The very first sign of autumn

Sunnuntai-iltana oli tulossa iltateevieraita, joten leivoin pellillisen luumupiirakkaa. Se on aina syksyn merkki, vaikka oikeastihan täällä on vielä ihan kesä. Tähän piirakkaan ei ole mitään oikeaa ohjetta, mutta pohjaksi teen tavallisen, pienen pullataikinan, johon laitan kardemumman sijaan ripauksen kanelia. En kohota sitä sen kummemmin, vaan taputtelen taikinan suoraan leivinpaperille. Sitten leikkaan luumut suikaleiksi ja ladon ne siihen päälle. Sitten vielä sokeria ja kanelia. Seuraavaksi teen murupäällisen margariinista, sokerista ja jauhosta. Siihen myös reilu ripaus kanelia mausteeksi. Muruset levitän luumujen päälle ja paistan piirasta puolisen tuntia 200 asteessa. Kermavaahto maistuu hyvältä siinä päällä. Kuten aina pullataikinajuttujen kanssa, tämäkin on parhaimmillaan paistopäivänä. Kannattaa kokeilla.

Ai niin, tyyliblogeja matkien, kynsilakka on Mavalan Vegas pink. Heheh, sen lähemmäs Vegasia en ole ikinä päässyt ja rahapelitkin rajoittuvat minulla kahteen luontoarpaan vuodessa. Meillä on tytön kanssa sellainen Suomi-loma-perinne, että ostamme molemmille aina kaksi luontoarpaa  raaputettavaksi. Se siitä, mutta piirakka maistui hyvälle. Ihan alkusyksylle, kuten aina. Tänä aamuna kävin töissäkin kääntymässä, vaikka hiukan lomaa vielä onkin onneksi jäljellä. Palaveerasimme syksyn tenttijuttuja. Siitä se taas alkaa.

----

We had guests coming for tea in the Sunday evening and I decided to bake them a tray of plum pie. It's always a sign of autumn approaching. I don't have a proper recipe for this one, but it does always taste good with a pinch of cinnamon and some whipped cream on the top. This morning we had a meeting at work about exam and essay questions for this fall semester. That meeting does not officially mark the beginning of the new academic year, but yet inevitably it always draws attention to the summer season which is slowly but surely coming to an end.   

Colors, photos and waffels

Kaupungilla kulkiessa satuttiin kulkemaan pientä kujaa pitkin hauskan graffiteilla koristellun seinän vierestä. Lapsista piti tietysti napsaista muutama valokuva ja instaposeeraus. Mietin juuri tänään, että nykynuorissa on se hyvä puoli, että uskalletaan olla reilummin oma itsensä. Muistan itse tuon ikäisenä, että omana itsenä oleminen ei ollut aina ihan helppoa. Siitä tuli taatusti aina sanomista, jos joku sattui olemaan tyytyväinen itseensä, ja varsinkin jos jossakin asiassa sattui vahingossa näyttävän sen. Samasta syystä varmaan moni muukin ajatteli, että on parasta, kun ei tee itsestään numeroa.

Tietysti nykyään on jonkin verran sitä toistakin ääripäätä, ja se ei ole terveellistä. Mutta tasapaino kun säilyy, niin ilahdun aina tosi paljon, kun nuoret ovat reippaasti omia itsejään ja vaikuttavat tyytyväiseltä siihen mitä ovat. He uskaltavat rennosti näyttää, mistä tykkäävät ja näyttävät juuri siltä, miltä haluavat, eivätkä mieti ihan niin paljon kuin me, mitä muut ajattelevat. Se on hyvä piirre, huomattavasti parempi kuin omassa nuoruudessani. Ilman muuta some on tuonut nuorille sellaisia uusia paineita, mitä meillä ei varmaankaan ollut, ja tietysti nuoruuteen kuuluu sekin, että jotkut jutut on vaan cooleja ja niitä täytyy seurata, mutta joka tapauksessa oman kokemukseni valossa, minusta kehitys on positiivista ja jotenkin vapautuneempaa. Se aina ilahduttaa kun nykynuoria seuraa. 

