Muistatteko tämän? (+ postscriptum)

Kesä on alkanut kääntyä kohti loppuaan ja tämä projekti ei ole edennyt minnekään. Nyt ostin paksua mustaa pellavaa ja kunhan saan sen pestyä, siirryn ompelemaan.

Vuorta mietin ja mallailin, mutta taidan käyttää mustan puuvillan siihen. Kuvittelin ensin, että tähtikangas olisi hauska kontrasti, mutta sitten ajattelin, että se on kyllä hiukan liian kirjaimellisesti nimenomaan "hauska."

Hetken mietin myös harmaata Paisley-puuvillakangasta, mutta siinä on sen verran hyvä himmeä kiilto, että en raaski sitä tuhlata vuoreen. Siitä saan tytölle syyshameen. Nyt näkyy olevan tytöille paljon sellaisia ihan kuminauhavyötäröisiä perushameita, joihin vain tarvitaan paljon rypytystä ja alle samansävyinen puuvillavuori yhtä ryppyisenä, mutta sentin pari pidempänä kuin päälliskangas.

Ja muutenkin tuo ristipistotilkku on sen verran värikäs ja niin eri skaalaa kuin minun värini yleensä, joten en usko paljon lisäväriä tarvitsevani.

---
PS. Tänään voisitte muistaa meitä rukouksin. Käymme katsomassa yhtä asuntoa, jonka näyttöä odotellessa juttu hiukan monimutkistui jostakin ihan muusta kuin meidän omasta toimestamme ja nyt on hiukan sellainen tunne, ettei oikein tiedä, mitä siitä ajattelisi.

Eli tänään ei nyt pyydetä asuntoa vaan lähinnä viisautta tehdä oikeita päätöksiä. Joskus rukousten sisällöt muuttuvat, vaikka ihan todellisia tarpeita olisikin. Muistatteko muuten sen, kun Salomo tuli kuninkaaksi ja Jumala antoi hänelle mahdollisuuden esittää yhden toivomuksen? Rikkauden, kunnian, vihollisten kuoleman ja pitkän elämän sijaan (hm-m, olisivat olleet aika tyypillisiä inhimillisiä toiveita) Salomo pyysi viisautta ja se miellytti Jumalaa. Jumala lupasi antaa viisautta ja sen lisäksi myös kaikkea muuta (vihollisten kuolemaa lukuunottamatta), koska Salomon asenne oli oikea.

Ei meillä tietysti Salomon kanssa paljon ole tekemistä noin niinkuin ulkonaisesti, mutta viisautta ja ymmärrystä aina tarvitaan ja se näkyy olevan se rukous, mihin aina vastataan. Jaakobkin aloittaa kirjeensä kirjoittamalla, että jos joltakin puuttuu viisautta, anokoon sitä Jumalalta, joka antaa sitä mielellään. Toisaalta hän myös muistuttaa nöyryydestä ja kirjoittaa, että joskus ihminen saattaa rukoilla jotakin, muttei saa, mitä pyytää, koska pyytää vääristä motiiveista. Raamattu on aika realisti ihmisten suhteen. Ei sieltä löydä Jumalan itsensä lisäksi ketään muuta kovin täydellistä tai omin voimin/viisauksin selvinnyttä. Eli sopivassa seurassa ollaan, kun edeltä menneetkin olivat vain tavallisia ihmisiä, jotka vain yksinkertaisesti turvautuivat asioissaan Jumalaan.

Syksy

Minulla on nyt muutaman päivän ollut ihan syksyinen olo. Vaihtelevan sateiset säät ja viileys tuntuvat vieneen kesän jo mennessään kokonaan. Yleensä täällä vielä syyskuukin on huippulämmin kesäkuukausi, mutta tänä vuonna on vaikea uskoa, että tässä vielä kunnollisia helteitä saataisiin.

Melkein jo aloitin kynttilöidenkin polttamisen, mutta muu väki oli sitä mieltä, että se on vielä ihan liian aikaista. Olen periaattessa ihan samaa mieltä. Nyt aloittamalla tulee syksystä liian pitkä. Kynttilät tuokoot siis toistaiseksi tunnelmaa ilman liekkiä.

