Hameväestä

Olen jo muutaman vuoden elänyt sellaisessa illuusiossa, että feminismini on täysin mennyttä. Nyt sitten olen joutunut viime viikkojen aikana useammassa yhteydessä erilaisiin keskusteluihin, joissa olen huomannut kuulostavani lähestulkoon barrikadille kiipeävältä hameväeltä. Keski-ikää uhkaavasti, hitaasti, mutta varmasti, lähestyessä on tietysti ilahduttavaa huomatta, ettei "ytimekkyys" ole ihan täysin kadonnut, heheh.

Ei vaiskaan, mutta tänään tuli kieltämättä yliopistoajoilta mieleen eräs feministiprofessori, jonka luentoja joskus kävin ihan omaksi huvituksekseni kuuntelemassa. Hän oli mielenkiintoinen henkilö, jonka koko olemus huokui sellaista hiukan mustanpuhuvaa, yhteiskunnallista kapinaa. Se oli aika paljon liikaa sitä lajia minun makuuni. Huvittaa vaan, että enpä sitä näköjään itsekään pääse siitä aihepiiristä ihan kokonaan eroon, vaikken aatesuuntana feminismin kannattajaksi missään tapauksessa tunnustaudukaan ja barrikadeille nouseminenkin rajoittuu satunnaisiin kommentteihin.

Hiukan siis itseironiaa tässä koko jutussa. Miten se voikin olla, että joskus yllättää itse itsensä kaikista pahiten? ;-D

Pitkät kynttilät

Kynttiläkausi alkaa minulla aina tuikuilla. Ne tuntuvat syksyisiltä, mutta eivät vielä talvisilta. Kun sää viilenee tarpeeksi, lisään kynttilävalikoimiin pöytäkynttilät. Ostan lähes poikkeuksetta vain valkoisia kynttilöitä. Ne on helpompi yhdistää mihin vain, ja kokonaisuus säilyy silti neutraalina. Pitkät kynttilät ovat kuitenkin talven enne. Lauantaina pidin jo paksua villakaulaliinaa syystakin kanssa ja talvisaappaatkin ovat päässeet kenkälaatikosta jo useamman kerran ulkoilemaan.

Eilen pidimme suomalaisten työkavereiden kanssa vapaamuotoista kenttäpalaveria. Vieraita oli mukana myös, kun nyt oli talkoolaisia, työharjoittelija ja opiskelijakin mukana. Hyviä uutisia kuultiin työn etenemisestä hieman kauempanakin. Hauska yksityiskohta näissä meidän palavereissa on se, että niihin liittyvät myös saksalaiset, jotka kaikki tulevat sattumoisin samalta murrealueelta. :-)

Nyt on maanantaiaamu ja on parasta alkaa kiirehtiä...

Viikonlopun alku

Mies lähti juuri viemään muffinssivieraita lentokentälle. Tai ensialkuun paremminkin hotelliin kentän viereen. Olen näistä vieraista kirjoittanut muutaman kerran ennenkin. Miten sitä voikin yhdessä illassa jutella läpi sellaisen aihepiirien kirjon? Vähän niin kuin A:sta Ö:hön ja silti tulee lopulta sellainen tunne, että toivoisi, että aika ei olisi kulunut niin nopeasti. Kiva, kun kävitte, M&A!

Meidän "vieraanvaraisuus," jos nyt ihan virallista sanaa käytetään, on saanut viime aikoina hiukan järkyttäviä piirteitä. Milloin on vieraiden tullessa kaikki sängyt petaamatta, milloin on keittiö ihan täydessä kaaoksessa, milloin taas pyykit kuivumassa keskellä olkkaria, leipomukset taikinan asteella ja ruoka-ainekset vielä täysin laittamatta jääkaapissa... Pahimassa tapauksessa kaikki se yhtä aikaa ja jotakin muuta vielä lisäksi.

Periaattessa olen kyllä sellainen, että siivoan ennen vieraiden tuloa. Aina. Ajattelen, että niin on viihtyisämpää kaikille, sekä vieraille, että myös meille itsellemme. Ja yleensä olen ainakin puolivalmis tarjoilujenkin suhteen. Viime viikkoina olen kuitenkin ollut sen verran stressaantunut työhön liittyvistä kasaantuneista jutuista, että jos joku on sattunut näkemään kotimme "aidossa tilanteessa" ja ruoan raaka-aineet koskemattomina, se on tarkoittanut sitä, että en ole vierastanut sitä tulijaa nimeksikään. En tietenkään aio ottaa tällaista asennetta tavaksi, sellaiseen "rentoiluun" olisin ihan liian asiallinen luonteeltani. Mutta sanonpa silti varmuuden vuoksi teillekin, että jos joskus satutte tulemaan meille sotkun keskelle ja teille tarjotaan ensialkuun pelkkää kahvia sellaisenaan ja ruoan valmistuminen alkaa hitauden vuoksi näyttää jo melkein epätodennäköiseltä, ottakaa se kaikki pelkkänä kohteliaisuutena. Tiedätte siitä olevanne osa meidän Elämää.

Sisustuslehti ja kunnolliset suklaamuffinssit

Hauskat kaverit toivat Sköna Hem-lehden, joten voin nyt sitten rentoutua ruotsiksi kauniita sisustusideoita katsellen. On se hyvä, että vieraita kieliä voi treenata muutenkin kuin vain pänttäämällä sanalistoja ja kielioppia. Saa nähdä kauanko ruotsi-projektiin menee ennen kuin alkaa sujua. Tällä viikolla saamieni sähköpostien mukaan en nyt näytäkään voivan englannin avulla ihan kokonaan oikaista. Mutta asia kerrallaan. Ensin kannattaa ehdottomasti nautiskella tuosta lehdestä ja sitten ajatella vasta vakavampia.

Tyttö pyysi luokkakaverinsa leikkimään koulun jälkeen. Leivoin nopeasti suklaamuffinsseja. Niistä tuli herkullisia, vaikka muuntelin alkuperäistä muffinssiohjetta hiukan sen mukaan, mitä sattui kaapissa olemaan. Taikina kohosi hyvin ja maku oli voimakas.

Suklaamuffinssit (6 suurta)

2 munaa
1 1/4 dl sokeria
1 tl vaniljasokeria
> Vatkaa vaahdoksi.
75 g sulattua margariinia
1 dl kermaa
> Sekoita munasokerivaahtoon.
2 dl vehnäjauhoa
3/4 dl leivontaan sopivaa kaakaojauhetta
1 1/2 tl leivinjauhetta
> Sekoita kuivat aineet yhteen ennen kuin lisäät ne taikinaan.
Jos taikinasta tulee liian paksua, lisää siihen hiukan maitoa, jos taas liian ohutta, lisää hiukan peruna/maissijauhoja.
80 g tummaa suklaata pieninä palasina (veitsellä saa kätevästi lohkottua)
> Lisää suklaa taikinaan. Jaa taikina muffinssivuokaan aseteltuihin paperivuokiin. Paista 200 asteessa n. 20 min.

Tänään meni työpäivä lukiessa. Ei tosin sisustuslehteä, vaan kirjaa suullisen tradition vaikutusta evankeliumien kirjoitusprosessiin. Oli mielenkiintoista ja hyödyllistä. Huomenna on tiedossa kokeenvalvontaa ja luentojen valmistelua. Illalla tulevat vieraat, jotka toivat sisustuslehden. Taidan leipoa jälkiruoaksi samoja muffinsseja. :D

Syysväsymys

Eilen illalla väsytti niin, että menin nukkumaan jo puoli yhdeksältä. Luin ensin hetken aikaa ihanaa vanhan ajan kirjaa, jonka sain äskettäin, ja sitten nukahdin niin nopeasti, etten ehtinyt edes huomata.

Syysväsymyksessä tekisi mieli tehdä lintujen tyyliin - valita ensin hyvä paikka istua/tarkkailla elämää ja pöläyttää sitten höyhenet pulleaksi lämpökerrokseksi ympärille ja olla vain. En minä ikinä tosielämässä kovin pitkään ihan toimettomana jaksa olla, mutta väsyneenä sitä kuvittelee kaikenlaista. Oikeastaan sellainen hyödyllinen ja rentouttava toimettomuus on lähinnä sitä, että itse saa päätettyä, milloin pysähtyy hetkeksi ja miten sen pysähdyshetken käyttää. Sitten on taas virkeämpi olo jatkaa tarpeellisempia touhuja.

Oikeastaan se lintujuttu voisi toimia aika hyvinkin käytännössä muutenkin. Nehän monesti näyttävät jotenkin olevan kaikkien tapahtumien ulkopuolella istuskellessaan höyhenet pörheänä. Sellainen etäisyyden otto arkeen auttaa varmasti ja selkeyttänee ajatuksiakin, kun katselee niitä hetken aikaa hiukan kauempaa.

Ja sitten vitamiinit. Aloitin syömään niitäkin, vaikkei niihin nykyään enää uskotakaan.