----

We found a cute little street with lots of graffiti painted on the wall. We paused for a moment to photograph the kids, because such a background is just perfect for some teenager photos for instagram. I have a feeling that the youth today are much more uncomplicated about being themselves than we were at the same age. I grew up myself in a culture where it was considered quite unacceptable to let anyone see if one felt content about oneself. Such a behaviour was instantaneously labelled as proud, show-off-ish, or just simply self-centered... Quite naturally then, most of us tried carefully to blend into the mass. 

Obviously social media has contributed to a change of mentality also in a negative way. One can get easily out of balance and focus too much on one's self-presententation. Yet, it makes me happy to see how the youth today seem so much more balanced about being themselves. They dare to show what they like and what they want to be without always thinking what others are thinking about them. I'm aware that there are some new complications that they have to deal with, and a huge thing about being young is trying to keep up with cool things, but at least in my own little experience, I do see a huge improvement in this matter of self-confidence and I like it. 

Brussels: Flower Carpet 2016

Harvemmin on satuttu olemaan kotona kukkamaton aikaan. Tämä kesä oli nyt poikkeustilanne, joten sekin tuli nähtyä. Tänä vuonna sen teemana oli Japani. Kesti tosin hetken aikaa saada ideasta kiinni... Emme jaksaneet jonottaa parvekkeelle tungoksessa, mutta ihan hyvät näkymät saatiin maan tasaltakin. Tältä sivustolta löytää tietoa, jos kukkajutut kiinnostavat. 

----

We are usually always travelling during the time of flower carpet. This summer is an exception, so we had an opportunity to go and see it. The theme of the year was Japan. It took a while to figure it out though, because we didn't feel like standing in line and waiting to see the flower carpet from the balcony. However, we did get a few good glimpses also from a couple of good spots around it. You can find more information about the flower carpet tradition here. 

Summer toes, pancakes and life as it is

Kesäisin on kiva käyttää hiukan säihkyvämpiä värejä varpaiden kynsissä. Jaksaispas vaan hoidella jalkoja säännöllisesti... Ihailen naisia, joilla on aina kynnet viilattuna, jalkapohjat pehmeinä ja hiukset kauniisti taivutettuna. Itse olen kuitenkin niin laiska puunaamaan, että kampaajallekin yleensä sanon, että leikkaa jotakin sellaista, mikä toimii ilman laittamista. Kampaajat yleensä hiukan muljauttaa silmiään siinä kohtaa. Sellaisissa ammateissa on varmaan vaikea ymmärtää, että on oikeasti ihmisiä, joiden aamuihin ei kuulu kovin pitkiä laittautumisrutiineja, vaikka perushuolitellulta useimmiten näyttäisikin.

----

During the summer season it's fun to use more colourful nail polish for toes. I just wish I had more interest in doing foot baths & co. I always admire women who have always pretty nails, soft feet and  no bad hair days. I'd like to be like that too, but mostly at the hairdresser I ask for a cut that needs no work... Usually that's when the hairdressers roll their eyes. In their profession it's probably totally weird to even think that some people don't really have interest in doing their hair in a special way every morning, but looking natural and tidy is just well enough.           

Seuraavaksi letut: Spelttijauhosta tulee muuten hyviä lettuja. Vaikka paistaisi ihan pannullakin vain. Laitan muuten yhden kananmunan jokaista vesidesilitraa kohden. Se on aika paljon enemmän kuin monissa lettutaikinaresepteissä, mutta hyvää tulee. Kesäisin pitää syödä lettuja täytteellä ja ilman. Miten vaan, mutta lettuja on oltava ja parempi vielä jos voi syödä niitä ulkoilmassa.

Ja sitten se elämä-osuus vielä: Meidän tytölle tuli vakavahko ihosairausdiagnoosi kesän puolivälissä. En siitä halua tässä kohtaa sen enempää täällä kirjoittaa, mutta hoidot on aloitettu ja tulevina kuukausina elämä rytmittyy viikoittaisten lääkärikäyntien, pistosten ja veriarvojen tarkkailun mukaan. Siitä syystä tuli myös lomasuunnitelmien uudelleen järjestäminen, jos sitä ihmettelitte muutama viikko sitten. Kaikki tapahtui nopeasti ja täysin odottamatta, joten meni hetken aikaa ennen kuin teki mieli kirjoittaa asiasta yhtään mitään. Kuitenkin moni oikeassakin elämässä tuttu seuraa tätä blogia, joten tuntuu oudolta jättää asia kokonaan mainitsematta. Joskus elämässä tulee aika ikäviä yllätyksiä vastaan, mutta silloin on ihana saada turvautua esirukouksiin. Melkein tulee kyyneleet silmiin jo ajatellessakin, miten monet meistä välittävät. Kiitos! Tässä vielä kaunis laulu, mikä sopii tilanteeseen paremmin kuin hyvin. 

----

Next the pancakes. Spelt flour gives a great flavour. Even when the pancakes are baked on a pan in the kitchen. I use one egg per 100ml water. It makes the dough taste better and keeps the pancakes intact. They belong to summer and they are best when eaten outside.  

Then the life-as-it-is thing. Some of you know already that our daughter was diagnosed with a serious skin disease bit more than a month ago. It came out of the blue. If you wondered couple of weeks ago why our holiday plans were suddenly re-designed, this was the reason for it. At the moment namely our calendar notes start by sketching the doctor's appointments, weekly injections & co.  At least for the time being I'm not planning to write more about it here, but I just want to say that we are thankful for prayers. The song fits perfectly to our situation at the moment. Sometimes bad things happen, but we are not alone, not even when things don't get an instant fix we'd hope for. 

Traditions

Naapurin täti toi tänä aamuna meille perinteisen aprikoositortun. Taikina on hiukan lehtitaikinaa paksumpaa, mutta aika saman tyyppistä. Sisällä on aprikoosimarmeladia. Tänään muuten on Marian taivaaseen ottamispäivä. Se on 1950-luvulla julistettu opinkohdaksi katolilaisessa kirkossa. Aamulla katsottiin ikkunasta, kun patsas- ja lippukulkue saapui kirkkoon torvisoittokunnan säestyksellä. Vapaapäivät ovat aina tervetulleita oli niiden perinne mikä tahansa. ;) 

Olen tainnut aiemminkin kirjoittaa, että meillä on melkein joka paikassa ollut aina kivoja naapureita. Tuo täti, joka tortun toi auttoi viime viikolla selvittämään, minne tytön koulukirjat olivat päätyneet. Koulukirjat piti tilata netin kautta ja postin piti tuoda paketti kotiovelle. Jotakin oli kuitenkin tapahtunut osoitteen kanssa, kun kirjafirma oli antanut tiedot eteenpäin postille. Saimme ilmoituksen sähköposteitse, että paketti on tulossa tiettynä päivänä. Mies jäi odottelemaan sitä, kun me muut lomalaiset lähdimme rannalle. Pakettia ei koskaan tullut, mutta illalla huomasimme, että joku oli allekirjoittanut sen vastaanotetuksi. Sitten selvisi, että talojen numerot olivat menneet sekaisin ja paketti oli ilmeisesti toimitettu nuorisotalolle... Siis täh, kuka ottaa vieraan paketin vastaan, jos ei tunne vastaanottajaa? Ja minkälainen postimies jättää paketin jonnekin, missä ei edes näe missään vastaanottajan nimeä? No, sitten soiteltiin partiolaisten johtajalle, jonka mukaan kenenkään ei olisi pitänyt olla edes nuorisotalolla siihen aikaan, kun paketti oli kuitattu... Soiteltiin muutaman nuorisotalon vieressä olevat ovikellotkin varmuuden vuoksi, josko paketti olisi päätynyt sinne. Ei minkäänlaista havaintoa. Hiukan alkoi huolettaa, koska paketin sisältö nyt kuitenkin oli reilun 200€ arvoinen, joten ottajia sille varmasti olisi löytynyt aika helposti. Sitten tuli mieleen naapurin täti. Hän on elänyt ikänsä näillä kulmilla ja nuorisotalo on kirkon vanha pappila... ja sitten tarvittiinkin vain yksi puhelu ja paketti oli jo kotiovella. Hyvät naapurit on kyllä huippujuttu. Ja vanhat, paikalliset ihmiset ovat varsinaisia tietotoimistoja. Oli hätä melkein mikä tahansa, niin kannattaa aina kysyä.

   

----

Our neighbour brought us this morning a traditional "abrikozen taart." Talking about traditions, today is Assumption of Mary. It's a celebration that stems from 1950s. This morning we saw a parade marching towards the church carrying flags, a statue, and incence. Whatever the reason, a free day is always welcome. ;) 

I have told you earlier that we have always had a good luck with neighbours everywhere. Last week we had another incident where the neighbourly help solved the situation... Our daughter's school books were ordered via internet and they were supposed to be delivered by post some weeks later. Last week we got an email announcing that our parcel is on its way and will be delivered on a certain day. My husband decided to stay at home to wait for the delivery while we others headed to the beach. The parcel never arrived, but curiously enough in the same evening we could see in internet website that somebody had received it and signed with initials as a recipient. Then we noticed that the mail program had mixed our house number and it seemed that the parcel was delivered to a youth center nearby. We knew that the local scouts meet in that place, so one phone call to the leader of the scouts was a natural first step. No results. My husband tried ringing the doorbells in the houses next to the youth center, because occasionally postmen leave parcels at the neighbors. No results. At that point we got slightly worried, because after all the contents of the parcel was well over 200 euros. Worth of every cent if somebody sees his/her chances. Then we thought of the neighbour. She has lived almost her entire life here and knows everybody. I was almost sure that she would know what we should do. And indeed she did! One more phone call and the parcel was brought to our door. We still don't know who had signed to receive it in the first place, why the postman left it in a place where the recipient didn't have any connection to us, and how it came about that the parcel with our name on it had landed under the counter at the youth house, but all is well now. The books are ready for a new school year. Good neighbours are wonderful! Whatever the matter, help is always near.

Kubb

Tyttö sai nimipäivälahjaksi Kubb-pelin. Vaikka tykkään lautapeleistä kovasti, ulkopelit eivät minua saa ihan helposti innostumaan. Kubb oli kuitenkin huomattavasti mölkkyä hauskempaa, vaikka idea onkin yksinkertainen. Ehdottomasti kannattava valinta vaikka mökkipelien valikoimaan, mutta kyllä sitä täälläkin saa pelattua rannan lisäksi vaikkapa puistossa. Toimii kuulema talvisinkin. Eihän meillä jäätä ja lunta täällä juurikaan ole, mutta ajatus on aika hauska, eikö?

----

We bought for our daughter a Kubb game as a name day present recently. Though I like board games, outdoor games don't get my interest easily. Kubb was an execption to the rule. It's much more fun than some other similar games! It's a great addition to a game selection for a vacation house, but works also in a park, or even on ice and snow. Not that we ever have here so much ice and snow, but the idea is nice to think about.    

Fishing this and that

Rannalla käydessämme tarkkailimme taskuravunpyydystäjiä. Rannalla on helppoa vaklata, mitä muut touhuavat, kun voi ihan muina miehinä olevinaan vain seisoskella ja tähystellä merelle. Kalastajaporukan ympärille tuntui kyllä kerääntyvän muitakin uteliaita, joten siinä sivussa oli helppo käydä ihan rehellisesti kurkkimassakin, mistä on kyse. Verkkohärveliä vedettiin aika pitkä matka rantavedessä olevalla särkällä laskuveen aikaan. Siihen näytti jäävän vähän kaikenlaisia eläviä, mutta ravut näyttivät olevan homman varsinainen tarkoitus. Noin pienissä ei kyllä paljon taida olla syötävää, joten en tiedä, mitä niistä tehdään. Saa kai niistä ainakin keitettyä taskurapulientä. Siitä ajatuksesta tuleekin heti nälkä...

----

When we were at the beach we observed some guys who were fishing crab. At the beach one can always hang out for a while to see what's going on. We were not the only ones who got curious, so it was kind of easy spying... Two men were drawing their net along the shore perhaps 1m deep during low tide. They caught all sorts of living species, but the crab was what they were actually looking for. There's not much meat to eat in such small crabs though. Perhaps one can use them to make good crab bouillon? For some reason that thought makes me really hungry.

