lauantai 16. tammikuuta 2016

An early riser? So not, but I'm fine with it.

Toimivat aamut ovat tärkeä osa elämänhallintaa. Viime viikkoina olen kuitenkin hiukan hengästyneenä lukenut ideoita kello viiden herätyksistä ja muista aikaisen aamun eduista... Luonnostaan aamu-unisen on hiukan vaikea löytää itseään sellaisista heräämisprojekteista ja iloita mukana, että joku ehtii nähdä auringon nousevan tai koiransa loikkaavan erityisen hauskasti juuri aamutuimaan. Pahin idea on tehdä iso osa päivän töistä valmiiksi ennen aamukahdeksaa. Sillä suunnitelmalla luulen, että oma yöni jäisi kokonaan nukkumatta, koska olisin jo illalla stressaantunut siitä, että aamulla alkaisi hurja vauhti. Nykyään ajoissa nukkumaan menemällä herään (välillä ainakin) aamuisin ihan luonnostaan aikaisin ja nähdä jopa sen auringonnousunkin. Joskus saatan aloittaa työt heti muutaman teekupillisen jälkeen, mutta olen päättänyt, että pakottavia tilanteita lukuunottamatta en missään tapauksessa suunnittele sellaista etukäteen. Unen laadun takaamisen vuoksi tarvitsen ajatuksen siitä, että aamulla ei tarvitse saada ihan heti täyttä vauhtia päälle. Pieni rauhallinen hetki on oltava.

Siltä varalta, että en herää extra-aikaisin luonnostaan, minulla on muutama perusrutiini aamuista selviytymiseen. Sen pienen rauhallisen hetken jälkeen alkaa nimittäin minuuttiaikataulu. Tämä on nyt jonkinlainen vastaisku kaikille aamuherääjien rutiinilistoille. ;)

1. Ehdoton juttu on se, että pakkaan työlaukkuni valmiiksi jo illalla. Aamulla ei tarvitse haalia tavaroita kasaan tai varmistaa yhtään mitään. Sen kuin vain nappaa laukun oven vierestä mukaansa kotoa lähtiessään.

2. Jos on muistettava päivän aikana jotakin erityistä, kirjoitan sen ylös tai laitan muistutksen puhelimeen jo illalla. Se auttaa siihen, ettei tarvitse yön aikana pitää asiaa mielessä ja kuitenkin tietää, että se tulee hoidettua.

3. Syön joka arkiaamu samanlaisen aamiaisen. En siis joudu ikinä aamuisin miettimään keittiössä yhtään mitään. Tylsää, mutta aikaa säästyy.

4. Jätän eväät tekemättä. Kestän ihan hyvin syömättä myöhäiseen iltapäivään saakka, joten usein en syö mitään työpaikalla. Tämä ei varmaan toimi kaikkien kohdalla, mutta vaihtoehtoisesti evääthän voi tehdä jo illalla jääkaappiin odottamaan, kunhan niitä vain ei tarvitse väkertää aamulla.

5. Jätän suosiolla sängyn petaamatta ja kaiken raivaamatta. Yleensä jompi kumpi meistä siivoaa keittiön iltaruoan jälkeen, joten aamusotkut ovat vain käytetyt aamupala-astiat tiskipöydällä. Ennen nukkumaan menoa raivaan olohuoneessa kaiken kohdalleen, joten kaaoksesta ei aamua aloiteta muutenkaan. Töistä tultua on sitten nopea pedata sänky ja raivata aamun sotkuja, jos se on tarpeen. Siivoilu toimii minulla hyvänä siirtymäriittinä muutenkin, joten ajoitus passaa paremmin kuin hyvin. 

Ihmiset ovat erilaisia. Siinä missä joku nauttii mahtavista (monimutkaisista) aamuista, meidän muiden kannattaa yksinkertaistaa niitä entisestään. Sekin on toimivuuden lisäämistä, että tunnistaa omasta rytmistään ne heikoimmat lenkit ja ratkaisee, miten niistä parhaiten selviää.

----

Managing mornings is quite an essential element in the daily life. Probably due to the time of the year I have lately read in many blogs about decisions to wake up earlier than usually and how to enjoy mornings before sunrise... Because there's no morning person in me, it has been slighlty challenging to understand what's so fun about starting to wake up regularly at, say, 5AM or to see a dog make his happy skip. The worst thing must be a proposal of waking up extra early in order to get half of the work day done before any one else gets up. (I think I wouldn't sleep a wink living on that plan!) Indeed there are mornings when I wake up naturally earlier than usual and even get some serious work done before anyone else gets up, but I have decided not to plan for such mornings except when there is an urgency of some kind. For the sake of restful sleep I need to know in the evening that I'll have a moment of peace waiting for me in the morning.

Instead of listing another hyper effective morning routine here, I'll share with you some things I have simplified in my mornings in order to manage them because after that little moment of peace when I wake up, trust me, I start counting minutes. 

1. I always pack my working bag ready the night before. I just need to grab it on the way out. 

2. I write down (or add reminders in my phone) what I have to do in the evening before, so that I don't need to worry about it during the night and certainly not as the first thing in the morning. 

3. I eat every weekday exactly the same breakfast. Does it sound boring? Indeed it is boring in most mornings, but surviving on autopilot saves me several minutes. 

4. I hardly ever take any sacklunch for work. Now I know this might not work for everybody, but I don't have problems streching the time between meals. Alternative would be to make the sacklunch already the night before, but the lack of sacklunches does not bother me enough to do so.

5. I never make a bed or tidy up anything else in the morning. Usually the kitchen gets cleaned while cooking a dinner or after it. In the evening I tidy up the livingroom before going to bed. The house is not generally messy thus, so I have figured that it can easily wait until I come home from work. Tidying up functions for me anyway as a good transition ritual, so it's better this way.

Everybody is different. Somebody might honestly enjoy early (and effective) mornings, but for others like me a process of simplification works better. My logic is that life is more functional when you recognize your weakest moments and find an action plan for those. In my case it is to do only the minimum in the mornings.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti