Kesäpäiviä

Lopultakin paistaa taas aurinko ja lämpömittarin lukemat nousevat kohdilleen. Tytölle on pisamat ilmestyneet poskille. Pieni vinkki kesäpäivien iloksi. Jos englantilainen pukudraama kiinnostaa, TV-tuontantoa oleva Downton Abbey on ihan ehdoton kesärentoutukseksi. Sarja löytyy googlaamalla "watch series downton abbey." 

Tässä sarjan mainos:

The wheather has improved again. It makes me increadibly happy to see the sun. The British costume Drama Downton Abbey is definitely worthy to watch for relaxing this summer!

my brussels - part 2

Niin paljon kauniita rakennuksia, kahviloita ja herkkuja! Kesäisenä päivänä katukahvilat ovat täynnä ja puistoissa ihmiset syövät eväitään. Voiko kukaan olla tykkäämättä Brysselistä?

There are so many pretty buildings, cafe's and delicious treats! The tables at the sidewalks are surrounded by customers and others eat their sacklunch in the parks... Can there be anybody who would not like Brussels?

my brussels - part 1

Tänään jouduin hakemaan uuden passini konsulaatista. Se käsilaukussa katselin paikkoja kännykkä kädessä sillä silmällä, että annan teille pari minun mielestä parasta palaa kaupungista. Kun aurinko paistaa siniseltä taivaalta vanhojen rakennusten seinät oikein loistavat. Tietysti kuten missä tahansa suurkaupungissa, silmät pitää osata sulkea ja avata oikeissa paikoissa. Sen taidon olen oppinut jo kauan sitten. Mä niin rakastan tätä kaupunkia. 

Today I had to go to the embassy. With my new passport in the bag I played a tourist and thought of showing you couple of my favorite spots in the city. When the sun is shining the old buildings get their glory back. Of course, like anywhere in a big city, you have to know where to close and open your eyes. I learned that skill a long ago. I love Brussels. 

Teetä kauniista pullosta

Löysin taas kauniin pullon samalta valmistajalta kuin viimeksikin. Punainen teejuoma oli maultaan huomattavasti parempi. Join kupillisen jääteenä ja se maistui oikein hyvältä. Vihreältä teeltä tietysti, mutta hedelmäisen makealta. Olisi kauhean mukavaa, jos elintarvikkeiden valmistajat kiinnittäisivät enemmän huomiota pakkausten esteettisyyteen. Aika radikaalia olisi kuvitella vaikka niin, että jatkuvasti pöytään nostettavat asiat, kuten maitopurkki ja margariinirasia näyttäisivät nätiltä. Samoihin suihinhan se ruoka silti katoaisi, mutta kyllä kaunis purkki on aina plussaa.   

I found a pretty bottle of green tea! This time it also tasted good! I wish all the food products were found in pretty packaging. It's probably "kind of radical" to think that products frequently set on the table like e.g. milk and margarine, could also look pretty... Obviously the food itself would be eaten all the same, but little esthetic pleasure would definitely be appreciated. At least by me. :)

Ystävällisyyttä ja ystävyyttä

Pari toukokuista kuvaa rannalta... Levän kuorruttamissa ja tuulen pieksämissä, puoliksi lahoissa paaluissa on jotakin erikoista. Suorat rivit oli sää mikä hyvänsä. Tänä viikonloppuna ajattelin hiekkarantaa. Vettä tuli taivaan täydeltä ja mietin pitäisikö elokuussa jokin viikonloppu viettää rannalla.

Istuimme äskettäin iltaa yksien ei-aiemmin-kovin-tuttujen kanssa. Oli hauskaa jutella sitä sun tätä. Sellaiset ihmiset, jotka sanovat suoraan, mitä ajattelevat ja ovat avoimesti sellaisia kuin oikeasti ovat, ovat aika virkistäviä. On kiva, kun ei tarvitse arvailla mitään tai yrittää lukea rivien välistä. Tykkään muutenkin kovasti siitä, että meillä on niin paljon erilaisia ihmisiä ympärillä. Pitäisi olla itse vielä avoimempi, kun niin monen ihmisen kanssa voisi olla vieläkin tutumpi, jos olisi itse aktiivisempi. Aika ei tietysti riitä ihan joka suuntaan, vaikka kuinka toivoisikin. Se vaan aina yllättää, minkälaista ystävällisyyttä sitä kohtaa, kun vain uskaltautuu menemään ihmisiä lähemmäksi.

