Lukukausi alkoi silloin ennen syyskuun alussa. Nyt jos huomaa uusien oppilaiden alkavan seurustella ennen joulua, niin sitä hiukan melkein säikähtää. Ehkä ajan kulu on erilaista kaksi- kuin kolmekymppisenä. Silloin ne lukukauden alkuviikotkin tuntuivat kauhean pitkiltä. Tietysti siinä oli jo sellainen tunnelma, että jotakin mukavaa saattaisi olla tapahtumassa. Ehkä sekin "hidasti" ajan kulua.
Ensimmäisen kerran, kun kävimme kahdestaan jossakin, suunnistimme jäätelökahvilaan. Muistamme vielä, missä pöydässä istuimmekin. En tosin muista enää, mitä tilasimme. Jotakin hyvää sen oli pakko olla, koska vieläkin on elämä niin viihtyisää!
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti