necessary to do something about it. There are stories that are not worth of participating.
(The sentence on the picture was found at Pinterest.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti