Merry Christmas!

The end of term

Tällä viikolla pidetään töissä viimeiset luennot. Yleensä minulla on tapana viedä viimeisellä viikolla opiskelijoille jotakin herkkua mukana. Tällä kertaa mies ehti aamulla käydä kaupan kautta, joten suklaacroissantit olivat ihan tuoreita. Leipomotuotteissa on se huono puoli, että ne on tosiaan haettava vasta aamulla, koska niiden on oltava uunituoreita. Joskus tietysti leivon itsekin, mutta silloin yleensä tarjoiluun menee enemmän aikaa ja helposti tarvitaan syömiseen muutakin kuin lautasliinaa. Leipomojutut saa suoraan pussista suuhun, se on suurin etu. :D Tässä kohtaa on nimittäin melkein aina niin kiire luentomatskujen kanssa, että ei pysty nipistämään kovin paljon aikaa tälläisiin ekstrajuttuihin. Silti se on kiva traditio toteutettavaksi. Ja aina se tuntuu ilahduttavan jokaista. :)

----

This week is the last week of lectures this year. Usually I try to bring to the students something to eat during the lectures in the last week. This time my husband picked up some warm chocolate croissants on the way to work and brought them to my class. The downside of the bakery products is that one needs to organize the pick-up for the morning, but baking is not much easier unless it's something that can be made the day before, be served within seconds and be eaten with a napkin only. Where the bakery pastries score high, is that they can be eaten straight out of the paper bag. :D At this point we are usually in a hurry with the rest of the lecture material so much time can't be devoted to the extra things. Anyway, it's a fun tradition to maintain. During the last week it always cheers everybody up a little. :)   

On my kitchen table

Keittiön pöydällä pitää minun mielestä aina olla jotakin kivaa katseltavaa. Syömme suurimman osan aterioista keittiössä, joten on tärkeää, että pöytä on viihtyisä. Joulun alla koristelukysymys on helposti ratkaistu. Tarvitaan vain kynttilä ja ehkä lisäksi jotakin pientä muuta. 

Tällä kertaa laitoin kirpparilta syksyllä löytyneen koverretun puulautasen asetelman "pohjaksi" rajaamaan sitä. Lautasella tai tarjottimella rajaaminen on siitäkin hyvä, että jos tilaa tarvitaan muuhun, vaikkapa esim. leipomiseen, koristeet saa kerralla siirrettyä muualle. Muutenkin yleisilme selkeytyy, kun koristukset on koottu yhteen pitkin poikin ripottelemisen sijaan. Eli tuikku vanhaan, pieneen lyhtyyn ja hyasinttisipuli multineen sammalen ja jäkälän kanssa paksun lasin sisään. Viereen pullea männynkäpy ja muutama puutähti hyasintin juurelle. Pienellä vaivalla syntyy ihan jouluinen tunnelma.

----

We eat most of our meals in the kitchen. For that reason I feel that it's necessary to make the table look inviting also with some seasonal decoration. The month of December is particularly easy when it comes to decorating, because one can always set up a candle of some kind.

This time I took an old carved wood tray as a basis. Any plate or a tray works perfectly as a background to collect the items together in order to form a focal point. Besides, it makes it easy to remove all decoration at once when more space is needed for example for baking something. A little cup with a tealight, a pine cone and a bulb of hyacint with some moss and wooden stars are enough to make the little table in the kitchen quite Christmassy. By the way, why does nobody say Christmasful? It would sound much nicer, I think. :)   

Keeping up with traditions

Tämä talli on meidän perheen joulutraditio. Olen useampana jouluna yrittänyt ideoida jotakin muuta, mutta tämä vaan kaivetaan esiin suojamuovista joka vuosi, koska neuvottelut eivät tuota tulosta. Talli askarreltiin varmaan kymmenen vuotta sitten yhdessä ja taidettiin käyttää niin paljon voimaliimaa, että se ei edes hajoa, vaikka viettääkin vuodesta suurimman osan jätesäkin sisällä kellarissa. 

Ehkä olen tähän joskus rakennusohjeetkin antanut, mutta tulkoot tässä taas uudelleen siltä varalta jos joku vielä miettii seimitallin tekoa. Ensin teimme lasten askarteluun myytävästä savesta "tiiliä" leikkasimme savipalan ensin veitsellä pieniksi, suurin piirtein tasakokoisiksi paloiksi, joita sitten muotoilimme sormin hiukan luonnollisemman näköisiksi. Niitä muistaakseni kuivateltiin muutama päivä. Sitten otettiin puinen hyllylevy, mihin porattiin pohjaan reiät pystytolppien kohdalle. Ne sahattiin sopivan pituisiksi ja ruuvattiin alakautta paikalleen. Muut puuosat kiinnitettiin liimaamalla kontaktiliimalla. Sen jälkeen lakkasin puuosat hiukan tummemmaksi ja sitten liimattiin tiiliseinät paikalleen kerros kerrokselta. Lopuksi liimattiin katoksi kaarnasuikaleita. Tallin katoksi solmin pieniä "lyhteitä" risuista rautalangalla kiinnittäen.  

----

This manger is a fixed part of our family's Christmas traditions. It's a non-negotiable matter and therefore, we end up getting it out every December. We made it ourselves years ago and probably used a huge amount of power clue because though it's stored in a large trash bag in the basement for the most of the year, it always comes out intact. 

I think I have given building instructions for this one earlier, but let's repeat them in case somebody is still looking for ideas to construct a manger. We started by molding loads of "tiles." We bought gray craft clay and cut it first with a knife into pieces that were approximately the same size. Then we smoothened them by hand so that they started to look old and natural. Then we took a piece of a wood shelf and drilled holes to it at the places where the vertical beams are attached. The beams were attached from underneath by using screws. The rest of the wood pieces were just cut to right size and attached with powerclue. I treated the wood so that it got bit darker before we clued the tiles a layer by layer. Finally we attached pieces of bark to make a roof. (Lots of power clue thus in this one, but choose a transparent clue, not the one that dries up yellowish.)    

Happy third advent!

Lauantaiaamuna järkkäilin joulutyynyt ja -viltit paikoilleen ympäri taloa. Muutamaa tuntia myöhemmin ajelin kaupasta kotia kohti täkäläisessä, harmaassa talvisäässä, ja mietin, että on se vaan hyvä, että joulutunnelma syntyy omassa mielessä lumisten maisemien sijaan. Ehkä tässä hiukan auttaa varsinaissuomalainen muisto siitä, että lumetttomia jouluja on ollut ennenkin, eikä niiden vuoksi ole ikinä tunnelma mihinkään kadonnut.

Kotona on kuitenkin tärkeää, että saa sisustella, koristella ja leipoa. Silloin tunnelmointi sujuu mainiosti. Eilen keksittiin pitää naapureille pienet extemporepikkujoulukekkerit. Pari tekstaria ja jo oli porukkaa koossa! Syötiin jättisuuria korvapuusteja ja juotiin omenaglögiä. Hei, kaikki, mihin saa upotettua tarpeeksi kanelia, on jouluruokaa! Laitoin korvapuustien sisään perinteisesti voita ja paljon kanelia, mutta valkoisen sokerin sijaan ripottelin sisään myös reilusti ruskeaa sokeria. Kannattaa kokeilla, siitä tuli ihanan aromaattinen maku!

Edellisen postauksen India-tyynyistä tuli kivat! Ompelin päätyreunoihin pallonauhaa. Se olikin hiukan hankalampaa ommeltavaksi, koska se meinasi nuppineuloista huolimatta jatkuvasti luistaa paininjalan alta pois. Tarvittiin muutama ommel hiukan lähemmäs (ja toinen ja kolmaskiin vielä hiukan lähemmäs) palloja ennen kuin olin tyytyväinen lopputulokseen. Tykkään kovasti tuosta kankaasta. Kuvio on ihana ja siinä on kivasti hiukan silkintuntuinen pinta. 

----   

On Saturday morning I spread Christmas cushions and throws around the house. Couple of hours later I was driving home in gray winter weather, which is totally typical for Belgium at this time of the year. I thought how nice it is that Christmas feeling is more of a mindset than external matters. I grew up in the Southern part of Finland where we occasionally had Christmasses without snow. Though I always miss the frosty winter weather in December, the memories of couple of rare snowless Christmasses always remind me that the lack of snow doesn't need to be a problem.

At home I love to decorate and bake. Those are things that help to bring out the Christmas feeling! Yesterday we had an idea to make a little neighborhood Christmas party. Just couple of text messages and we had our little group together! I made cinnamon rolls. They are not really Christmas goodies, but hey, anything with cinnamon works in December!

By the way, my India cushions I made out of the material I showed in my previous post turned out great! I added the fancy pompom ribbon. That was harder to sew than I expected, because though I had pinned it well with the needles it was constantly slipping and streching. I needed to sew it couple of times over and over again until I was able to get so close enough to the pompoms. I love the material both the print and the silky surface.   

Sewing Indian

Ystäväni on töissä Intiassa. Sain häneltä ison palan ihanaa kangasta, kun hän viime keväänä kävi meillä! Uuden ompelukoneen sain syksyllä 40-v. syntymäpäivälahjaksi, mutta vasta nyt sain otettua sen käyttöön. Tänä syksynä ei ole ollut aikaa, inspistä eikä edes energiaa tehdä käsitöitä nimeksikään. Nyt kuitenkin tuli tilanteeseen muutos ja yhtenä aamuna kävin päättäväisesti hakemassa ompeluliikkeestä pari vetoketjua, sopivan väristä pallonauhaa ja ompelulankaa. Töiden jälkeen sitten nostin uudenkarhean ompelukoneeni esiin. Jee, miten ompelukonevalmistajatkin on siirtyneet nykyaikaan! Huomasin nimittäin, että ohjekirjan mukana tuli dvd, missä olikin näytettynä lankojen laitto. Oli siinä muitakin juttuja, mutta minä en tietysti malttanut sen kummempia ohjeita kuunnella. Langat kun saa paikalleen, niin mitäs sitä enää odottelemaan, heh!

----  

My friend works in India. When she visited us last spring, she brought me several meters of Indian material as a present! For many reasons I have had no time, energy or inspiration for crafts during the last months, but this week I thought something has to happen with this beautiful piece of material! I went to a craft shop which my new colleague had told me about and found some fancy ribbon, zips and matching garn. After work I then started a little project right in time for the third advent Sunday!

At the Christmas manger

Tässä nämä lokakuussa kirpputorilta löytyneet seimihahmot. Kaikki olivat rasiassa kuten pitikin, mutta lopulta kun kaivoin hahmot esille, niin huomasin, että ne ovat ilmeisesti jonkinlaista ikivanhaa muovia. Sana "ikivanha" on tietysti vain suhteellinen termi, jos se liittyy minkäänlaiseen muoviin, heh! Aika hassu juttu, menivät ihan täydestä, oletin nimittäin, että ne olivat keramiikkaa! Mutta ei hätää, paikka niille löytyi helposti. Hain kaupasta pienen puisen tarjottimen ja siihen ne järjestyivät ihan mukavasti olohuoneen ikkunalaudalle. Jotakin voisi keksiä taustaksi, mutta ei ole vielä inspiraatio iskenyt sen suhteen. Joka tapauksessa näissä hahmoissa on kivat voimakkaat, mutta hiukan murretut värit.   

----

These are the manger figures I found in the second hand shop in October. There were all of them intact in the box, but only when I set them up last week I noticed that they seem to be made of some kind of ancient plastic. The word ancient is obviously rather relative when speaking about plastic of any kind, hah! Anyway looking at the figures and the package they were in, it didn't even occur to me that they could not be ceramic! No problem though, I set them up on a little wooden tray at the window sill in the living room. It needs something as a background, but so far I didn't yet get inspired. Until I do, they are fine as they are. Love the colors that are bright, but yet slightly muted. 

Sinterklaas and the Independence Day

Tällä viikolla meinasi itsenäisyyspäivä mennä ihan ohi, kun mietin vaan, että pitää saada Sinterklaas-paketit ajoissa valmiiksi! Näin ulkomailla asuessa ei muutenkaan tule aina kaikkia juhlapäiviä juhlistettua, mutta kiitollinen tietysti olen hyvästä kotimaasta. Samalla kuitenkin uutisia lukiessa aina huomaan, että se Suomi, missä itse kasvoin on muuttunut monella tapaa. 

Ajattelen Suomea täysin tasa-arvoisena hyvinvointiyhteiskuntana. Jokaisella on samat mahdollisuudet kaikkeen, jokaisesta pidetään huolta eikä ketään jätetä yksin. Vaikka Suomessa on edelleen monet asiat paljon paremmin kuin monessa muussa paikassa, nuo ideaalit eivät ehkä kuitenkaan enää nykyään toteudu kaikilta osin, jos uutisiin on yhtään uskomista.     

Mietin välillä myös luontoa, vaikka en mikään Lapissa samoilija olekaan ja valitsen metsän sijaan puiston, jos kävelyreittiä kysytään. Silti luonnon puhtaus, ilman raikkaus ja hyvänmakuinen kraanavesi ovat aarteita, mitkä tiheämmin asutuilta alueilta puuttuu. Edelleenkin kun käyn vanhempieni luona, aloitan lomani juomalla monta lasillista hanavettä ihan ensimmäiseksi. 

Eniten kuitenkin ajattelen perhettäni. He ovat minulle sitä varsinaista kotimaata. Muistoja, kokemuksia ja yhdessäoloa. Verrattuna aikaan kaksikymmentä vuotta sitten, nykyään yhteydenpito ja matkustaminen on paljon helpompaa ja halvempaa. Silti välimatka on välimatka ja joskus toivoisin, että voisi piipahtaa kahvilla.

Joskus mietin omaa suomalaisuuttanikin. Onko se jotakin muuta kuin iittalaa hyllyssä, marimekkoa teekupissa tai kieltä, mitä kukaan harvoin sivusta kuuntelemalla tunnistaa? Ehkä se on eniten kuitenkin tunnelmia ja muistoja. Sellaisia asioita, kuin vaikka aamuhämärässä hiihti kouluun pellon yli pakkasessa, tai laski kavereiden kanssa pimeässä liukumäkeä kukkulalla. Tai kuinka sormia pisteli, kun ulkoilun jälkeen yritti lämmitellä kylmiä käsiä lämpimän veden alla. Tai kun talvisena aamuna keksi ajaa kouluun potkukelkalla, mutta talonmiehet olivat ollet nopeampia ja potkurin liuku tökkäsi hiekkaan... ja kun mukavatakin opettajat olivat yhtäkkiä ihan kireitä sellaisina päivinä kun lapsia ei voinut laittaa välitunneilla pihalle. Ja päivän piristyksenä oli koulun ruokalan lihapullat, joita ehti hakea lisää, jos vaan söi edelliset tarpeeksi nopeasti. Ei suomalaisuutta pysty purkittamaan. Eikä sitä oikein pysty edes antamaan eteenpäin. Kielen tietysti pystyy, mutta ne tunnelmat ja muistot syntyvät siellä, missä elämää eletään.

----     

I almost missed the Finnish Independence Day this year totally, because I was so focused on getting ready for Sinterklaas. Those are not easily combined celebrations as the Independence Day has rather solemn reputation, while Sinterklaas is purely a funny pre-Christmas occasion. 

It made me think of what Finland and being Finnish means to me. When I follow news I frequently notice that Finland in my memories is not exactly the same as what the country is today. There have been many good changes, but also some that might not be so good for everyone. When I think about Finland, I'm often thinking about the nature and the cleanliness of it. I'm also thinking about my family and how I miss them at times. When I think about what being Finnish means to me, I notice quickly that besides the language it's mostly about memories. Little things like skiing to school in a cold winter morning, or tingling of the skin while warming up my cold hands in warm water after coming inside after having been hours in the freezing cold. Being Finnish can't be bottled up and passed on. The memories are made where the life is being lived. That makes me feel fortunate though, that our daughter has always been happy to speak Finnish. Though the language is only a fraction of what Finland and being Finnish is, it makes me happy to think that it is something I have been able to pass on to her.         

Busy baking

Viikonloppuna pidettiin työkavereiden kanssa pikkujoulujuhla. Monella meillä on vuosittaiset vakkarit, mitä viemme sinne tarjoiltavaksi. Minä leivoin taas kerran minikokoisia joulutorttuja. Hiukan liian suuren määrän tosin, koska tänä vuonna meitä oli niin paljon, että jokainen kun toi jotakin niin lopputulos oli huomattavasti enemmän, kuin mitä jaksettiin illan aikana syödä. Nyt on sitten viikonlopun ainana syöty jäljelle jääneitä hiukan liikaa... :)

Olen varmaan aiemminkin jo kertonut joululahjapelistä, mikä on illan vakio-ohjelma. Se on kuitenkin joka vuosi sen verran hauska, että kirjoitanpas siitä nyt uudestaan siltä varalta, että joku vielä etsii ohjelmanumeroa pikkujouluihin. Tämä peli onnistuu, jos osallistujia on yli kaksikymmentä.

Jokainen tuo mukanaan paketin (hintahaitari on suurinpiirtein sovittu). Joskus kannattaa tosin panostaa hiukan hintahaitarin ylikin, jotta peliin tulee enemmän jännitystä, kun on oikeasti hienoja saatavia peruslahjojen seassa. Juonta kannattaa hiukan miettiä siltä kannalta lahjaa ostaessaan, että keitä pelaajia mikäkin lahja saattaisi kiinnostaa, eli onko esim. koriste-esine sellainen, että se sopisi muutaman henkilön joulutyyliin, tai onko joku vitsikäs lahja sellainen, että useampi pitäisi sitä hauskana. Koskaan ei voi tietää varmaksi, mitkä lahjoista laittavat peliin vauhtia, mutta sen sijaan, että ostaa mitä sattuu, niin ajatuksella ostaminen kannattaa tässä hommassa. Lahjat kasataan kuusen alle vaivihkaa, niin ettei paljastu kuka tuo mitäkin. Pelaajien lukumäärän mukaan kirjoitetaan numeroidut paperilappuset yhdestä eteenpäin. Jokainen vetää itselleen numerolapun. 

Säännöt: Edetään numerojärjestyksessä ykkösestä viimeiseen. Ensimmäinen peljaaja valitsee lahjan kuusen alta, avaa sen ja näyttää muille, mitä sai. Kakkonen joko valitsee kuusen alta lahjan tai halutessaan ottaa avatun lahjan ykköseltä. Jos kakkonen valitsee avatun lahjan ykkönen joutuu avaamaan uuden paketin. Sen jälkeen on kolmosen vuoro. Ideana siis on, että aina kun joku vuorossa oleva mieluummin ottaa toiselta pelaajalta jo avatun lahjan, se joka lahjansa menetti saa joko ottaa joltakin toiselta jo avatun lahjan, tai avata uuden lahjan kuusen alta. Sitä lahjaa, minkä menetti ei voi ottaa takaisin samalla kierroksella, mutta kaverin kanssa voi yrittää taktikoida, että lahjat liikkuvat niin, että lopulta saa sen mitä haluaisi. Lahjavarkauksissa voi mennä jonkin aikaa, jos useampi päättää varastaa. Vasta kun joku ottaa uuden paketin kuusen alta, palataan takaisin numerojärjestyksen mukaiseen etenemiseen. Yhden lahjan voi varastaa kaksi tai kolme kertaa ennen kuin se lukittuu. Kannattaa sopia etukäteen, montako kertaa lahjan voi varastaa. Kun lopulta numerojärjestyksessä viimeinenkin on saanut lahjansa, peli loppuu siihen, että aloittanut ykkönen saa kiertää katsomassa kaikki lahjat ja vaihtaa saamansa lahjan johonkin muuhun lukitsemattomaan lahjaan. 

Tässä pelissä pitää pystyä luottamaan siihen, että kaikki pystyvät ottamaan leikin rennosti ja kestävät sen, että sekä pelaajista että lahjoista vitsaillaan ja kiusoitellaan kaikkien kuullen. Siitä muodostuu iso osa pelin hauskuutta, kuten myös siitäkin, että aletaan olevinaan tosissaan pelata parhaista lahjoista taktikoimalla "salaa" naapurin tai perheen kanssa. Sekin lisää hauskuutta, jos mahdollisimman moni viitsii kiertää vuorollaan katsomassa avattuja lahjoja ja avattujen lahjojen omistajat voivat mainostaa hänelle saamaansa lahjaa, jotta ne saataisiin kiertoon. Siinä tapauksessa, jos tietää, että joku loukkaantuu sellaisesta naljailusta, niin ei varmaan kannata tätä peliä pelata. Hyväntahtoinen vitsailu on pelin hauskuuden ydin. 

----

We had the annual Christmas party with the colleagues last weekend. I baked far too many stars for it and ended up eating far too many leftovers... :)           

A paper star

Joskus ongelman seurauksena saattaa keksiä paremman ratkaisun. Ikean paperitähden mukana myytävä johto oli 50cm liian lyhyt ripustettavaksi keittiön ikkunaan, niin että johdon olisi saanut kulkemaan ikkunan reunaa pitkin. Hetken mietittyäni ajattelin, että led-lamppuhan tekee tuon viritelmän kohtuullisen turvalliseksi, joten sen voi periaatteessa ainakin laittaa mihin vain. Vitriinikaapin päällä on lasimaljakoita, -pulloja, ja -lyhtyjä, joten sakarat asettuivat juuri sopivasti nojaamaan niihin. Nyt se antaa kivasti valoa olohuoneeseen ja hiukan täyttää tyhjää tilaakin katon rajassa.

----

Sometimes a problem can result in a better solution. Ikea sells this year white paper stars, but the cord that is sold with it is some 50cm too short. I tried hanging mine to the curtain rod in the kitchen, but there was no way the cord would reach the socket tidily without crossing through the window. Then I noticed that a led lamp, which normally does not get hot, makes the star rather safe to be placed almost anywhere. Now it lightens our living room nicely and even fills the space between the vitrine and a ceiling.

The first advent

Ensimmäinen adventti menikin nopeasti ja nyt odotellaan jo toista samanmoista. Tyttö leipoi ja koristeli pipareita, itse ostin kukkia. Ajattelin, että mennään violetilla hetki, mutta taitaa tänä viikonloppuna jo olla aika käydä kellarissa katsomassa, mitä jouluista sinne on tullut jemmattua. Huomasin sunnuntaina, että adventtikynttelikkö jäi tänä vuonna kokonaan tekemättä. En muistanut koko juttua, ennen kuin näin blogeissa ja facebookissa toisten valokuvia ensimmäisestä kynttilästä... Ei ole ikinä vielä käynyt näin, joten sen luokan unohdus 100% jouluihmiselle taitaa olla merkki siitä, että on aika hiukan hidastaa vauhtia! Viime vuotiset kynttilät ovat täällä. Joulu-tagin takaa tuosta oikeasta reunasta löytyy aika paljon kaikenlaisia askartelujuttuja, jos ideoita kaipaat.

Siskoni oli käymässä täällä tällä viikolla! Oli ihana olla yhdessä, vaikka ei töiden ja koulun vuoksi paljon muuta ehditty paljon muuta kuin hiukan joulushoppailla ja istuskella kahvilassa. Varsinainen turismi siis minimissään, mutta yhdessäolo on aina ihan parasta, joten panostettiin siihen enemmän kuin mihinkään muuhun! Tänä aamuna satuttiin lentokentälle sen verran ajoissa, että ehdittiin vielä kahvilaan sielläkin. < 3 

----

The first advent passed almost faster than I had time to notice! Our daughter baked and decorated some ginger breads, and I chose flowers. I thought to keep it purple for the first advent, but I think this weekend we'll check out some Christmas gear in the basement... On Sunday morning I saw some other blogs and facebook pictures about lightening the first advent candle and noticed that I had forgotten the candles completely this year! It has never happened before! For such a Christmas enthusiast like me, forgetting such a basic thing seems to point to the necessity of slowing down a bit! Last couple of months have indeed been bit too busy. Last year's advents candles are here. If you need craft ideas for Christmas click the tag named Christmas or Joulu (That's Christmas in Finnish) for ideas and instructions.

My sister was here this week! We had so much fun together! During weekdays we obviously have to work and go to school, so there was no tourism in the plan. We did some Christmas shopping though and enjoyed cafés & co. To spend time together talking, listening and laughing is better than anything else! This morning we made it so early to the airport that we still had time to drink something before she had to go. < 3  

A weekend

Viime viikot ovat olleet sellaista menoa, että ei ole viikonloppuisinkaan ehtinyt pysähtymään kunnolla. Joskus kalenteriin vaan kasautuu sellainen suma. Tänä viikonloppuna on tarkoitus saada kotona kunnollinen siivous tehtyä ilman niitä oikopolkuja, mitä viime viikkoina on kiireessä käytetty, ja saada lisäksi muutamat verhot ja ikkunatkin pestyä. Puhtaisiin ikkunoihin on kivempi sitten viritellä jouluvalojakin. Nyt on muutama päivä menty noilla pienillä tähdillä taulun reunassa. Kivasti nekin valaisevat harmaita päiviä, mutta joulua lähestyessä tekeee mieli lisätä koristevaloja muuallekin. Sain synttärilahjaksi työkaverilta nuo korkilla päällystetyt kynttiläkipot. Kiitos vaan, D! Tämä oli tällainen väliaikatiedotus, palailen pian muiden juttujen kanssa.

----

It has been so busy during the last weeks that I feel that I have not been able to even sit down properly during the weekends. Sometimes it happens that a calender just gets so packed. My plan of action this weekend is to clean the house without using any shortcuts (which we have done in a hurry for the couple of last weeks), and wash some curtains and windows, too. It's nicer to put the Christmas lights up to clean windows. For some days now we have had little led-stars hanging there at the edge of the painting as a little starter prior to advent season. I got two candle cups from a friend as a birthday present. Thank you, D! They are perfect for the pre-Christmas period.   

An apple a day...

Omena päivässä, tai sit ei... Syysflunssaan ei tehoa mikään muu kuin paikallaan olo sitten ainakaan, kun flunssa on jo iskenyt. Nyt on melkein viikko mennyt puolikuntoisena, mutta onneksi alan olla jo voiton puolella. Tänään oli kyllä niin hauska työpäivä, että tulin iltapäivällä kotiin hymyissä suin. Loppuhuipennus oli, kun viimeisellä luennolla selostin, millä tavoin teologit ovat aikojen kuluessa ymmärtäneet seurakunnan pyhyyden. Viittasin siinä Augustinukseen ja yksi opiskelijoista kysyi ihan epäuskoisella äänellä, että voiko se oikeasti olla mahdollista, että Augustinus on jotakin sellaista sanonut. Harvemmin olen huomannut, että joku kirkkoisistäkin voi toimia niin kätevästi huomionherättäjänä ja uuden keskustelun avaajana. Mun luokka on ihan huippu.

----

An apple a day, or so not... Once the flu has began there's not much you can do about it. It took almost a week, but now I hope I have overcome it. Today I had so fun day at work that in the afternoon I was still smiling on my way home. It happens seldom that a church father like Augustine wakes everyone up and sparks a completely new class discussion. Love my students. 

The inevitable

Tunnustan, että lokakuun lopussa ennen Suomen matkaa ostin jo ensimmäisen joulujutun. Se oli sellainen pakko-ostos, kun kirpparilla tuli vastaan setti vanhoja, kauniisti maalattuja jouluseimihahmoja, enkä pystynyt jättämään niitä käsistäni. Hain matkalaukut kellarista ja vein samalla ne hahmot sinne odottamaan jouluisempaa hetkeä. Kotimatkalla ostin lentokentältä varmuuden vuoksi itselleni jemmaan kaksi ruotsalaista joululehteä, koska täällä paikalliset joululehdet ovat aina hiukan masentavan aneemisia.

Nyt sitten viime viikolla satuin menemään puutarhaliikkeeseen, kun totesin, että nyt pitäisi varmaankin saada parvekkeelta kesäkukat talvisäilöön ja jotakin syksyisempää niiden tilalle. Siellä oli täydet joulukoristelut jo monessa eri sävyssä ryhmiteltynä huone kerrallaan. Vilkaisin sitten punaisten koristeiden suuntaan ihan nopeasti ja huomasin tuollaiset joulukuusen koristeiksi tarkoitetut lasiset autot, missä on kuusi katolla. Ostin maltillisesti vain yhden kahden auton paketin, koska nuo täydentävät hauskasti aiempien vuosien koristeita.

Sitten satuin toiseen kauppaan ja vastaan tuli hauska punainen hirvisarvinen tulitikkurasia... 

Tätä vauhtia meillä on kohta varmaan joulukuusi olohuoneessa jo ennen joulukuun alkua. Nyt pitää hiukan laittaa jarrua päälle hetkeksi ainakin, ettei varaslähdön vuoksi käy niin, että koristelen 24. joulukuuta jo pääsiäistä.

----

I confess that in the end of October before leaving to Finland I had already bought a nativity set. My excuse is that it was antique and so beautifylly painted that I just could not say no. I brought the set immediately to a basement though, because even for a Christmas freak like me, the end of October is too early to display the nativity set! At the airport then, on our way home, I purchased two Christmas editions of Swedish decoration magazines just to make sure I have something good to read in the next few weeks.

Last week I happened to go to a garden shop. I had not yet replaced my summer plants at the balcony, so it was time to find some evergreen plants for outdoors. I quickly found everything I needed, but then on the way to the cash I had to pass by their Christmas decoration section. I'm sure there would have been a short cut available, but hey, there were four rooms of Christmas stuff in different colours! I only peeked to the red area and saw immediately these glass cars with a Christmas tree on the top! Who could have resisted them? Anyway, two of them go perfectly with tree ornaments that I already have. I was clearly being very moderate.

Then I happened to go to another shop and saw a cute box of Christmas matches.... 

If I continue like this, we might have a Christmas tree in the living room before December begins. I better put the breaks on myself for some more weeks. Otherwise I will be decorating for Easter at December 24.    

Pumpkin seeds and a cafe latte trial

Tällä viikolla tein taas kurpitsakeittoa! Taidan tällä hetkellä olla ainoa meistä kolmesta, joka edelleenkin monen keittokattilallisen jälkeen syö sitä ihan yhtä suurella innolla... Olen tähän saakka aina heittänyt siemenet kylmästi roskiin, mutta nyt kokeilin niiden paahtamista. Irroittelu ja peseminen olivat hiukan työlästä hommaa, mutta muuten ei tarvinnut kuin lorauttaa ruokalusikallinen oliiviöljyä kulhoon, pyöräyttää siemenet siinä ja levittää ne leivinpaperin päälle uunipellille. Laitoin vain merisuolaa, mutta noihinhan voi laittaa mitä maustetta haluaa, tai keksiä hauskoja yhdistelmiä hunajasta ja mausteista, tai vaikkapa tehdä makeita siemeniä kanelisokerilla. Paistoin siemeniä kiertoilmauunissa 175 asteessa n. 20 min. kunnes ne alkoivat hiukan ruskistua.

Suomimatkalla testattiin Starbucksin Pumpkin spice soya latte. Vahingossa tosin, koska myyjät sekoilivat kiireessä hiukan. Itseasiassahan tyttö ja minä ei kumpikaan juoda kahvia. Se oli kuitenkin aika herkkua, joskin lopulta oli aika sokerinen olo. Mun vähäisellä kokemuksella tuntuu, että Starbucksissa melkein kaikki on yltiömakeaa. Jos pystyy juomansa juomaan loppuun saakka niin olo on kuin olisi syönyt suuren palan imelää kakkua. Mutta hyvälle se latte maistui siihen saakka kunnes tuli makea kiintiö niin täyteen. Ehkä olen hiukan vanhanaikainen, mutta tykkään juoda kuumat juomat juomana ja syödä kakut kakkuina. Siitä innostuneena kaivoin kotona kuitenkin mutteripannun kaapista ja avasin uuden espressopurkin ja testasin maistuuko soijalatte kotona yhtä hyvältä. Kuumensin sillä välin kattilassa Alpron Soya Mild -maitoa vispilällä vatkaten. Se vaahtoutui helposti ja vaahto säilyi mahtavasti pitkän aikaa. Mitäs tähän nyt muuta, kuin vapise, Starbucks, tämä barista pärjää kohta ominkin voimin!

----

I made this week pumpkin soup again! It seems that I'm the only one of three of us who still eats it with eagerness this autumn... I have always thrown pumpkin seeds away, but now I thought to try to roast them. Cleaning and washing them was bit of work, but other than that I only added some olive oil and sea salt and roasted them in 175 Celsius degree for 20 min. until they looked slightly golden. 

On the way to Finland our first stop was at Starbucks. We tested their Pumpkin spice soya latte. It was an accident though as the personnel was too busy and confused the orders. Normally my daughter and I neither drink any coffee. That latte surprised us and tasted rather good, but it was so incredibly sweet. It's like having just eaten a huge piece of cake! You can call me old fashioned, but I prefer drinks as drinks and cakes as cakes. Anyway, that latte inspired me to try to make soya latte at home, too. I got my espresso pan out and warmed some Alpro soya mild -drink while whipping it constantly. To my surprise that soya drink forms such great foam! I think I should conclude this with a warning: Watch out, this barista will soon beat Starbucks!   

A process of gradual progress

Tilkkutyö alkaa pikkuhiljaa valmistua. Muutama palanen puuttuu vielä, mutta enää ei ole paljosta kiinni. Näpertäminen on terapeuttista. Siinä pysähtyy olemaan ja ajatukset saa kulkea omia reittejään samalla kun kädet toistavat samaa kuviota uudelleen ja uudelleen. Jossakin kohtaa tuli kuitenkin haava sormeen ja se kyllä vei ajatukset kokonaan, sen verran kipeältä tuntuu, jos neulalla tökkäsee pari kertaa keskelle haavaa, auts. Auttaisi kun muistaisi käyttää säännöllisesti käsivoidetta. 

Ajattelin tätä tilkkujuttua aloittaessani, että jos oikein innostun niin kukapa tietää tuleeko tästä oikein tilkkutäkki. Nyt tiedän, että tällä tekniikalla kokonaiseen täkkiin menisi muutama vuosi. Ei ehkä minulle sopiva projekti se. Siinähän ehtisi kyllästyä koko ideaan jo ennen kuin se edes valmistuu! Tässä Lexingtonin joulumainoksessa on samalla kuvioinnilla tehty täkki. Aika mahtavalta se kyllä näyttää. Idea toimisi, kärsivällisyys taas ei.

----

My little patchwork project is soon ready. Few more pieces, and that's it! Sewing is really therapeutic activity. Everything else stops and thoughts can just wander while hands just keep repeating the same stitches again and again... At some point I got a blister in my finger though and once it healed the skin bursted open while sewing. It hurt that much that I was not really able to let my thoughts wander anywhere on those couple of days when the wound was still open. Regular use of hand cream could certainly help!  

Originally I thought that if I get really exited about the paper piecing technique I might expand it into a blanket project. Well, now I know that by using this technique a blanket takes easily a year or two to complete. Not my kind of project, things have to get ready before I get tired with the entire idea...  I found a similar pattern in a patchwork blanket in this Lexington Christmas advertisement. It does look beautiful, though it probably isn't handmade.    

Golden leaves and a promise of snow

Yritän aina järjestää Turun keikan niin, että pääsen kävelemään jokirantaan. Se on mun suosikki-Suomi-maisema. Söin herkullisen loimulohivoileivän samalla, kun kävelin kohti yliopistoa. Tuli kyllä kokonaisen päivän kalorit varmaan kerralla täyteen, sen verran tuhtia evästä se oli. Tykkään siitäkin, että teologinen tiedekunta on ihan tuomiokirkon vieressä, vanhassa rakennuksessa. Vanhat rakennukset ovat aina uusia tunnelmallisempia. Puolelta päivin, kun otin nämä kuvat oli ihan täydellinen auringon paiste. Se on aika herkkua näillä leveysasteilla tähän aikaan vuodesta. Illemmalla oli kuitenkin niin kylmä, että aloin uskoa, että tässä saatetaan muutama lumihiutalekin nähdä ennen syysloman loppumista. 

----

I always try to manage to make a walk at the riverside when traveling to Turku. That's my favorite scene in Finland. While I was walking yesterday to the university for some research group seminars I ate a sandwich filled with salmon, dill and some sort of cream cheese. It tasted incredible, but probably contained sufficient amount of calories for the entire day! One more thing that I like is that the department of theology is located in a historical building just behind the church. Old buildings have so much more ambience than the new ones. At lunch time when I took these photos the sun was shining bright. It felt quite special, because one can't take the sun for granted at this time of the year in the North. In the evening, however, it turned so cold that I'm starting to believe that we might even see some snow later this week.    

From Poldark to disappointments

Source

Source

Pari ihanaa Poldark-kuvaa vielä, vaikka nyttemmin on ehtinyt jo koko sarja alkaa harmittaa. Että sitä voikin niin pettyä johonkin roolihahmoon! Ohjaajat tietysti tarvitsevat jännitettä ja sarjassa pitää tapahtua jotakin, jotta se säilyy kiinnostavana yleisölle, mutta minua kyllä alkoi tympäistä ihan täysillä jossakin kohtaa toista kautta. (Toivon, että ehkä kolmas kausi vielä pelastaa tilanteen!?!) Poldarkin muutosta harmitellessa mietin, että niin se on oikeassakin elämässä, että pettymys on aina synkeä juttu, kun joku esimerkillinen tyyppi lakkaakin yllättäin seuraamasta periaatteitaan. 

Joskus minulle on sattunut, että jotkut henkilöt, jotka ovat olleet minulle sellaisia tärkeitä mallihahmoja joillakin elämänalueilla, ovatkin jostakin syystä muuttuneet niin, että lopulta olen todennut, että taitaa olla parasta lakata seuraamasta heidän malliaan. Sellaisissa tilanteissa tuntee tulleensa jotenkin petetyksi ja hetken aikaa epäilee kaikkea saamaansa hyvääkin. Tuosta Poldarkista tuli mieleen, että varsinkin nuorena sitä helposti idealisoi sellaisia "mallihenkilöitä" ja silloin helposti kuvittelee, että jonkinlainen tähtipöly on pysyvä osa heitä. Mallit ovat ilman muuta tärkeitä kaikissa elämänvaiheissa. Nyt kuitenkin mietiskelin, että ehkä se olisi yleisesti ottaen reilumpaa pyrkiä hahmottamaan itselleen tarkemmin, mitä asiaa kenessäkin ihailee. Että ei suhtautuisi ihmiseen kuin kokonaiseen pakettiin, vaan ottaisi mallia niistä hyvistä puolista tiedostaen sen, että hyväkään ei ole kaikelta osin välttämättä täydellinen, ja että se tähtipöly ei asetu pysyvästi kenenkään olkapäille. Silloin ei pettymyksenkään tullessa ihan kaikki romutu. Silloin on myös odotuksissaan hiukan armollisempi sitä malliakin kohtaan menettämättä kuitenkaan kykyä arvostaa.

Pettymysten toinen puoli on sitten se, että itsekin joutuu hiukan miettimään, minkälainen malli on muille. Ja kuinka sitä voisi olla esimerkkinä niin avoin, ettei tue vääränlaista idealisointia, mutta kuitenkin antaa mahdollisuuden kasvaa samaistumisen kautta. Ja sitten vielä sekin, että jos on joskus ollut jollekin tärkeänä mallina jollakin elämänalueella, niin sitä ei saisi unohtaa myöhemminkään. Jos on pystynyt estämään vääränlaista idealisointia, niin asiat ovat varmaankin aika hyvin todellisuuspohjalla. Mutta silti pitkänkin ajan kuluttua pettymys mallia kohtaan voi olla kova pala. Ihan kyllä outo juttu, että Poldarkista tulee mieleen niin monta vakavaa ajatusta. Senhän pitäisi olla suhteellisen kevyttä viihdettä! ;)

----

I got so disappointed with Poldark at some point in the season two. Obviously directors need some variation in a story to keep it exiting to their audience, but I felt almost personally betrayed as Poldark started to make compromises. I know I took it bit too seriously, but it made me think about real life disappointments.

Couple of times in my life I have noticed that a person whom I considered as a model in my life was no longer worth following. In those kind of moments one easily feels disappointed, and even betrayed. One might also begin to question all good things one has learned from the model. Poldark made me think that though it is important to have models for different areas of real life, it would be wise to avoid idealization of persons. Idealization leads one to expect more from the model than what is reasonable in a human realm. It might be more helpful to specify what are the exact skills, attitudes or other aspects that are worth admiring and following, rather than take a person as a entire package. I think that could help to be more realistic in one's expectations. It might also guard against too severe disappointment, in case it turns out that stardust is not laying permanently on anyone's shoulders.   

     

There is yet another side of a coin to this matter. Everyone is namely also a model to others. I have been wondering, how could one be so vulnerable as not to encourage false idealization, and yet offer someone a chance to grow through modelling? Besides, if one has ever acted as a model to someone, one should not forget the continued responsibility of that role in the future either. Though one may have successfully avoided idealization, a disappointment in the case of failure can still be a difficult process even when it happens many years later. I wonder how one acting Poldark can generate so many sober thoughts, though it is supposed to be just light entertainment. ;)        

One day at the time. No more no less.

Joskus on sellaisia viikonloppuja, että tuntuu ihan viisaalta odottaa maanantaiaamua. Mieheltä murtui nilkka perjantai-iltana. Lauantaiaamuna hän ei pystynyt astumaan jalalla enää, joten oli paras ottaa suunta kohti ensiapua. Autolle linkuttamisessa meni aikaa, kun parhaillaan sattui olemaan koko korttelin kattava vuosittainen toritapahtuma. Onneksi oltiin kuitenkin parkkeerattu auto perjantaina kauemmas, että se nyt kuitenkin oli käytettävissä, eikä jumissa takapihalla. Muutama tunti meni ensiavussa ja sitten saatiin potilas kotiin. Minä jatkoin autokuskina tanssituntien suuntaan. Siihen väliin ruoanlaittoa ja vielä toinen kauppakeikka päälle, kun kaikkea ei saanutkaan yhdellä kierroksella. Lopulta meinasi jo hiukan alkaa hermostuttaa se torimeininki, kun iltakuudeltakaan ei kolmanneltakaan reissulta vielä päässyt autolla kotiovelle saakka. Lauantai-illaksi oli sovittu naapureiden kanssa ruokatreffit saksalaiseen ravintolaan, mutta ne tietysti peruuntuivat kipsijalan vuoksi. Illalla naapurit soittivat ovikelloa ja toivat meille ateriat tullessaan. Kuulema jos mies ei pääse Schnitzelin luo, niin Schnitzel tulee miehen luo, tai jotakin sellaista. Jotkut on niin sydämellisiä, että ei voi melkein uskoa todeksi.

Sunnuntai on onneksi mennyt ilman suurempia häslinkejä! Tämä viikko tytön leukojen, miehen nilkan ja mun flunssan kanssa alkaa olla kiitettävän hyvin paketissa. Nilkka oli, kuten täkälaiset ironisesti sanovat "als een kers op de taart," kirsikkana kakun päällä. Leuat on muuten aika hyvin jo kunnossa, flunssa alkaa pikkuhiljaa väistyä ja piikityksetkin sujuu kuin leikki. Ai niin, en varmaan ole kertonut, että olen kunnostautunut niin, että olen jo muutaman viikon ajan pistellyt tytön piikit itse. Eilen sairaalassa käskivät piikittää miehellekin verenohennuslääkkeitä siihen asti, että kipsi poistetaan. Että jos joku piikkejä tarvitsee niin tervetuloa vaan, täällä palvelu pelaa! Eilen tuli mieleen, että jos tästä tautien täyttämästä puolivuotisesta ei ole mitään muuta oppinut, niin sen olen huomannut, että tosiaankin kannattaa vaan koittaa elää yhtä päivää kerrallaan. Jos jotakin sattuu ja elämä jostakin syystä monimutkaistuu, niin jokaiselle päivälle on aina vain oma kuormansa. Ei enempää eikä vähempää. Päivät kuluvat yksi kerrallaan ja voimia ei kannata tuhlata muuhun kuin siihen hetkeen, mikä on milloinkin menossa. Senkin olen tähän asiaan liittyen oppinut, että kannattaa iloita silloin, kun kalenteri näyttää vaikka, että ei kokonaiseen viikkoon ole yhtään lääkäriaikaa kenelläkään. Sellainen ihanan rento tilanne voi nimittäin muuttua silmänräpäyksessä. Sitä ei kuitenkaan kannata ajatella yhtään aikaisemmin kuin on pakko, muuten hyytyy helposti hymy. Jotkut jutut oppii, kun joku opettaa, toiset taas on näköjään koettava todeksi ihan itse.

Ai niin, sunnuntai-iltapäivälle sain hiukan taikinaterapiaa, tästä omenaisesta pullapitkosta. Tuli herkullista, vaikka ei niin kuvauksellista, mitä ohjeen kuvissa. Tajusin nimittäin kesken taikinan teon, että vehnäjauhot loppuvat kesken ja jouduin käyttämään lisänä gluteenitonta kakkujauhoa, mikä on täällä koostumukseltaan perunajauhomaista. 

----

Sometimes there are such weekends, that it seems wise to wait for a new Monday to dawn. This has certainly been one like that. It began by my husband breaking his ankle on Friday. After several hours in the emergency room on Saturday morning we got a patient back with an impressive cast. Just on that day, when besides the emergent hospital visit a million of other things were supposed to get done, our neighborhood turned into a yearly market event. Once I tried to drive home for the third time that day and the streets were still closed it started to feel bit annoying. We had plans to go to a German restaurant with our colleagues on that night, but had to cancel due to the broken ankle. Can you believe though, these lovely people brought us schnitzels on their way home!?! They said something like, if a man can't go to his schnitzel, the schnitzel comes to the man... Incredible thoughtfulness! 

I feel quite happy to say that this weekend is soon turning to a new week! We already had everything from a cracked jawbone to severe flu this week, and finally still that broken ankle. "Als een kers op de taart," as a cherry on the top of a cake, would the locals say.  Did I tell you that I give nowadays also injections? No, perhaps I didn't, but give me anything with a needle on it and I can show you how it goes. I started few weeks ago to administer our daughter's medication, and now with the foot in a cast my husband needs daily shots, too. If you ever happen to need one, you are very welcome, I'm starting to be really good at it. During this last four months when we have been multiple times with different health professionals every single week, I have learned one thing. I have finally started to seriously believe that each day has its own sorrow. One should take one day at the time (and rejoice like crazy immediately when you notice that there are no health related appointments on the calendar). Whatever kind of days there will be they go by one by one, and it's best to focus on the moment. It saves strength to manage things that just can't be avoided. Some lessons in life can be learned by instruction, but others just have to be experienced. 

Gluten free crisp bread

Löysin ihan mainiota gluteenitonta näkkäriä. Vastaavia itse tehtyjä näkkäreitä on näkynyt blogeissa jo kauan aikaa. En ole itse viitsinyt vaivautua tekemään niitä, kun aina tympeys iskee, kun huomaa, että joka paikassa kaikki tekee samaa...  Nyt kun se hypetys on melkeinpä jo mennyt, niin minunkin tuli ostettua tämä näkkäripaketti. Kyllä se hyvältä maistui ja kuitua on kivasti! Seesamin siemenet tekee ainakin tästä punaisen paketin näkkäristä niin kivan suolaista, että tekee mieli syödä koko paketillinen kerralla. Jos näkkäristä tykkää, eikä ehtinyt hurahtaa vastaavan leipomiseen, niin tämä kannattaa laittaa ostoskoriin seuraavalla kauppareissulla.

Ja sitten tähän vielä sellainen juttu, että jos leuka loksahtaa paikoiltaan niin fysioterpeutista tulee nopeasti paras kaveri. Tyttö haukotteli perjantaina vahingossa niin suuresti, että toiselta puolelta leukanivel raksahti pahasti. Sitten olikin viikonlopun aikana aikamoinen korvakipuvalitus särkylääkkeistä huolimatta. Maanantaina soitin tutulle fysioterapeutille. Tänä aamuna ennen töihin ja kouluun lähtöä olikin sitten ohjelmassa leukojen venyttelyä ja napsauttelua, ja nyt on kipu suurimmaksi osaksi poissa. Karmealta näytti ne hoidot, mutta onneksi tiesin tuon fyssarin osaavan asiansa. En tiedä, miten se leukanivel olisi ihan itsekseen parantunut, koska fyssari sanoi, että leukojen liike ei ollut symmetrinen... Siihen ajattelin, että ääks ja kääks, me ei nyt tosiaan tarvita tähän mitään isompia vaivoja perusjuttujen lisäksi. Juuri vasta viime viikolla neuvoteltiin yläkoulun rehtorin kanssa tytön koulujuttujakin. Täytyy sanoa, että saatiin kyllä ihan huippuhyvää palvelua ja lopputuloksena oli toimiva suunnitelma. Ongelma oli, että tytön ihosairauden lääkitys väsyttää niin paljon, että puolitoista kuukautta tilannetta tarkkailtua oli pakko hiukan palaveerata. Näiden juttujen kanssa tuli taas muutaman kerran mieleen, että onneksi tämä kieli ja kulttuuri ovat tulleet vuosien aikana tarpeeksi tutuksi... Niin paljon helpommin hoituu kaikki asiat, kun kommunikaatio pelaa ja tietää, mitä, missä ja milloin. Siitä tulee aina nöyrän kiitollinen mieli eikä yhtään kaipaile, että pääsisi joskus taas seikkailemaan uuteen maahan. Joskus se unohtuu, miten rankalta sellainen alku aina tuntuu ja miten monta osa-aluetta aikuisen täytyy oikeasti arjessa hallita.  