Aamuauringon paisteessa

Kun aamulla nousin, mies oli lähtenyt ajamaan palaveriin. Hän oli kuitenkin ehtinyt käydä hakemassa leipomosta perinteiset lauantaiaamun sämpylät. Paperipussissa oli viesti meille myöhään nukkuneille. :-)

Jonkin aikaa sitten naapurin mamma ja pappa sanoivat, että koska me muutetaan pian muualle, heidän täytyisi oppia leipomaan munkkeja itse. Perjantai-iltapäivänä toteutettiin suunnitelma. Mamma katsoi leipomista vierestä, kirjoitti itselleen ohjeen ylös ja ihmetteli, miten paljon munkkeja puolen litran taikinasta tuleekaan. Kesken paistamisen, kun hänen lautasensa oli kukkuraisillaan sokerissa kieriteltyjä munkkeja, mamma sanoi kiireisen kuuloisesti, että nyt pitää viedä nämä papalle, kun se jo odottaa alakerrassa ihan kärsimättömästi. Viisi minuuttia mamman lähdön jälkeen, tyttö juoksi portaat alas viemään vielä jotakin. Molemmat olivat jo syöneet monta munkkia siltä istumaltaan ja pyysivät, jos saisivat vielä muutaman. Tyttö vei vielä yhden lautasellisen lisää. Riittihän niitä. Puolen litran taikinasta tulee totta tosiaan monta... Ajattelin, että jos joku noin hurjasti tykkää munkeista, niin kyllä niitä kannattaa leipoa muulloinkin kuin vain vappuna!

Pähkinähortensiat

Olenkin jo aiemmin kertonut, että meillä syödään syksyisin paljon pähkinöitä. Tämä syksy ei ole poikkeus. Muutama kilo on jo syöty. Viimeksi ostettiin ruokakaupasta saksanpähkinöitä. Yleensä syömme pähkinät tuoreena, mutta nämä vaativat pienen kuivatuksen. Joka päivä niitä maistellaan, koska jokainen jo toivoo niiden olevan syömäkelpoisia. Koska pähkinät eivät kuivamaan levitettynä näytä kovin sisustukselliselta, keksin, että muutama pieni hortensian oksa voisi juhlistaa kuivatusprosessia ja saisi pähkinälautasen näyttämään enemmän koristeelta kuin keskeneräiseltä...

Työasioihin. Tänä syksynä täällä vilisee suomalaisia. :-) Parhaillaan kaksi ahkeraa talkoolaista tekee remonttia ja toiset kaksi ovat matkalla tänne suuntaan viikonloppuna. Yksi työharjoittelija on jo ollut pari kuukautta maisemissa ja jatkaa vielä jouluun asti.

Koululla on menossa lähetyskonferenssi. Syksyinen traditio sekin. Meille siihen liittyy hauska muisto. Aloimme aikoinaan seurustella yhden sellaisen syyskonferenssin jälkeen. Virallinen seurustelun aloitus silloin oli kampuspastorin tapaaminen. Kyllä meitä jännitti kamalasti odottaa tapaamisaikaa käytävällä, vaikka se keskustelu näyttikin sitten olevan kampuspastorin päivän piristys... Mutta sitähän me ei tietenkään voitu tietää etukäteen. ;-) Hauskoja muistoja. Samassa paikassa on ehtinyt tapahtua vuosien aikana niin monenlaista.

Villaista

Naapuri oli ottanut postipaketin vastaan, kun emme olleet kotona postimiehen tullessa. Paketista tuli kaikenlaista kaunista. Mm. ihana neuletakki ja sävysävyyn sopivia villasukkia, pipoja ja rannelämmittimet. Villatakki lähti heti balettitunnille, mutta ehdin sentään ommella jo aiemmin valitut nallenapit paikoilleen. Autossa tyttö huokaisi villatakin värin olevan niin kaunis, koska langan säikeiden joukossa on niin monta erilaista sävyä.

Harmaat sukat olivat hiukan violetteja suuremmat, joten sain luvan käyttää niitä. Onhan minulla tietysti vielä viimevuotisiakin villasukkia, mutta en mitenkään voinut vastustaa näitä uusia, kun sattuivat sopimaan niin hyvin ja villasukkasäätkin ovat jo alkaneet... ;-)

Kiitos, Seija! Laitan sinulle sähköpostissa muutaman valokuvan lisää.

