Lilies and a reality check

Ihanasti tuoksuu koko alakerta... Ja valokuvien ottaminen on niin mukavaa, kun saa rajattua kaiken ylimääräisen kuvien ulkopuolelle. Että onko meillä kaikki paikat aina tiptop? Ei todellakaan, mutta hyviä kuvia täällä silti saa ylensä otettua, heheh. Useimmiten esim. olohuoneen ruokapöydällä on aika kasat paperia arkipäivinä, kun siinä on niin kätevä tehdä milloin mitäkin. Nyt sattui mätsäävästi vaan mustavalkoista paperia tuohon kukkamaljakon ympärille, mutta uskokaa vaan, että vähän matkan päässä kuvan reunasta voi olla ihan sellainen perinteinen pino mainoksia ja muuta roinaa, mitä kertyy täällä ihan samaan tahtiin kuin kaikissa kodeissa... Itse en vaan jaksa katsella kovin todellisen tuntuisia valokuvia kenenkään kodeista, joten siksi mieluummin postaan itsekin tietoisesti hyvin rajattuja otoksia. Tällaista satunnaista reality checkiä lukuunottamatta katselkoon jokainen omia sotkujaan, ei niitä varten blogia tarvita. ;)

----

It smells so wonderful when the lilies are blooming... And taking photos is wonderful when you are able to focus them so that all the mess stays outside the picture! Do we always have our home perfectly tidied up? No, certainly not, but by focusing well enough it's almost always possible to make some good photos, ha! Quite frequently there are piles and piles of paper on the dining table downstairs, because that just happens to be the best spot to work. These black-and-white papers sort of "match," but believe me when I say that just an inch outside the edge of the photo you may very find a heap of colorful advertisements and other miscellaneous junk that keeps universally collecting on dining tables around the world... Because I do not myself enjoy watching too truthful pictures of other homes, I prefer to post cropped photos in my blog. Inspite of an occasional reality check like this, it does not make sense to me to blog about mess. ;) 

Chocolate cake upside down

Tässä on nyt hiukan liioiteltua puhua tarjoiluehdotuksesta, mutta suklaakakun paloja voisi tarjota kesäjuhlissa näinkin päin. Kakku on leivottu litteäksi browies-vuokaan, tomusokeria ripoteltu päälle. Leikkasin ensin neliön muotoisia paloja ja puolitin ne. Tuollaisia sopivan kokoisia reiluja suupaloja. Orvokin kukkien kanssa isompi määrä näyttäisi aika hauskalta tarjottimellakin. Orvokkikimppu muuten päätyivät keittiöön kun vaihdoin kevätkukat parvekkeella kesäkukkiin. Osa orvokeista kukki vielä täysillä, joten en hennonnut heittää niitä suoraan roskiin. 

----

It might be a bit exaggerated to talk about a serving suggestion, but small pieces of chocolate cake could be served in a summer party also like this with little flowers on the top. I could imagine pieces like this would look quite cute on a platter. These flowers are not really the best kind of cut flowers, but they do look summery in a little glas pot. It seemed like a waste to dump them while they were still blooming as I planted the summer flowers to the terrace.

Old frames, old pictures, old times

Vanhoissa kehyksissä on jotakin vastutamatonta, joten niitä sitten kertyy, kun kirppareita kiertää. Tämän kehyksen nappasin mukaani sillä ajatuksella, että sen pronssinen väri sopi täysin vanhojen peilien sekaan. Sitten kotona huomasin, että tuo vanha orvokkikuva on kyllä sen verran ihana, että taidan antaa sen olla paikallaan ainakin hetken aikaa. Jotenkin ihanan kesäinen, vaikka onkin hiukan kitsch-tyylinen. Täällä orvokit ovat ihan vain kevätkukkia, mutta Suomen kesä niistä tulee mieleen. Varsinkin eräs isotätini miehineen, ihania, sydämellisiä ihmisiä Pohjanmaalla. Heillä oli etupihalla kesäisin pitkät rivit orvokkeja somasti järjestyksessä. Se oli meidän lapsien ehdoton suosikkikyläpaikka sillä reunalla Suomea. Taitaa vaan olla paras lopettaa tämä juttu tähän, kun tässähän tulee ihan kamalan haikea mieli, kun sitä pariskuntaa ja niitä ihania tunnelmia heidän talossaan muistelee.

