Tällä viikolla olemme saaneet iltaisin tehtyä useita pieniä odottamaan jääneitä hommia. Flaamiksi pikkuprojekteille on oikein sanontakin, "klusjes maken" on sitä, että tekee pieniä hommia ympäri taloa. Pitkästä aikaa siis joku valokuva ihan kotoakin.
Lopulta tiesin, mihin halusin tauluhyllyn ripustaa. Sille oli muutama paikka mielessä, mutta toimiston vinon katon alle se kävi kuitenkin parhaiten. Hain kellarista hyllylle maalauksen ja W-kirjaimen. Muuton yhteydessä kellariin laitettiin muutamia tauluja ja peilejä, kun ei heti keksitty niille paikkoja. Nyt on hyvä hakea omasta varastosta täydennystä... Meidän hylly on ostettu monta vuotta sitten Ikean löytönurkasta. Huomasin muuten, että nyt on taas myynnissä samanlaisia. Kokoa on suurennettu sekä pituudelta että myös leveydeltä. Hylly on siitä kiva, että säästyy hiukan vähemmällä vasaroimisella/poraamisella ja silti voi vaihdella taulujen/koristeiden paikkoja välillä.
Siitä muistui mieleen, että vasaroin yhden naulan portaikkoon, jotta sain sinnekin seinälle lopulta jotakin ja naula katkesi keskeltä. Hmm, osuinkohan teräkseen vai johonkin muuhun? Kivirakenteisten talojen seinät eivät ole aina ihan pehmeitä. Joskus iskuporakoneellakin poratessa on tunne, että joutuu menemään teräksen läpi, joskus sitten taas terä uppoaa parin sentin jälkeen tyhjään. Harkoissahan on reikiä...
---
This week we have got many little jobs done around here. Finally I figured out the right place for the little shelf. When we moved here, we could not immediately decide where to hang all the pictures and mirrows. Now I still have a small collection in the basement. Now I just went downstairs and picked the picture I thought could at least preliminarily do on the shelf... I love the shelf because I can always change the "exhibition" without having to hammer new nails all over the walls.