Tänään ostin kukkakaupasta itselleni pienen kimpun kukkia, nekin syysväreissä. Turkoosit tyynyt saivat siirtyä makuuhuoneeseen ja sohvalle tuli taas keltasävyiset tyynyt ja ruskea viltti... Turkoosi alkoi tuntua ihan liian kesäisen raikkaalta säätilaan verrattuna. Sitä paitsi valon sävy on muuttunut. Turkoosi väri ei loista enää hyvällä tavalla, kun ikkunat avautuvat itään. Viihtyvyys on joskus pienestä kiinni.

Hyvää alkuviikkoa!

P.S. Lisäsin allaolevaan ompelupostiin muutamia lähikuvia juhlamekosta, jos lopputulos jäi teistä joitakin kiinnostamaan. Vihreää linkkiä klikkaamalla pääsee suoraan siihen postiin. Halusin odottaa kuvien kanssa sen verran, että häät on ensin juhlittu.

M & A

Marie ja Andre juhlivat eilen häitään. Morsian oli kaunis, sulhanen komea ja kukkaistyttö selvisi tehtävistään mallikkaasti. Molempien itse toisilleen kirjoittamansa vihkivalat saivat sekä pariskunnan, että yleisön herkistymään. Juhlista muotoutui ranskalais-brasilialais-italialaiset. M & A on suloinen pariskunta. Molemmat ovat luonteeltaan ihanan sydämellisiä.

Vaalean harmaa oli rohkea, mutta upea valinta väriksi. Hääpuku oli kokonaan niin morsiamen näköinen kuin olla voi. Iltajuhlassa huntu vaihtui vanhaan valkoiseen helmistä punottuun hiuspantaan. Valkoiset kukat ja raikas vihreä yhdistyivät upeasti vaalean harmaaseen sävyyn.

Makeaa

Ystäväni lähetti miehensä mukana tuliaisia, joiden mukana oli mm. kaunis vihreä kynttilä. Mies taas sai jo hyvissä ajoin postin tuomasta syntymäpäiväpaketistaan rocks-karkkeja. Minä taas löysin kirpputorilta tällä viikolla kaksi lautasta. Pienen jalallisen, pitsireunaisen ja toisen ovaalinmuotoisen yksinkertaisen valkoisen.

Nyt lähden ruoanlaittoon. Ihanaa, että on taas perjantai. (Tällä viikolla oli ihan tarpeeksi actionia.)

Hyvää viikonloppua!

Jännityksellistä käsityötä

Opin viime viikolla ompelemaan vuoritukset, vetoketjun ja tekemään ruusukkeen. Ei puhuta siitä, miten pitkään meni välillä miettiessä ja purkaessa. Eikä siitä, miten keskelle helmaa eteen tuli suuri rasvatahra, kun valmista mekkoa sovitettiin ensimmäistä kertaa. Eikä siitä, että pesulan nainen sai minulle melkein sydänkohtauksen aikaan sanomalla ranskaksi päätään pyöritellen, ettei sellaiselle tahralle voi tehdä mitään. Nyt on kaikki kuitenkin valmista ja puhdasta.

Työpäivä

Elokuinen työpäivä: Kertailen kurssimateriaaliani ja korjailen viime syksynä kokoamiani kaaviomonisteita, pelaan välillä muutaman kierroksen Unoa, jatkan korjailua ja sitten syödään yhdessä naapurin papan paistamia ranskalaisia perunoita.

Ranskalaiset naapuri toi tytölle kiitokseksi avusta puutarhatavaroiden pesussa aamupäivällä. Ne on pilkottu ihan itse perunoista ja paistettu kioskin ranskalaisia paremmassa öljyssä. Mutaa riittää edelleen. Hajua myös ja yhteisöllisyyttä. Eilen illalla siivottiin yhteistuumin monella kielellä puoleen yöhön asti. On se hyvä, että on mukavia naapureita.

Jatkoa katastrofisarjaan

Arvoitus: Mitä tapahtuu, jos sataa kaatamalla monta tuntia ja vieressä on peltotontti hieman korkeammalla?

Vastaus: Siinä voi käydä niin, että kellari peittyy saviseen mutaan ja sadeveteen. Sitten muta hiukan laskeutuu lattian pintaan esim. 3 cm kerrokseksi ja esim. n 15 cm likaista vettä asettuu mudan päälle. Viemärit ei tietenkään vedä kunnolla, jos joka paikassa muuallakin on satanut samaa vauhtia ja sattuu olemaan alueella, jolla ei olla kovin korkealla meren pinnasta. Kellarin lattia on tietysti sitten sitä samaa velliä kuin käytäväkin. Kaikki pahvilaatikot, jotka ovat korokkeellaan muutamaa senttiä lattiaa ylempänä ovat täysin pohjasta pehmenneitä ja sisällöt valmiita vietäväksi kaatopaikalle. Varastohyllyn alahylly on mudassa ja siinä säilytetyt tavarat myös. Ahaa, mutta onneksi tuli laitettua edes osa tavaroista viimeisen raivausepisodin aikana muovisiin kannellisiin laatikoihin korkeammalle! Mutta mitenkäs se on mahdollista, että kannet ovatkin ihan märkiä ja osa on peittynyt homeeseen, vaikkei seinässä ole edes ikkunaa tai muutakaan koloa, mistä vettä voisi tulla sisälle? Mieleen tulee, että onko homeinen seinä ikinä edes vesitiivis ollutkaan.

Mitä sitten tapahtui?

Naapuri soitti ovikelloa ja pyysi katsomaan kellaria. Minä soitin miehelle, että tulisi nopeasti kotiin. Mies avasi lattiakaivot käsi kyynärpäätä myöten mutavellissä ja sitten lastalla ja harjalla yritettiin saada pahimmat vedet viemäriin, että päästäisiin omaan kellarin pelastamaan se, mikä vielä olisi pelastettavissa. Naapuri huuteli portaiden yläpäästä, että älkää raivatko paljon, että pian tuleva omistaja näkee sotkun ja hoitaa homman. Arvatkaa vaan, mitä kellarista voi löytää säästämiskelpoista, jos jää odottamaan, joku toinen tekee asialle nopeasti jotakin. Ainoat asiat, mitkä tässä maassa tapahtuu nopeasti, on ne mitkä tekee itse. Mies lähti viemään isoa kuormaa kaatopaikalle, säästettävät tavarat ovat nyt pestynä eteisessä ja kylpyammeessa. Pesukone pyörii ja muutama muukin koneellinen odottaa pesemistä. Talvivaatteet kun sattuivat olemaan isossa matkalaukussa kellarin oven sisäpuolella.

Summa summarum:

Tämä on nyt taas jatkoa siihen katastrofisarjaan, johon viittasin sunnuntain postituksessa. Kohta voidaan puhua termeillä 'vuoden 2011 vastoinkäyminen numero 1', vuoden 2011 vastoinkäyminen numero 2'... Tässä oli nyt kaikesta huolimatta kolme johdatukselta tuntuvaa juttua. Ensiksi ne muovirasiat kansineen. Onneksi oltiin ostettu ne viimeksi. Ilman niitä olisi nimittäin kaikki mennyt tällä kertaa. Toiseksi se, että aamurukouksessa huokaisin, että minulla olisi tänään eilistä enemmän kärsivällisyyttä. En ajatellut, että rukousvastaus tulisi näin nopeasti. Kolmanneksi se, että olin jostakin syystä ottanut paremmat talvitakin sisälle säilytettäväksi loman jälkeen.

Taas ollaan yhtä kulttuurikokemusta rikkaampia. Täällä kellarit tulvivat missä milloinkin ja nyt se vasta sattui näin kirjaimellisesti omalle kohdalle. Eli aika monelta tulvalta ollaan ehditty säästyä viime vuosien aikana. Siitä voi olla kiitollinen. Eikä meillä nyt sitten lopulta ilmeisesti tarvitse sitä yhtä kaatiskuormallista enempää heittää tavaraa poiskaan. Joillakin menee koko irtaimisto samanlaisen sateen tuloksena. Sen täytyy olla aika järkyttävää.

Kulttuurikokemuksen rikastamina mutavelliä lakasten totesimme yhteistuumin pari perusasiaa: * tässä maassa ei ikinä kannata muuttaa alakerran (katutason) asuntoon, koska niiden kohtalo on usein sama kuin kellarinkin (vaikka nyt meidän naapureille ei onneksi ollut sisälle tullut vettä)
* tässä maassa kellariin kannattaa asetella tavarat vähintään 30 cm korkeudelle maasta. Ei sekään oikein pahan tulvan tullen riitä, mutta ainakin joistakin sateista voi selvitä kohtuullisen kuivana.
* kellariin ei kannata laittaa pesukonetta tai kuivausrumpua ellei sitä saa vähintään sen 30 cm korkuisen korokkeen päälle.
* ja vielä viimeiseksi: kellariin kannattaa pakata kaikki vain ja ainoastaan kannellisissa muovirasioissa.

Mutaista päivää itse kullekin!

P.S. 1: Omistaja ei ole tullut vieläkään. Hänellä on kuulema lomaa, mutta oma kellarikin on veden peitossa. Me olemme sentään jo voiton puolella. En halua ajatella, mitä olisi tapahtunut, jos olisimme jääneet odottamaan.

P.S. 2: Miehen kanssa ollaan kyllä huipputiimi. Loistavat yhteistyöstrategiat vain paranevat kerta kerralta.

Keittiössä

Sain äidiltä lättytaikinakannun. Kyllähän sitä muuhunkin voi käyttää, mutta se on erityisen kätevä lättytaikinan kanssa. Testattu on. Täällä on tapana tehdä lättyjä joka keskiviikko päiväruoaksi. Siis paikallisilla tarkoitan, meillä kotona hiukan harvemmin, mutta kuitenkin enemmän usein kuin harvoin.

Pari viikkoa sitten laitoin vaihteluksi vanhan valkoisen räsymaton keittiöön. Olin ajatellut, ettei vaaleaa mattoa kannata laittaa keittiöön tiskialtaan ja hellan eteen, koska se ei kestäisi valkoisena kuin maks. viikon tai kaksi. Sitten mietin, että onhan siinä neljä reunaa. Yksi reuna on aina pöydän alla seinän vieressä, jonne ei näe, joten jos kääntää mattoa välillä ja käyttää molemmat reunat molemmista puolista, niin ei sitä ihan jatkuvasti tarvitse pestä. Ja toiseksi, täällähän on itsepalvelupesuloita, joiden jättikoneeseen voi juuri ja juuri työntää löysästi kudotun 140x180cm maton reilulla viidellä eurolla vajaassa puolessa tunnissa. Valkopesuainetta vain reilusti mukaan ja matto on ihan raikas kuivuttuaan pyykkitelineessä. Ainoa riski on sellainen näkökulma, että maton on todellakin oltava aika pehmoinen. Kovaksi kudottu menee pesukoneessa koppurammaksi ja sitä on vaikea saada rummusta ulos (Nim. kokemusta on). Eli, mitäs sitä valkoisuutta liikaa stressaamaan!

Jostakin muusta sen sijaan saa kyllä stressiä aikaan helposti. Tämä sunnuntai-iltapäivä kului keittiön kaappeja siivotessa. Aloin laittaa ruokaa ja etsin avattua thai-riisipussia jauhokaapista. Käden vierestä vilahti ötökkä ja kun hiukan kaappia kaivelin löysin toisen riisipussin, jossa oli kunnon kasvusto. Kaikki avattu lensi roskikseen ja nyt on kaikki kloriitilla pesty ja tiskattu varmuuden vuoksi... Minä olen sellainen, että kun jotakin tuollaista löytyy, niin mikään muu ei auta kuin 100% siivous.

Olihan tässä jo muutama kuukausi ehtinyt kulua viime sählingeistä, ja muutenkin ötököiden siivous keittiöstä oli hurjan mukavaa verrattuna tähän ja tähän, joten mitäs tässä on valittamista. Nyt ei edes voinut syyttää kuin itseään, kun oli jäänyt tuotteiden Parasta ennen -päivämäärät lukematta. Kokkaus- ja ruokahalu katosi löydön johdosta, joten tänään oli superterveellinen McDonalds Take away-päivä. Jokaisella oli kiljuva nälkä kirkkomatkan jälkeen, enkä minä pystynyt ruoanlaittoon ennen kuin olin varma, että ötökät on nujerrettu.

