Reilu peli?

Yksi tämän kesän rentoutusideoistani oli ostaa itselleni muistikirja, mihin voin yksiin kansiin piirtää ja kirjoittaa, mitä vain mieleen juolahtaa. Vähän niin kuin pitäisi sellaista viiden minuutin päiväkirjaa. En tosin kirjoittele siihen joka päivä, mutta kun joku isompi ajatus kiteytyy yhdeksi lauseeksi, saan sen nopeasti talteen kirjoittamalla tai piirtämällä. Samalla tulee sellainen muutaman minuutin rentoutusbreikki erilaisia fontteja testaillen tai taiteillen.

Yhdelle sivuista kirjoitin äskettäin:

Pelaa reilusti silloinkin, kun se tarkoittaa, että tulet häviämään. 

Lapsille opetetaan, että jokaisen täytyy oppia häviämään ja pelatessa ei kuulu fuskata. Kukaan ei olekaan toisille ärsyttävämpi pelikaveri kuin sellainen, joka kiukuttelee hävitessään tai voittaa kepulikonstein.

Entäs sitten aikuisten maailmassa? Kyllä sellaisia tyyppejä löytyy edelleen. He ovat niitä, jotka pelaavat omia sosiaalisia pelejään toisten kustannuksella sillä periaatteella, että kaikki keinot ovat sallittuja, kunhan he vain itse voittavat jollakin tavalla. Ovelimmat yrittävät peittää jälkensä, vähemmän taitavat ovat avoimesti... hmm-mm, sanotaanko nyt suorin sanoin, moukkia. Kummatkin kuitenkin ovat epäsäännöllisen säännöllisesti oman edun tavoittelijoita, eivätkä he kaihda minkäänlaisia keinoja.

Mitä se reilu peli aikuiselämässä sitten voisi tarkoittaa? Minulle se on sitä, että jokainen otetaan huomioon ja kaikkia kohdellaan samalla tavalla ystävällisesti, arvostaen ja kunnioittaen, vaikka oltaisiinkin erilaisia tai eri mieltä monestakin asiasta. Lisäksi pyritään puhumaan sillä tavalla, ettei ketään käännetä selän takana ketään vastaan. Eikä myöskään vitsailla niin, että näennäisesti hauskoihin sanoihin kätkeytyy ivaa tai pilkkaa. Aika samoja asioita siis, mitä lapsillekin korostamme. Miten aikuinen ei itse muka pystyisi elämään kuten opettaa? Tuntuuko aikuiselämässä voitot ja häviöt niin suurilta, että pelisäännöt uhkaavat välillä unohtua? Omia motiiveja kannattaa seuloa kriittisesti.

Totuus on, että sosiaalisissa tilanteissa reilusti pelaamalla häviää usein niitä vastaan, jotka eivät säännöistä piittaa. En väitä ollenkaan, etteikö se joskus harmittaisi, suututtaisi tai loukkaisi. Siitä huolimatta olen sen verran idealisti, että olen päättänyt pitää reilun pelin periaatteesta kiinni. Joidenkin tilateiden seurauksena olen muutaman kerran joutunut uusimaan sen päätöksen ihan tietoisesti. Joskus voi nimittäin tuntua muulta, mutta tiedän 100% varmuudella, että häviän mieluummin reilusti pelattuani, kuin voitan epäreilusti. Ajattelen, että kestän kyllä häviämisen, mutta en sitä, että yhtenä aamuna peilistä katsoisi ihminen, jonka toimintatapoja en pysty kunnioittamaan.
 

Reilua viikkoa, missä tahansa liikutkin!