Kävelyllä

Sunnuntaikävelyllä kävimme linnan puistossa. Oli kylmää ja märkää, muttei sentään satanut. Punatakkinen juoksi osan aikaa ja lopun aikaa otti valokuvia kävellessään. Suurimmaksi osaksi niin, että kamerakin liikkui mukana. Löysin keltaiseksi muuttuneen tammen oksan. Toin sen kotiin syyskoristeeksi. Harmitti, ettei ollut muovipussia mukana, kun joidenkin puiden alla oli hurjasti kastanjoita. Ei niitä takintaskuihin viitsi kerätä. Frisbeekin lensi. Muutaman kerran kierteellä syvälle vadelmapensaan sisään.

Kymmenen asteen kylmyydessä, tuulessa ja kosteudessa talvisaappaat ja rannekkeet eivät olleet yhtään liiotellut. Tuntui oudolta ajatella, että viime viikolla samaan aikaan nautittiin vielä melkein kolmenkymmenen asteen helteestä hihattomissa paidoissa ja shortseissa. Julistan täten talvikauden alkaneeksi.

Lihapullat tomaattikastikkeessa

Vieraita oli tulossa lauantai-iltana ja tarkoituksena oli tehdä lihapullia. Tavallisten leipominen hiukan kyllästytti, joten katsoin Jamie Oliverin sivuilta toisenlaisen reseptin. Muuntelin määriä hiukan ja laitoin kastikkeeseen sokeria tasoitukseksi. Tein suunnilleen näin:

Lihapullataikina:

800g jauhelihaa
paahtoleivän pala murusina ilman reunoja (ohjeessa oli voileipäkeksejä, joita ei ollut kaapissa, kuten ei myöskään valmiita korppujauhoja)
kananmuna
3tl sinappia, jossa on kokonaiset jyvät tallella
1,5tl oreganoa
1,5tl rosmariinia
suolaa ja pippuria

Jätin taikinan odottamaan hetkeksi, ja tein kastikkeen kasariin välissä.

Tomaattikastike:

2 punasipulia
3 valkosipulin kynttä
(pieni ripaus chilipippuria, jos tykkää mausteisemmasta)
basilikan lehtiä silputtuna
2 tölkkiä tomaattimurskaa
1 rkl ruskeaa sokeria
2rkl balsamietikkaa
suolaa ja pippuria

Kuullotin sipulisilppua runsaassa oliiviöljyssä miedolla lämmöllä ja lisäsin valkosipulin palat (ja chilin, jonka jätän seuraavan kerran pois kokonaan). Lisäsin tomaattimurskan, sokeria ja etikkaa. Maustoin suolalla ja pippurilla. Kiehutin hetken aikaa kokoon ja sitten pienensin lämpöä.

Kun kastike oli kasarissa odottamassa, kuumensin reilusti oliiviöljyä paistinpannulla ja paistoin siinä lihapullat. Tuosta määrästä tuli kaksi paistinpannullista. Ruskistin lihapullista vain pinnan ja nostelin ne lusikalla kastikkeen sekaan hautumaan kypsiksi kannen alla. Haudutusaikana aikaa keitin pastan (500g) ja kääntelin lihapullia kastikkeessa muutaman kerran. Annosten päälle laitettiin parmesaania.

Tänään söimme lounaaksi eilisen loput. Huomasin, että tämä oli taas sellainen ruoka, jonka voi huoletta tehdä päivää aikaisemmin. Maku oli vain tasaantunut ja vahvistunut yön aikana. Eli varsinaista supervierasruokaa, kun emäntäkin ehtii istumaan ennen syömistä ja silti saa kunnon aterian pöytään. Jämien syömisestä tuli mieleen vielä sellainen huomio, että reseptin annoksesta riittää 6-8 syöjälle. Taidan pakastaa muutaman annoksen ensi kerralla.

Sadepäivänä

Sadepäivän harmautta lievittämään muutama kuva ruusuista. Kirkkaammat ruusut olivat työpaikan pihalta ja vaaleat pisimpään hyvänä säilyneet kukkakaupasta haetusta kimpusta. Minä yleensä "kierrätän" kukkakaupan kukat. Poistan lakastuneet ja järjestelen hyvät uudelleen... Kuvat ovat viime viikon torstailta. Nyt tarjottimella on taas jotakin muuta. Vaihtelu virkistää. ;-)

Tuikkulasit ostin jo elokuussa. Niissä on rosoinen kuparinhohtoinen kerros lasissa, joten kynttilän valo heijastuu kauniisti. Tuikkukynttilät ovat kyllä sellaisia, että niitä kuluu joka vuosi aina suuri paketillinen. Tänä vuonna Ikeasta ostetut tuikut palavat hyvin. Joinakin vuosina laatu on ollut huonompi ja puoliksi palaneet eivät ole syttyneet enää uudestaan. Pienestä se on kiinni steariinikin.

Toivottavasti sade loppuu jossakin vaiheessa tänään. Mieli tekisi lenkille, mutta sateeseen en viitsisi lähteä...

Kanavia

Brugge on kanavakaupunki. Aina yhtä kaunis, oli mikä vuodenaika tahansa. Joskus on tullut mieleen, että missäköhän kunnossa nuo kanavia vierustavien talojen kellarit ja ulkoseinät ovat. Idyllisyys voi olla sisäpuolelta joskus hiukan hukassa, jos kosteus hiipii vanhaa ulkoseinää pitkin ylöspäin. Se kun näyttää olevan täällä melkein järjestään vanhojen rakennusten kohtalo, vaikka kanava ei kulkisi läheltäkään. Ehkä Unescosta on ollut apua remonttirahoitusten suhteen??? Vaikea nimittäin kuvitella, että noita taloja ihan tavallisen työläisen palkalla ylläpidettäisiin...

Katselin TV-Nytt uutiskanavaa. Suomalaiset ovat kuulema alkaneet väittää, että ruotsinkielisillä on suomenkielisiä helpompaa saada opiskelupaikka. Belgialaista kielikiistaa aina jaksetaan ihmetellä, vaikka jakauma on suurinpiirtein 50-50. Silti Suomessakin jatkuvasti on kieliasia pinnalla, vaikka jättisuuri valtaväestö (verrattuna vähemmistöön) onkin ihan selvästi enempien etujen saaja. Mikäköhän sisällissota siellä olisi, jos ruotsinkielisiä olisikin puolet väestöstä? Kanavista kanaviin, ei tästä aiheesta varmaankaan kannata sen enempää jatkaa.

Muita kanavia ei nyt tule mieleen ja taukokin tuli jo pidettyä.
Hyvää työviikkoa edelleen! :-)

Katukahvilat

Lauantaina kävimme kotimatkalla Bruggessa. Katukahvilan pito näytti kannattavalta bisnekseltä. Jokainen yritti saada vuoden todennäköisesti viimeisestä kesältä tuntuvasta viikonlopusta kaiken irti. Me syötiin hampurilaiset toriaukiolla. Oli kyllä hyvät kulissit, mutta pöydästä käsin ei viitsinyt ihan hirveästi valokuvata... ;-)

Heräsin tänä aamuna kukonlaulun (ja aasin kiljunnan) aikaan. Olen kertaillut kreikkaa ja se tuntuu hiukan vainoavan aamuöisin, kun heräilen kaiken maailman muistipätkiin sanavaraston ekstranopean kartuttamisen vuoksi. Nyt tuli mieleen, että sanoista "nukkua" tai "uni" voisi olla hyötyä. Ne eivät tosin esiinny kovin montaa kertaa Uudessa Testamentissa, mutta niiden taivuttelu voisi ainakin vaivuttaa vielä muutamaksi tunniksi uneen ennen lopullista aamuherätystä. :-)

Hyvää alkuviikkoa!

Sinivalkoista

Rannoilla näkee aina pieniä rantavajoja, joissa jotkut näkyvät säilyttävän rantatavaroitaan. Ilmeisesti vajoja voi vuokrata joltakin. Aika kiva idea olisi saada sellainen ja sisustaa pieni puolentoista neliömetrin koppi viihtyisäksi. No, sitten pitäisi tietysti käydä rannalla jatkuvasti, jotta ideassa olisi järkeä. Me emme kuitenkaan selviä merenrantaan saakka kuin muutaman kerran vuodessa, joten koppijuttu on viisainta jättää vain hauskaksi ajatusleikiksi. Joka tapauksessa rannalla vietetyn päivän jälkeen tulen aina ihan levänneenä kotiin. Erikoinen vaikutus yhden päivän reissulla, kun tuntuu niin nopeasti, että olisi ollut oikealla lomalla.

Rannalla

Viime viikkoina on ollut todella lämmintä. Yli kaksikymmentä astetta monena päivänä peräkkäin. Miehen veli tuli vaimonsa kanssa käymään, joten päätimme lähteä nauttimaan lokakuisesta helteestä merenrantaan. Moni muu oli ajatellut samaa, joten päivän mittaan ranta täyttyi ihmisistä. Vesi oli vielä uimakelpoista, vaikka nousuvesi toikin viileitä aaltoja. Frisbee lensi hyvin, koska tuuli puhalsi vain kevyesti.