----

There's something irresistable in the old picture frames! I keep collecting them like you already know by now... I thought this frame would make a great addition to the antique mirrow wall, because its bronze color fits so perfectly to the other frames. At home I noticed that actually that old, slightly kitschy flower print is quite cute. I think I'll keep it as it is at least for some time. It reminds me of summers in Finland. More precisely it made me think about my grandaunt and her husband in Western Finland. I have such sweet memories from visiting in their place as a child and teenager. They had always these flowers growing in tidy lines in front of their house. This elderly couple and their cute house was our favorite sleepover destination in that part of the country. Now I better stop this story here or I'll have to soon reach out for some tissues, because I just noticed that writing this makes me miss them too much.

Chairs, covers and patience (or the lack of it)

Pieni rottinkituolien vilautus tässä vain. Ilman istuintyynyjä kuvauksellisuus on vähän niin ja näin, mutta mitäpä muutama koristetyyny ja kukkiva liljan oksa ei parantaisi. ;) Kuten kuvasta näkyy, tarvitaan kevyttä hiontaa ja uutta lakkakerrosta pintaan. Käsinojien etureunoista puuttui melkein kaikista punokset, mutta naulaukset olivat niin tukevat, ettei se haitannut. Viimeisen paikallaan olleen punoksen purin ja laitoin talteen varmuuden vuoksi. Uskoisin, että sen saa tarvittaessa liottamalla pehmenemään ja käytettyä sidoksena uudestaan, jos jossakin tarvitaan korjausta. Kaksi superpikalenksua kaupan nopeinta oikotietä käyttäen Ikean poisto-osastolle kuitenkin kannattivat. Toisella kierroksella myyjä nimittäin toi juuri sopivalla hetkellä setin Ektorp-sohvan irtopäällisiä ja sain sekä istuin- että selkänojatyynyjä varten päälliset halvalla. Olin jo ehtinyt sen verran mallailla tuolien tyynyjen kokoa, että tiesin Ektorpin tyynyjen koon mätsäävän ihan täysin rottinkituolien kokoon. Tarvitaan siis vaan hiukan korjausompelua ja ne superlonitäytteet. Harmi, ettei Ikea myy sohviin irtonaisia sisätyynyjä. No, tietysti business voisi loppua siihen, kun kukaan ei ostaisi enää sohvan runkoja, koska tyynythän ne on missä suurin käyttö näkyy...

Nyt mulla vaan tuntuu korjattavat tentti- ja tutkielmapinot kasvavan siihen malliin, että en tiedä, milloin tämä tuoliprojekti tästä etenee. Vaikka eipä ne tuolit tuosta karkuun juokse, vaikka minä vähän kärsimätön odottelija olenkin...

----

This is a little sneakpeak to the rattan chairs I bought some days ago. Without any seat cushions they are not very decorative to photograph though. But a blooming lily can improve anything, don't you agree? The chairs will need bit of sanding and a new layer of varnish, but other than that they are totally solid and fine. The second one of my faster-than-fast-short-cut-taking Ikea trips to their outlet area was rewarded. Just when I was there a sales person brought a set of Ektorp couch covers and I could find four matching pieces. I had already checked at home that Ektorp cushions would size-wise be a perfect match to the rattan chairs. I'll tell you more about that another time, but now I'm only missing the foam cushions for the covers. It's a pity Ikea does not sell individual cushions for their couches. But yes, I get do it. It would not be a smart business as people might stop buying new couches, because after all wear and tear is visible exactly in the cushions.

Now it just happens that the essays and exams are piling up on my desk with such a speed that I'm starting to wonder when I'll be able to proceed with this chair project! I get easily bit impatient with projects like this, but I'm certain the chairs themselves will be fine waiting for me...

A state of mind

Välillä tulee vettä taivaan täydeltä, mutta kesä se silti on! Monet muutkin asiat on lopulta enemmänkin mielentiloja kuin ulkonaisten olosuhteiden sanelemia. Joissakin asioissa riittää, kun vain valitsee, miten asiasta haluaa ajatella. Kun kävin ottamassa nämä kuvat sadesäässä balleriinat jalassa, päätin, että nyt en vedä lämpimiä kenkiä enää jalkaan ennen syksyä. Tuli mitä tahansa, säät otan tästä lähtien kesän kannalta!

---- 

Sometimes it rains cats and dogs, but it still is summer! There are also other things that are more of mental kind than actually connected to the environment. With some of such things it is enough to choose one's position. When I took these photos in my ballerinas in the light summer rain, I decided that now I'm done with warm shoes. Whatever comes, I'm receiving it as summer weather!