----

I found recently delicious gluten free crips bread in the supermarket. Many Scandinavian bloggers baked similar ones last winter. I never made it myself, because I'm always put off by the hype of any kind... But now that the hype is almost gone, I bought this crisp bread, and yes, indeed, it tastes good! If you like crisp bread in general and didn't yet bake your own, this one is definitely worth buying. It's made of different kinds of seeds, so just with couple of slices one has fibres for a whole day.   

Already crazy about Poldark?

BBC:n period drama -sarjat ovat kyllä ihan parhaita! Tytön kanssa innostuttiin viikonloppuna katsomaan ensimmäinen kausi Poldark-sarjaa. Sitten aloitettiin jo toistakin kautta, kun ei maltettu lopettaa. Maisemat on ihanat, kuten myös puvustus. Tarinassa on enemmän särmää ja elämä muutenkin raaempaa kuin esim. Downton Abbey-sarjassa. Päänäyttelijät ovat sympaattisia huonompiosaisten oikeuden puolesta taistelijoita. Tykkään aina ihan kamalasti sellaisista idealistisista roolihahmoista, jotka toimivat omien periaatteidensa mukaisesti, vaikka se tarkoittaisikin vastatuulta ja oman edun menettämistä. Yhdessä kohtaa maksettujen valheiden vuoksi vaadittua oikeudenkäyntiä vankilassa odottaessaan Ross Poldarkille tarjotaan tilaisuutta lahjoa tuomari. Epärehellisestä tarjouksesta kieltäytyessään Poldark vastaa kitkerästi tähän tapaan: "Kiitos, kun muistutit minua siitä, mitä rahalla voi ostaa ja mitä ei." Itsekunnioitusta ja todellista jaloutta ei nimittäin saa maksamalla, vaan tekemällä viisaita valintoja. Ehdottomasti sarja, mikä kannattaa katsoa!

 (Kuvakaappaus pinterestistä.)

----

The BBC period drama series are almost always great! My daughter and I began watching Poldark Season 1 this weekend. Landscapes are beautiful and so are also dresses... This story has more rough edges than for example Downton Abbey, and the life is clearly harder even for the upper class. The main actors fight sympathetically for the justice and well-being of their workers. The idealist in me always loves characters that act according to their principles even when it treathens to lead to personal loss. At one point Ross Poldark finds himself in a jail. A dishonest banker offers him a chance to bribe a judge. Poldark despises the deal and answers bitterly something like: "Thank you for reminding me of what money can buy and what it can't." True nobility and self-respect are namely not there to be purchased, but they can be gained only by making wise choices. Poldark is certainly worth of watching!    

(The pictures are from Pinterest.)    

Soul warming tea

Ritualsilla oli tarjolla uutta yrttiteelaatua. Sen pitäisi "lämmittää sielua," jos paketin teksteihin on uskomista. Hiukan turhan henkeviä nuo mainoslauseet minun makuuni. Vähän miedommatkin lupaukset riittäisivät, kun kyse on sentään vain teepaketista. ;) Maussa korostuu makea appelsiini ja kaneli. Kaikki aineosat ovat luonnollisia, joten pyramidipussit on täytetty kivan näköisillä aineksilla. Ei nyt ihan sielu sentään lämmennyt, mutta muuten ihan hyvä, syksyinen yhdistelmä iltaisin (ei kofeiinia) kynttilän loisteessa juotavaksi, kunhan vaan ei anna teen hautua liian vahvaksi. Silloin taustalla oleva hiukan kitkerä lakritsin maku tulee esiin liikaa. Ainesten vahvuudesta ehkä hiukan kertoo sekin, että kannulliseen riittää yksi teepussi.

En ole testaillut muita Ritualsin teesekoituksia, mutta tästä tuli mieleen yleisemmin, että eri merkkien teesekoituksilla on joskus ihan hurja ero laadun kanssa. Juon paljon teetä, joten vihreän ja mustan teen lisäksi hedelmätee-, yrttitee- ja rooibossekoituksia kuluu pakettikaupalla. Äskettäin ostin kahdesta eri paikasta kamomillateetä. Niistä toinen oli todella hyvää ja toinen oli keskinkertaistakin huonompaa. Siinä huonommassa näytti, että ainekset pussin sisällä olivatkin pelkkää silppua. Hintaeroa ei kuitenkaan ollut kuin ehkä reilu euro. Sen huonomman paketin kanssa ostin samalta merkiltä myös paketin vihreää teetä. Sen kanssa kävi samalla tavalla, että varmaan halvinta mahdollista laatua olivat siihenkin käyttäneet. Maku ei ollut lähelläkään hyvää vihreää teetä! Teen kanssa on sama juttu kuin kahvinkin kanssa, että se ihan halvin saattaa myös maistua juuri siltä halvimmalta. Tietysti poikkeuksiakin on, mutta noin niinkuin yleisesti, teen tuotannossa on sama juttu kuin kaikessa muussakin ruokatuotannossa, että ihan halvimmista aineksista on vaikea tehdä mitään todella hyvää.

----

This fall Rituals has brought out a seasonal herbal tea mixture. The effect is said to be "soul warming" which is an interesting overstatement when talking about a cup of tea! The strongest flavors are sweet orange and cinnamon. All ingredients are natural and one can see that pyramid bags are filled with good stuff.  A good mix of fall flavors without caffeine. Ideal for the evenings with a candle light, thus. 

I have not tested other teas from Rituals so I can't comment on those. However, I have noticed that different tea brands vary strongly in quality. I drink lots of tea. Basically almost anything black, green or herbal. Recently I bought two different packages of simple camomille tea. One tasted exceptionally good and another one was below ordinary. The one below ordinary seemed to consist of poorest clippings. The difference in price was however only one euro. I bought from the same brand also a package of green tea. It turned out to be of similar quality. They had probably used the worst possible quality of tea leaves for that, too. In that tea is similar to coffee (or perhaps to anything in food production), it is difficult to make anything really good by using the cheapest possible resources.       

At the antique market (and dreaming of knitting)

Meillä oli hauska tyttöjen viikko. Veljeni vaimo ja tytär tulivat tänne käymään. Teimme vakkarikierroksen Bruggeen ja rannalle, mutta muuten keskityttiin shoppailemaan tyttöjen vanavedessä ja vain olemaan yhdessä ja höpöttelemään. Yhtenä aikaisena aamuna jätimme tytöt nukkumaan ja ajoimme kahdestaan Waterloon antiikkitorille. Muutama tunti kierreltiin ja katseltiin. Ehdottomasti suosittelemisen arvoinen tori, jos tänne matkustaa! Minulle mukaan tarttui alemman kuvan maalaus. Myyjä väitti sen olevan viime vuosisadan alusta. Veikkaan taustan tutkimisen perusteella, että arvio vippasi ehkä 20-30 vuotta. Hinta oli kuitenkin ihan kohdallaan, joten ostin sen silti. Taulukaupoissa itselläni vaikuttaa enemmän se, tykkäänkö perspektiivistä, väreistä ja siveltimen käytöstä. Tarkoitukseni ei ole sijoittaa taiteeseen. Siinä tapauksessa pitäisi perehtyä asiaan vakavammin ja itseltäni ainakin koko hommasta menisi ilo, kun täytyisi tutkia ja laskelmoida otsa rypyssä. Olen kyllä välillä pystynyt selvittämään joidenkin ostamieni teosten arvoja signeerausten perusteella. Se on sitten kiva yllätys, jos huomaa käyneen paremmin kuin hyvin, mutta ostohetkellä vaakakupissa painaa ainoastaan estetiikka ja hinnan pitää korreloida sen kanssa. Antiikkitorin jälkeen nautiskelimme vielä brunssia Le pain quotidien -kahvilassa. Siellä on hyvä Detox-nimellä kulkeva aamiainen, mikä on gluteeniton ja muutenkin terveellinen. Jugurtistakin siihen aamiaiseen saa valittua soijan, jos tavalliset maitotuotteet eivät sovi. 