Luxemburg rakennuksina

Matka tuntui vielä ihanan lomamaiselle. Oli kiva nähdä sukulaisia ja ystäviä, ja oli ihanaa olla muutama päivä kolmestaan. Nyt on sitten kesäloman rippeetkin pidetty ja "syksy" alkaa. Sadepäivien jälkeen lämpimät säät palaavat uutisten mukaan ainakin viikonlopuksi. Erikoiset säät kuulema koko Keski-Euroopassa. Yleensä elokuu on nimittäin kuukausista kuumin. Tänä vuonna helteet ovat olleet poikkeuksia ja kolea, sateenharmaa sää yleisintä. Parasta kuitenkin nautiskella lämmöstä sen verran kuin sitä vielä riittää, koska pian saa iltaisin taas kääriytyä viltin sisälle, vetää villasukat jalkaan ja sytytellä kynttilöitä.

Maisemat

Luxembourgin kaupungissa on keskellä suuri vehreä laakso, vanhoja muureja ja monta siltaa. Keskusta on ihana ja vanha. Se muistuttaa minusta hiukan Tallinnan vanhaa kaupunkia tai Tukholmaa rakennustyyliltään. Sitten on EU- ja pankkialue Kirchberg, joka on supermoderni. Suuria, uusia rakennuksia vieri vieressä. Se on jotenkin teennäisen oloinen, mutta ei kai se ole ihme, koska koko alue on rakennettu tasangolle nimenomaan omaa tarkoitustaan varten.

Kaupunki on todella siisti. Roskiksia on joka paikassa ja roskankerääjät näyttivät kiertävän jatkuvasti. Myös viheralueita on paljon, joten keskustassakaan ei tunnu, että olisi Turkua suuremmassa kaupungissa. Tunnelma oli näin elokuussa muutenkin leppoinen. Ihmiset tietysti olivat aika tyylikkäitä. Ihmekös se, jos suurin osa asukkaista on joko EU-virkamiehiä tai suurten pankkien palveluksessa. Niissä töissä on hiukan erilainen pukukoodi, kuin turistilla. Aiemmin teräs oli kuulema paras tulonlähde, mutta viime vuosikymmenet ovat tehneet pankkiasioista tuottavimpia. Ai niin, Schumann, yhtenäisen Euroopan keksijä, on kotoisin Luxemburgista.

Luxemburgia voi suositella kohteeksi lyhyelle kaupunkilomalle. Jos olisi ollut toinenkin päivä aikaa, olisimme käyneet muutamassa mielenkiintoiselta kuulostavassa museossa. Nyt vain kiertelimme, katselimme maisemia ja lelukauppoja, söimme jäätelöä ja kävimme kivassa puistossa, jossa lapset lotrasivat vedellä. Turistibussia voi myös suositella. Kyydissä sai nopeasti kokonaiskuvan kaupungista ja kuuli kuulokkeista kaiken olennaisen tiedon.

Ranskalaisen aamiaisen toivossa

Sukulointimatkalta kotiin ajaessa pysähdyimme Luxemburgiin. Siitä on ajettu moottoritietä ohi x kertaa toistakymmentä vuotta ja nyt ajattelimme, että kaupunki voisi olla kiva nähtävä. Majoituimme kaakkoiskulmassa Saksan ja Ranskan rajojen vieressä. Aamupala halpishotellissa oli ylihinnoiteltu, joten keksimme ajaa Ranskan puolelle aamiaiselle. Ajatuksissa kuvasteli lähinnä maitokahvi kulhossa, tuoreet croissantit ja patonki maalaisvoin ja marmeladin kanssa. Briochekin olisi kelvannut, mutta ajatusten kuvastelut eivät oikein menneet yhteen toteutuksen kanssa.

Ajoimme maalaistietä kymmenisen kilometriä muutaman pikkukylän läpi ja päätimme pysähtyä kahvilaan, jonka ulkopöydät oli katettu valkoisin liinoin jalkakäytävälle kylän pääkadun varteen. Kylän keskusta oli nähnyt parhaat päivänsä kauan sitten, mutta kahvila vaikutti ulkoa päin siltä, että se saattaisi vastata toiveita. Sisälle mennessä huomasimme, että olimme ainoat asiakkaat ja myyjä oli iloinen, että päivä alkoi niin hyvin, että oikein kolme ulkomaalaista turistia saapui kahville... Tiskillä oli muutama tuore leivos ja yksi tavallinen croissantti. Muuten oli pitsaa ja yksi voileipä muoviin käärittynä. Poikkeuksena tuoreelta näyttävä Quiche Lorraine. Se nyt ei ollut ihan aamiaisruokaa, joten päädyimme kanamajoneesivoileipään, minkä huomasimme syödessä olevan eilispäivältä. Tyttö valitsi suklaaeclairen.

Ei sitä Ranskassakaan kannata kuvitella aamiaisesta liikoja. Tai ainakaan, että ranskalaiselta aamiaiselta voisi kovin helposti saada kauniita valokuvia blogattavaksi. Kuvat jäivät ylläolevia lukuunottamatta ottamatta, koska kahvila itsessään oli sellainen, että riittänee, jos kerron, että kaikki oli sisällä astioita myöten mustavalkoista kirkkaalla kromilla terästettynä lukuunottamatta ystävällisen kahvilanomistajan turkoosia mekkoa. Mutta, bonjour, eihän sitä tiskiltä enää kehtaa kääntyä ja lähteä, vaikka tavallisesta leipomosta parin kadun päästä olisi taatusti saanut paremmat herkut.

Ananaskakkua

Muistatteko keikauskakun? Yläasteikäisenä leivoin monesti koulun jälkeen keikauskakkua. Oli sellainen "makea olo," kuten tytöllä on tapana sanoa ja silloin on saatava jotakin herkullisen sokerista.

Eilen tytöllä oli koulukaveri leikkimässä. Leivoimme yhdessä ananaskakun. Se olikin hyvä ohjelmanumero. Molemmat mittailivat innoissaan aineksia ja maistelivat taikinaa. Kerroin tytöille, että leivoin samaa kakkua lapsena usein koulun jälkeen. Vieras kysyi vakavissaan, olinko silloin kamalan lihava. En muista, että sellainen näkökulma olisi tullut ikinä mieleenikään sen ikäisenä. No, tottahan se on, että liiasta kakusta voi lihoa, mutta minä ajattelen, että aikuiset säädelkööt lasten syötävieen makeamäärää ja lapset keskittyköön nauttimaan elämästä.

Ettei meidän aikuistenkaan tulisi liian innokkaasti kaloreja laskettua, laitan tähän muistin virkistykseksi keikauskakun reseptin. Se on edelleen simppeli leipoa ja maistuu ihan yhtä hyvälle kuin ennenkin.

Ananaskakku

*margariinia vuoan voiteluun
*1dl fariinisokeria vuoan pohjalle
*purkillinen ananasrenkaita puolitettuina fariinisokerin päälle

taikina:
*180g margariinia
*3 munaa
*3dl sokeria
> Vatkaa voimakkaasti, kunnes ainekset ovat tasaista hiukan kuohkeaa massaa.
*3 1/2dl vehnäjauhoja
* 1tl leivinjauhetta
> Sekoita keskenään, lisää sekoittaen taikinaan.
*ananaspurkin mehu
> Sekoita taikinaan. Levitä taikina vuokaan ananasten ja fariinisokerin päälle. Paista uunin alaosassa 175 asteessa n. 40 min.

Alemmassa kuvassa on Tildan kesäideakirja. Täällä ollaan nyt niin hurmaantuneita Tildaan, että tilasin internetkirjakaupasta englantilaisen version muutamalla punnalla, olisikohan se ollut ruhtinaalliset viisi euroa, eikä tullut edes toimitus- tai postimaksuja päälle. Katselin kirjoja jo lomalla Suomessa ja ne maksoivat lähemmäs kolmekymmentä euroa! Käsittämätön hintaero, eikö?

Mukavaa ja makeaa viikonloppua!

Clipper, Marimekko ja Ikea

Pikkusiskolta saa aina kaikenlaisia luomu/fairtrade-vinkkejä. Kesällä maistelin mökillä ja siskon luona Clipperin Chai-teetä ja nyt ostin itselleni vihreää Sencha-teetä samasta sarjasta. Taas täytyy sanoa, että paketti myi, mutta nyt oli makukin kohdallaan, toisin kuin sen kauniin pullojuoman kanssa. (Mies muuten näki pari päivää sen jälkeen saman pulloteen mainoksen tavallisen ruokakaupan tarjouslehdessä vajaalla eurolla. Minä maksoin siitä melkein kolme euroa, kun luulin sitä niin erityiseksi löydöksi... ;-))

Kesälomalla sain mieheltä nimipäivälahjaksi kaksi Marimekon mukia. Ne sopivat yhteen aiempien kanssa, mutta ovat kuitenkin sopivasti erilaisia. Takareunassa on oranssi aurinko. Sen olisivat minun mielestäni voineet jättää pois. Vastaavissa sinisissä uutuusmukeissa aurinko oli painettu kuvion kanssa samalla värillä, mutta siniset eivät olisi sopineet aiempien kuppien viereen, joten ne eivät nyt tulleet kysymykseenkään. ;-)

Ikean mainosta vielä sen verran, että hempeän vaaleanpunainen, pellavainen keittiöpyyhe tarttui sieltä mukaan. Paketissa oli kaksi pyyhettä, joissa oli erilaiset ristipistokuviot. Väri on aivan sama kuin kesähameessani, josta mies kysyi ensimmäistä kertaa sitä kuivamaan ripustaessaan, että mahtaako se olla värjääntynyt jostakin muusta vaatteesta. Eli aika haalea, mutta sen verran väriä kuitenkin, että toivoo tahranpoistoaineen toimivan, koska valkaiseminenkaan ei onnistu.

Tippukiviluolassa

Valokuvat menivät taas itsestään ihan eri järjestykseen kuin oli tarkoitus! Selvisimme lopultakin katsomaan tippukiviluolaa, jota monet ovat kehuneet näkemisen arvoiseksi. Olemme mitä ilmeisemmin sisäistäneet jotakin paikallisesta identiteetistä, kun meidän "kotimaanmatkailu" on lähes aina pysynyt kielirajan tällä puolella. Etelämmässä on kuitenkin turistikirjan mukaan paljonkin nähtävää, joten päätimme laajentaa reviiriä tulevan vuoden aikana.

Tippukiviluola oli todellakin näkemisen arvoinen paikka. Opastettu reitti kulki 2,5km pitkin luolastoa paikoittain jopa 120m maan alla. Tippukiviä oli kolmea laatua - katosta valuneita, maahan kasvaneita ja pylväitä. Oppaan mukaan tippukivet tarvitsevat muodostuakseen vettä, kalkkia ja aikaa. Aika uskomattomia näkymiä aukeni reitin eri kohdista. Yhdessä "salissa" oli jopa valonäytös. Hiukan viileä kokemus kuitenkin oli. Onneksi oli takit mukana kesäpäivästä huolimatta. Maan alla lämpötila pysyy 13 asteessa. Ilmankosteus oli korkea, joten se teki lämpötilasta aavistuksen verran asteita kylmemmän tuntuista. Opas sanoi, että jos vesipisara putoaa niskaan, se on vuoden vanha, koska niin pitkään kestää kunnes pisara on ohittanut kaikki maakerrokset luolan yläpuolella.

Tippukiviluolan ympäröivä kylä oli myös idyllinen. Rakennukset olivat suurimmaksi osaksi vanhoja harmaasta kivestä tehtyjä pieniä englantilaistyylisiä taloja. Joka paikassa oli kauniit istutukset ja kukkaruukut ikkunoiden edessä. Oli hyvä rentoutusviikonloppu.

Tänään työviikko alkoi lentokenttäreissulla. Eilen tietokone reistaili, joten tänään yritän varmuuden vuoksi tallentaa ja tulostaa kaiken, mitä viime viikkoina olen koneella tehnyt. Ennen lomaa mies onneksi kopioi jo kaiken muualle talteen, joten nyt olivat vaarassa vain sähköpostit ja viime viikkojen työt. Pahaa pelkään, että läppäri saattaa alkaa olla loppusuoralla, vaikkei se edes vielä vanha olekaan. Nykyään ei koneita rakenneta kestämään vaan vaihtumaan.

Hienon hetken juotavaa

Sen verran ajankohtaista juhlallisuutta saatiin tänään järjestettyä, että kannettiin keksit, lasit ja hieno pullo vihreää teetä hunajalla maustettuna parvekkeelle. Tyttö askarteli koristeet pilleihin ja sai itsekin ottaa valokuvia järjestelemästään kattauksesta. Oli ihana, kiireetön hetki. Istuttiin, juteltiin, maisteltiin teetä ja syötiin keksit. Lopuksi vielä pelattiin peliä.