Rattan furniture

Eilen pääsin kuin pääsinkin pikaiselle kirpputorikierrokselle. Melkein oven edessä oli heti kaksi suurta rottinkinojatuolia, niistä seuraavina rottinkinen sohva ja sen takan kaksi siirtomaatyylistä rottinkinojatuolia... Viimeiset kiinnostivat kyllä ihan eniten, mutta sitten kun aloin tutkia kiinteitä pehmusteita totesin, että niissä olisi muutama sellainen työvaihe, joita en tuolien hinnan vuoksi uskaltaisi alkaa testata. Jossain kohtaa mene raja, minkä verran kannattaa maksaa siitä, että saa kokeilla tehdä jotakin, mitä ei täydellä varmuudella osaa. Sohva oli liian koukeroinen tapaus, mutta ne kaksi ensimmäistä nojatuolia lähti mukaan. Ihan perusmallia, paksua, tukevaa rottinkia ja tyynyjen kanssa mahtava istuma-asento. Ne tyynyt jätin tosin kauppaan, koska ne eivät olleet puhtaat eikä edes sopivan kokoiset. Nyt pitäisi ehtiä jossakin kohtaa hakemaan paksua superlonia ja päällystyskangasta. Ei siis kuvia vielä, mutta projekti on melkein alkanut... Nyt on vaan aika kiireiset viikot meneillään, joten tässä ei arkipäivinä ainakaan ihmeitä ehdi. Sormet silti syyhyää jo.

----

I managed to fit a quick secondhand shopping spree into my day. Already from the entrance door I saw two large rottan chairs, behind them a rottan couch and then behind them imperial style sort of rottan chairs, too... Those would have been just perfect in style, but as I inspected them I noticed that they would have demanded taking a risk of trying out something rather complicated that I have never done before. I considered it for a while, but then decided that their price was slightly too salty for taking a risk. I'm a realist when it comes to my personal skills. Though I like trying out stuff, I'm not ready to pay just anything for having a chance to do so! The couch was too complicated to my taste, so I ended up with the two first chairs in the back of my car. Rather basic shape, but rottan is thick, natural and frames are solidly build. Totally comfortable with proper cushions. Speaking of which, I left the cushions to the shop because they were neither proper nor size-wise fitting. At some point I'll have to find time to get some thick furniture foam and material to sew covers. No actual photos yet, but a project has definitely started... Quite busy weeks at work though, so during weekdays there's no chance to go and buy much anything. But my fingers are already itching for getting the project going.      

My rhubarb cake recipe

On taas raparperiaika, joten leivoin taas vakkarikakkua. Tähän ei ole kunnollista reseptiä, mutta suurinpiirtein näin se onnistuu:

Tarvitaan 4 kanamunaa (ota kahdesta valkuaiset erilleen toiseen astiaan), lisää 2 1/2dl sokeria ja vatkaa vaahdoksi. Sulata 50g margariinia/voita. Sekoita 2dl jauhoja, 2tl leivinjauhetta ja ripaus kanelia yhteen. Lisää jauhoseos ja sulatettu margariini muna-sokerivaahtoon. Kaada vuokaan.

Kuori neljä raparperinvartta ja leikkaa ne pienenpieniksi kuutioiksi, sekoita joukkoon ripaus kanelia ja pari rkl sokeria. Levitä raparperinpalat taikinan päälle. Paista n. 175-200 asteisessa uunissa, kunnes puutikkuun ei tartu taikinaa. Vatkaa sillä aikaa valkuaiset vaahdoksi ja lisää loppuvaiheessa vaahtoon reilu 1/2dl sokeria. Ota valmis kakku pois uunista ja käännä uuni 225 asteeseen. Levitä valkuaisvaahto kakun päälle ja työnnä kakku takaisin uuniin. Paista ylätasolla muutama minuutti, jotta valkuaisvaahto hiukan ruskistuu. Ota uunista, anna jäähtyä hetki ennen syömistä.

Tässä kakussa ei muuten tule raparperin kitkeryys juurikaan esiin, kiitos sokerin ja kanelin... Pieniksi silputut palat taas mehevöittävät kakun, mutta ehtivät myös kypsyä paistamisen aikana, joten ne eivät tunnun palasina valmiissa kakussa. Sihtikurkulta sihtikurkuille siis tämä viimeinen osio. ;)

----

It's rhubarb time again, so I did what I always do and baked a rhubarb cake. I don't think I ever wrote down a recipe for this one, but now I tried to focus on measurements as I whipped it together. It goes something like this:

You need 4 eggs (separate eggwhites of two of them to another bowl to be used for marengue later) and 180g sugar. Whip the eggs and sugar together until it gets fluffy. Melt 50g butter/margarine. Mix together 130g flour, 2tsp of baking powder and pinch of cinnamon. Add the melted margarine and flour mixture to the egg-sugar foam. Mix well and pour into the baking form. 

Peel 4 stems of rhubarb and dice them really small. Add a pinch of cinnamon and 2tbs sugar. Spread the rhubarb pieces on the dough. Bake in 175-200 Celsius degree until the stick comes out clean. Meanwhile whip the eggwhites until the foam gets hard and add 40g sugar towards the end. When the cake is ready take it out of the oven and set the heat to 225 Celsius degrees. Spread the eggwhite mixture on the cake and put it back to the oven for couple of minutes until margengue gets some colour. Take the cake out, let it cool for a moment before eating it.

Just wanted to add that in this cake rhubarb does not taste sour, thanks to sugar and cinnamon... Also when rhubarb is diced into really tiny pieces it also has enough time to soften properly while baking, meaning that the texture is rather smooth in the end. This was a remark for those who dislike biting that odd rhubarb texture... ;)    

Urban jungle?

Ehkä nyt ei ihan niin viidakkoa, mutta tämän hetkisestä väriyhdistelmästä tulee jotenkin viidakko mieleen. Rakastin nuorempana vihreää, mutta sitten se jäi moneksi vuodeksi ihan kokonaan pois... ja nyt innostuin siitä uudestaan! Kaksi ikean tyynynpäällistä ja 6 liljanvartta viitosella riitti luomaan muutaman kuukauden sinivalkoisen vaiheen jälkeen ihan erilaisen tunnelman olohuoneeseen. Pari ideaa on vielä takataskussa, mutta täytyy nyt ensisijaisesti pitää silmät auki kirpparilla. Joskus voi löytää jotakin hauskoja puujuttuja koristeeksi. Sellaisilla saisi tämän värimaailman täydennettyä. Itse asiassa pari viikkoa sittten pyörittelin kädessäni puista koverrettua kulhoa, mutta jätin sen sitten kuitenkin ostamatta. Se hiukan harmittaa nyt jälkikäteen. Olisi vaan pitänyt seurata intuitiota. ;) 

----

Urban jungle is perhaps bit exaggerated expression, but the present colour combination in the living room reminds me of that. I loved green when I was younger, but then I never got back to it until just recently... Two cheap Ikea cushion covers and 6 stems of lilies for 5 euros was enough to create completely different feel to the living room after the blue-and-white sceme of the last couple of months. I have couple of ideas still in my pocket to compliment this look, but first of all I'm determined to make a secondhand shopping spree at some point next week. What I need is something woody. Actually I held a perfect piece in my hand few weeks ago, but then decided not to buy it. Obviously only to regret it now. Sometimes one should just follow intuition and do what it tells you to do. ;)

Outside at work

Yhtenä päivänä pari viikkoa sitten sattui olemaan kamera töissä mukana. Ihanasti kukki muutama puu lammen rannalla. Työpaikan pihamaisemasta ei voi valittaa. Nyt on viimeiset luennot pidetty ja ensimmäiset lukuvuoden lopun juhlallisuudetkin jo juhlittu. Seuraavaksi vuorossa onkin sitten tenttiviikot, tutkielmien ja tenttien arviointia ennen varsinaisia valmistujaisjuhlia. Vakkarirutiinit, mutta tässä vuoden rytmityksessä on se kiva puoli, että tuntuu, että työ tulee aina valmiiksi ja sitten voi syksyllä taas aloittaa puhtaalta pöydältä. Varmaan riippuu luonteesta, mutta mulle sopii tosi hyvin se, että on selkeät alut ja loput. :)    

 

----

I had taken my camera to work some weeks ago. Trees were blooming beautifully at our little pond. I must say we do have a pretty location with old buildings and garden-like surroundings. This week was the last week of lectures. Today we also had our first end of the year celebration already. Next weeks will be all about proctoring exams and marking students' work before we get to the actual graduation ceremonies. All usual things, but I must say there's something wonderful in repeating these yearly routines. It's a nice feeling that our work gets always officially done before anything new begins. For me it works perfectly to have clear beginnings and ends. :)     

Dreaming

Kerroinkin teille jo aiemmin ystävien lähettämästä yllätyspaketista, mistä paljastui useampi levy tummaa suklaata. Tämä Goodion Dreamy on miedosti kookoksen makuista. Nämä kuvat näyttävät nyt kyllä ihan siltä, että olisin syönyt itse koko levyllisen tuon teekupillisen kanssa, heh! Totuus kuitenkin on, että raakasuklaa on sen verran ytyä, että yksi pala per teekuppi on todellisempi kulutusarvio.

Tuosta dreamy-sanasta muistui mieleen, että kristillisen etiikan tunnilla puhuttiin jossakin kohtaa opiskelijoiden kanssa siitä, että eettisten kysymysten pohtiminen vaatii sen, että me ihmiset pystymme ajattelemaan paitsi sitä, mikä tilanne on, että myös sitä, mikä voisi tai pitäisi olla. Voimme todeta, että nyt asiat tehdään näin ja näin, mutta voimme myös ajatella, kuinka ne voitaisiin tehdä toisella tavalla. Että se kuuluisa status quo ei ole missään asiassa automaattisesti se, miten asioiden tulisi oikeasti olla. Esimerkiksi käy hyvin Martin Luther King Juniorin "I have a dream," vaikuttava puhe tasa-arvosta silloin, kun se oli vielä pelkkä unelma toisenlaisesta todellisuudesta. Kristillisen etiikan suhteen ajattelen, että kyky nähdä unelma toisenlaisesta todellisuudesta on tärkeä, jotta pystyy tekemään raamatun periaatteiden mukaisia valintoja ympäristössä, missä vallitseva status quo puhuu muuta. Kaikkeen ei raamatusta löydy yksiselitteisiä vastauksia, mutta isommat periaatteet ovat aina sovellettavissa, kunhan vain ei kadota näköpiiristään unelmaa paremmasta.

----

I told you some weeks ago about the chocolatey surprise I got from the friends. This chocolate called Dreamy had a mild coconut flavor. The photos make it look like I had eaten the entire thing all by myself while drinking one single cup of tea, ha! The truth is that raw chocolate is so rich that one piece is enough per one cup of tea.

The word dreamy reminded me that we recently discussed with the students about the capacity of the human beings to think ethically. One essential aspect is that we are capable of not only thinking what is but also what should be. We can observe that something is done in a certain way, but we can also imagine how it could be done differently. The famous status quo is not always automatically how it should be. Martin Luther King Jr. and his "I have a dream" speech serves as an excellent example. The speech about equal civil rights was namely held at such a moment when a society with equal civil rights was only a dream of one individual. In terms of Christian ethics, it is of importance that one has the ability to vision another kind of reality. Only that vision in mind one is able to make life choices beyond the present status quo. The Scripture is not a handbook with ready or easy answers to all our questions, but it does contain paradigms that one can always seek to apply. The readiness to do so, however, depends on whether one is able to maintain a dream of that other world about which the Scripture speaks.       

Elsewhere

Pitkän tauon jälkeen ei enää oikein tiedäkään, miten tässä pääsisi taas jutun juureen! Kolmisen viikkoa kului kuin siivillä. Osan aikaa oli hyvä ystävä käymässä, välillä taas oli paiskittava töitä ihan täydellä teholla. Hetkiä ystävän kanssa ei raaski hukata mihinkään tarpeettomaan, kun on tavallisesti tuhansia kilometrejä välimatkaa. 

Tulevat viikot näyttävät myös kohtuullisen työntäyteisiltä, mutta katsotaan, joskos tässä nyt kuitenkin löytyisi jonkin verran aikaa tänne blogiinkin. Tässä nyt ensi alkuun vähän äitienpäiväkukkia viime viikonlopulta. Pionit ovat taas kaupoissa, jee! Ja tänään on lauantai, jee! Lauantaiaamuna on melkein aina sellainen tunne, että kaikki on mahdollista, kun on kokonainen päivä aikaa tehdä mitä vaan. Pelkkä illuusiohan se on, kun kuitenkin normilauantai yleensä sisältää vaihtelevissa määrin siivousta, pyykkirumbaa, tanssituneille kuljettamista ja ruokaostoksia, mutta kiva tunne kuitenkin. ;) Ja aina välillähän sitä voi rikkoa rutiineja, tai vähintäänkin hoitaa ne nopeasti alta pois, jotta aikaa säästyisi johonkin mukavampaan. Se on varmaan vain vapauden tunne, mikä aina niin ilahduttaa.

----

After a long break it's difficult to know how to start again! Three weeks passed in no time. We had a good friend visiting us for part of it, and for the other part I worked as much as I could to be able to spend as much time as possible with my dear friend. One shouldn't waste a moment when there is usually couple of thousand kilometers distance in between.

The next weeks look rather busy, too, but let's see if I manage to find some time for blogging, too. But anyway, these are photos of my Mother's Day flowers from the last weekend. Peonies are back again! And today is Saturday again! I just love Saturday mornings! They give me a feeling that everything is possible. Having an entire free day... I know that's just an illusion, because a normal Saturday contains in varied amounts cleaning, washing and grocery shopping to start with. But even so, it's a good kind of illusion. ;) Sometimes routines can be skipped though, or at least hurried through, so that there's bit more time for something else whatever that might be. I guess it's that thought of liberty that makes me always so happy.