Takaisin ensimmäiseen valokuvaan: Vieraat toivat tullessaan monta kerää ihanan pehmeää alpakkalankaa. Nyt vain pitäisi saada hiukan rohkeutta aloittaa neulomisprojekti. Hiukan rimakauhua tässä kohtaa, tunnustan, mutta uskoisin, että alkuun kun pääsee, niin sitten voi jonkin aikaa neuloa vaan samaa rataa edestakaisin ennen kuin täytyy tehdä seuraavia jännittämisen arvoisia päätöksiä. ;) 

----

We had a wonderful ladies week when my sister-in-law and her daughter visited us. We did some sightseeing, but mostly just enjoyed shopping and talking. We left the girls home to sleep in on Sunday morning and headed ourselves to an antique market. It took us couple of hours to walk around to see everything. This market in Waterloo is definitely a must if you travel in Belgium! I found a painting for myself. The antique dealer said that it comes from 1910, but I think it might be 20-30 years younger, but quite old anyway. When buying ancient paintings I'm more interested in perspective, colors and brush strikes than exact age or value of it. I don't have ambitions to invest in art, but buy only if it is something I would simply enjoy looking at. Thinking in terms of investment would mean that I had to take the business more seriously. I wouldn't enjoy that at all because then there were too many other aspects to consider. For couple of paintings I have bought I have afterwards been able to trace some information about actual pricing. In those cases I can be happy about having found something more special than I had anticipated, but all in all I'm only focusing on esthetic value and the price should correspond to it. After the antique market we headed to Le Pain Quotidien cafe for a late breakfast. They have a wonderful healthy gluten free breakfast option called Detox breakfast. One can even make it lactose free by choosing soya yoghurt in stead of dairy.

     

Back to the first photo: I got a bag full of alpaca wool I had wished for. Now I'm trying to gain some courage to begin knitting. I admit I'm feeling little bit afraid, but I assume that once I overcome this initial fear and get started with the project, I can just keep going for quite a while before having to gain courage for a next step. ;)  

Goals, motivation and productivity

Kesä meni tytön sairausjuttujen kanssa meiltä kaikilta hiukan ohi. Oli tietysti monta mukavaakin hetkeä, mutta ei oikein saatu sellasta tunnettä, että oltais ihan saatu rentouduttua kunnolla. Sitten syksy tulikin hiukan yllättäin. Työt alkoi ja opiskelut, mutta jälkimmäiset hidastakin hitaammalla vaihteella. Tarvitaan manteli poikineen, jotta ajatus kulkisi kirkkaasti. ;)

Mietin loppuvuoden tavoitteita sekä työhön liittyen. Minun piti osallistua kesällä yhteen mentorointikoulutukseen, mutta se peruuntui samalla kun kaikki muutkin suunnitelmat menivät uusiksi. Se oli hiukan harmi, koska olin jo ehtinyt iloita siitä, että sen mukana olisi tullut muutama uudenlainen työhön liittyvä haaste. Se olisi teemana kiinnostanut kovasti, koska viime vuosina on alkanut lopultakin tuntua, että työkokemusta on kertynyt jo sen verran, että sitä voisi ehkä sellaisessakin muodossa antaa eteenpäin. Mutta joskus vaan käy miten käy ja ei mahda mitään. Mahdollisuus tulee kuitenkin varmaankin jossakin kohtaa uudelleen.

Nyt tavoitteenani on kehittää kahta kurssia, mitä nyt tänä syksynä opetan. Molempia olen opettanut ennenkin, joten ihan perustyötä ei tarvitse tehdä, mutta kehittäminen on aina kivaa ja innostaa itseäkin. Sitä huomaa kyllä eron puhuessaan, jos on työstänyt materiaalia uudelleen. Silloin se tuntuu jotenkin elävämmältä ja tuoreemmalta. Otin tänä vuonna taas oppilaanohjausryhmän ja hiukan myös ylimääräistä yksilöohjausta siihen lisäksi. Meillä on aika toimiva systeemi ohjaukseen sen puolesta, että jokaiseen opiskelijaan saadaan henkilökohtainen kontakti. Ryhmäohjaukseen on periaattessa standardikaava, mutta se jättää kuitenkin kivasti ohjaajille tilaa luoda omanlaisia ohjaustilanteita. Pidin tänään ensimmäisen tutustumistapaamisen, mutta seuraaville kerroille mielessä pari ideaa, mitä meinasin kokeilla. Erilaisten ohjausmetodien lisäksi oppilaanohjauksessa voi kyllä aina kehittyä monelta osaa muutenkin, varsinkin, kun meillä on sen verran kansainvälinen opiskelijaporukka, että aina tulee jotakin uutta asiaa mietittäväksi. 

Omien opiskelujen suhteen taas pitäisi saada 10-15 sivua hiukan hankalampaa tutkimushistoriaa purkkiin ennen joulua. Peruskauraa sinänsä, mutta kuitenkin hankalampaa sen vuoksi, että siinä kohtaa alkaa hermeneuttiset menetelmät muuttua. Vanhat vielä toimivat, mutta niitä aletaan käyttää huolimattomasti ja uusista taas on vasta aavistus, mutta niitä ei vielä ole selkeästi määritelty. Pitää keksiä, miten sellainen materiaali taipuu edellisten osien jatkoksi. 

Vapaa-ajan tavoitteena on tehdä enemmän käsitöitä. Ainakin alku on lähtenyt hyvin liikkeelle. Ja sain muuten ompelukoneen syntymäpäivälahjaksi, joten nyt on vanhan hajonneen tilalle uusi kone valmiina ispiraatiota odottamassa. Toinen vapaa-ajan tavoite on säännöllinen lenkkeily. Nyt on säät suosineet, mutta kunhan sade ja tuuli kunnolla alkaa, niin sitten joutuu taas hiukan puremaan hampaitaan, että saa väännettyä lenkkarit jalkaan.

Tykkään, kun mielessä on ihan konkreettisia tavoitteita. Se motivoi ja lisää tehoja. Katsotaan vuoden vaihteessa, miten näiden kanssa kävi. 

----         

I like to always set some practical goals for a new season. This fall I had hoped to have some mentoring training, but I missed the course since we were unable to travel during the summer. I was bit disappointed with it, because it would have added an interesting possibility to develop. I hope there will be another chance at some point later.

When I am not teaching I work on improving lectures. I have taught them already before, but it's always good to work on the material again. It makes quite a difference in the classroom if one has re-worked lectures a bit. I also took a tutoring group this semester again. We have quite a good system to get all students to participate in tutoring program. The structure how the group meetings are planned leaves nicely space for testing different methods. I have couple of ideas that I am planning to do with my group this semester. I think it will be lots of fun!

With my own studies is should get at least 10-15 pages of analysis written. The amount does not sound large, but the spot where I am right now with the research is getting a bit tricky. The focus turns to another time period during which the hermeneutic methodology got sort of blurred before the newer methods emerged. Perhaps I should write just that! If I use a finer word such as nebulous, amorphous, or indeterminate, I could begin my first line: Increasingly nebulous use of hermeneutic methodology beclouded also the study of the Gospel of Luke... The word 'beclouded' makes me think of some landscape scenes from the BBC version of Jane Eyre though. 

For leisure time I have two goals. I hope to do more crafts. Doing something with hands helps me to relax. I'm not good at just hanging out doing nothing. Besides creativity sparks energy (which is always welcome). Other than that I hope to exercise regularly. I was totally hopeless last winter season and I want to see some change this time. So far weatherwise it has been easy to get out of the house, but once the rainy period begins, it will be harder to motivate myself. 

Let's see how things develop. Setting some concrete goals is always helpful. They increase easily both motivation and productivity!