Too much rain, bad luck and tea

Alkukesästä täällä satoi niin kamalasti, että parvekekukilla oli aika huonot oltavat. Laventelin kukinnalle kävi kehnosti, vaikka se edelleen elossa onkin. Hortensia taas muutti lehtien väriä jo kesän puolivälissä. Kukat onneksi suostuivat kukkimaan kaikesta huolimatta. Huonoa tuuria siis parvekeistutusten kanssa tänä vuonna. Aika huono tuuri on kyllä ollut parvekekalustuksenkin suhteen. Olemme jo muutaman vuoden suunnitelleet ostaa uuden kalustuksen parvekkeelle, kun vanhat huonekalut alkavat hajota alle, mutta toistaiseksi ainakaan mitään kivaa ei ole tullut vastaan. Mikään ei silti voita kupillista teetä parvekkeella silloin, kun aurinko paistaa.

----

It was raining so much in the beginning of the summer that the balcony plants had it quite tough. Lavender didn't bloom properly, but survived somehow. Hydrangea changed the colour of the leaves already in the middle of the summer. I was happy to see that it finally decided to bloom in spite of the contiuous rain. Besides the plants we have also had rather bad luck with the balcony furniture. The old ones are slowly but surely breaking apart, but we have not found anything we'd like to buy to replace the old pieces. Yet, nothing is better than a cup of tea at the balcony when the sun is shining.

Brussels from another point of view

Useimmiten tulee vietyä vieraat katsomaan Brysselin keskustassa museoiden välistä, kuninkaallisen kirjaston vierestä aukeavaa näkymää kaupungin suuntaan. Ei siinä mitään valittamista ole, mutta korkeammalta näkee tietysti enemmän. Otimme metron Louiza-nimiselle asemalle. Oikeustalon vierestä aukenivat tällaiset näkymät. Siitä oli tietysti enemmän kävelemistä keskustaan, mutta meidän porukasta kaikki kävelevät mielellään. Tässä on ehditty jo kaikenlaista muutamassa päivässä. Kesälomaa kun alettiin toteuttaa heti saman tien, kun vieraat saapuivat. Vain nopeat elävät, heh.

----

Usually we take our guests to see Brussels city center from a spot close to the royal library. It's a nice spot, but if you find a place that is located higher you obviously see much more. We decided to take a metro to Louiza. Besides the palace of justice one could see a panorama of the city quite nicely. It was a rather lengthy hike to downtown, but all of us like walking, so there were no restrictions as to how close we would need to get by the public transport. We have been doing quite a bit of different things in the last couple of days. Namely, holiday plans began to evolve immediately when our guests arrived. Only the fast survive, ha!

My husband's home town, changing plans and making memories

Muutama viikko sitten teimme viikonloppureissun anoppilaan. Ennen sunnuntailounasta kävimme pienellä kävelyllä kaupungin keskustassa. Siellä on paljon kauniita vanhoja rakennuksia. Jotkut pikkukujat olivat suosikkejani silloin kun opiskeluaikana vietimme useamman kesän tuossa kaupunissa. Oli mukava reissu ja oli kiva nähdä perhettä.

Sen matkan jälkeen kaikki suunnittelmat onkin menneet ihan eri tavalla kuin mitä osattiin odottaa. Joskus joutuu vaan sopeutumaan olosuhteisiin. Huomenna aloitetaan suunnitelma B, kun mun perhe alkaa saapua tänne. Pari viikkoa on sitten vauhdikasta tekemistä. Joskus tosi hyviä asioita tapahtuu huonojen asioiden ansiosta! Tästä tulee meidän ensimmäinen Belgian kesä. Suunnitelmissa on luoda paljon muistoja, erilaisia kuin kesäisin yleensä, mutta niistä tulee varmasti hyviä.

---- 

Some weeks ago we visited my mother-in-law. Before Sunday lunch with the relatives we made a little walk through the town. There are lots of cute old buildings. Some of the little streets were my favorites when we were still students and spent a couple of summer holidays in that town. We had good time and it was fun to see everybody.

After that trip our summer has been quite different than planned. Sometimes it's best to simply adjust to the circumstances. Tomorrow the plan B is going to begin and my family is going to arrive to keep us busy for the couple of coming weeks. Sometimes really good things happen as a result of bad ones. It will be our very first Belgian summer holiday ever. We'll be making memories, different summer memories as the usual ones, but they will be good ones.