Tee oli kyllä kauniista pullosta huolimatta vähemmän hyvää. Näin saman tehtaan pulloja jossakin sisustuslehdessä jonkin aikaa sitten ja ajattelin, että onpas ne kauniita. Kuvatekstin mukaan pullot olivat oikein Amerikasta asti. Sitten satuin kauppaan, jossa olikin hyllyllinen saman valmistajan pulloja ihan tässä lähellä. Eli ei se Amerikka ihan niin kaukana ollutkaan. Maku ei tehnyt suurta vaikutusta. Ginseng siinä kai pahimpana sivumakuna oli, koska muutenhan vihreä tee on aina hyvää. Pullon kyljessä kyllä luki "great hot" ja me joimme sen silti jääteenä. Sekoitus maistui minusta paremmalta hiukan laimennettuna - puolet kuplavettä ja puolet teetä. Täytyy kokeilla toinen kupillinen kuumana ohjeen mukaan. Voihan se olla, että lämpimänä maku paranee...

Pullot olivat niin kauniita, että niitä voisi vaikka alkaa keräämään. Valmistajan kotisivuilla kehutaan lisäaineettomuutta, -värittömyyttä, jne. Tee, ja myös jäätee, on kuitenkin niin yksinkertainen juttu, että luulen, että terveellisintä se on ihan itse keittämällä.

Ristikot

Ostin lomalla helpon ristikkolehden. Joskus niitä on rentouttava täytellä ja on kiva, kun muistuu mieleen sanoja, joita ei muuten käyttäisi. Jätin lehden ja kynän lojumaan jonnekin ja muutaman päivän kuluttua huomasin, että joku muukin oli täytellyt sitä ja saanut kuin saanutkin sanat sopimaan. Luukku oli liian pitkä, joten se mahtui kirjaimilla L-U-U-K-U. Sama tilanne sanalla karhu, joten siitä tuli K-R-H-U. Muki mahtui onneksi kokonaisena. Ja niinkin pitkä sana kuin täutekakut mahtui kokonaan (tosin juustokupujen kuvan alle). Ainakaan täyttäjän perussanavarasto sanojen tietämyksen suhteen ei näytä mitenkään hälyyttävän rajalliselta.

Grafiitista kermanvaaleaksi

Tätä vanhaa kirkkoa on kunnostettu viime vuodet. Ei uskoisi, miten hiekkapuhalluksella ja muulla puhdistuksella saadaan vanhat kiviseinät kirkkaaksi. En ikinä väsy ihmettelemään, miten ennenvanhaa kirkkojen rakennukseen laitettiin aikaa. Pitsimäiset kaiteet ja koristeelliset pylväät vaativat varmasti vuosikymmenten työn jo pelkkien ulkoseinien kanssa.

Vanhat rakennukset ovat yksi syy siihen, miksi asun täällä niin mielelläni. Tietysti täällä on ihan kauheitakin asuinalueita, paljon roskia ja muuta epämääräistä sotkua, mikä monen mielestä saa yleisilmeen masentavaksi. Sitten on kuitenkin kaikki ne kauniit rakennukset, koristeelliset julkisivuseinät, korkeat ikkunat ja puuovet. Monesti vanhaa rähjää ja vanhaa kaunista on ihan vierekkäin. Silloin pitää vain valita kumpaan kiinnittää enemmän huomiota.

Vanhan rähjän korjaaminen ja kunnostaminen maksaa tietysti maltaita varsinkin yksityisille ihmisille. Siinä mielessä on helppo ymmärtää, että ihan tavallinen palkansaaja saattaa päättää jättää julkisivun likaiseksi ja talon sisällä voi silti olla ihan viihtyisää. Vuosikymmenien katupölyä ja likaa ei ihan pienin konstein saa tiilestä irtoamaan.

Kuvissa oleva kirkko oli aiemmin grafiitin harmaa ja nyt se hohtaa vaaleana. Synkeästä voi kuoriutua todella kaunis. Vanhaa rähjää nähdessään voi siis aina kuvitella, miltä se näyttäisi kunnostettuna.