Few photos from the beach in May... This weekend I was thinking of a sandy beach and of a weekend there in August. Lately we spent some time with people whom we did not know before too well. It was fun to chat this and that. It's such a priviledge to have so many different kinds of people around us. Sometimes I think, that I should be much more open and active in forming relationships, because again and again it's so surprising what kind of warm friendliness one meets everywhere.  

Saturday brunch

Otin pari valokuvaa pöydästä ennen kuin aloin kantaa tarjoiluja pöytään. Sitten unohdin kameran kaiken touhun keskellä. Ja sitten olikin kaikki tarjoilulautaset jo puoliksi tyhjiä, joten valokuvaaminen ei enää kannattanut... :) Hauskaa oli ja ruoka maistui. Syötävää oli suolaisena ja makeana, hedelmiä ja kreikkalaista jugurttia lisäksi, croissanteja unohtamatta... Jutun jujuna oli sellainen, että nyt toisetkin työkaveri-naapurit ovat muuttamassa, joten brunssi järjestettiin jäähyväisiksi. On aina hienoa nähdä, miten suunnitelmat etenevät yllätyksellisestikin, mutta samalla on surkeaa, kun tietää, miten lopullisia kaikki lähdöt aina ovat. Oli kiva, että ehdimme vielä ennen kesäloman aikana tapahtuvaa muuttoa viettää hetken yhdessä.

We organized a little brunch, because our collegue-neighbors are also leaving. This summer it feels almost like more people would be leaving than staying. No, it's bit exaggerated of course, but saying lately so many good-byes makes one feel like that. We had a nice couple of hours together, lots of laughing and eating both savory and sweet... It's wonderful to see plans progressing, sometimes in very suprising ways, but at the same time it is always sad to know how final all the big moves in life can be. It was great to have this little moment together before the final good-byes.  

Juhannus

Juhannus on sellainen juhla, mikä ei tunnu täällä yhtään miltään. Ulkona on kyllä hiukan pidempään valoisaa, mutta pimeä tulee lopulta silti. Ei tullut mieleenkään, että olisi vaikka vapaapäivän voinut pitää. Se ehkä sanoo jotakin tunnelman puutteesta, vaikka ei tänään vapaapäivää olisi kenellekään annettukaan. Viimeisiä palavereita vielä pidettiin ja nyt on lukuvuosi virallisesti purkissa.

Naapurista kuuluu jalkapallopelin ääniä, tai siis katsomoääniä. Mies ja tyttö saivat kutsun mennä katsomaan peliä. Minä jäin mielelläni kotiin, kun en jaksa katsoa sellaista en sitten millään. Huomisaamuna on muutamien työkavereiden kanssa brunssi, joten kiva oli ihan rauhassa siivoilla ja kattaa pöytää kauniiksi. Jotakin juhlan tunnelmaa, vaikkei sitä juhannusta olekaan...

Vanha kehys

Vielä viimeinen maalausjuttu tältä erää. Kellarista hiomapaperia hakiessa löysin myös vanhan kirpputorilta ostetun kehyksen. Kehys oli kullattu sisä- ja ulkoreunasta ja kullan välissä oli sellaista tyypillistä "kehyksenvihreää." Voisikohan sitä sanoa jonkin sortin antiikkivihreäksi? Ihan hyvä väri sinänsä, mutta nyt kun musta väri innostaa, niin ajattelin, että kokeillaanpas sekin samalla. Hyvä siitä tuli. Lasi odottaa vielä kellarissa sitä, että saan kehykseen sopivan paspiksen ja kuvan. Sijoituspaikka on jo ideoituna ja yksi toinen juttu samaan yhteyteen, mutta palaan siihen sitten kun projekti etenee. Välisijoituspaikka sopii myös sisustukseen, joten idea saanee odottaa ihan rauhassa hetken aikaa. Tavaroiden järjestely rykelmiksi on aina hyvä väliaikaisratkaisu.

One more black thing. The last one I promise. While getting ready to paint, I found in the cellar an old pretty frame. In between the golden edges there was sort of antique green stripe. I thought that some paint might work wonders, and, voilá, it did! Now the frame can wait for the next stage of the project. I already know where to hang it, but it needs a fitting picture and passe-partout. More about it when the project proceeds...

Lisää mustaa

Kun kerran maalaushommiin sain lopultakin ryhdyttyä, ajattelin, että samalla vaivalla ja maalinkäryllä sitä saa toisenkin pöydän kuntoon. Ostin tämän sivupöydän reilu vuosi sitten kirpputorilta viidellä eurolla. Se oli lakattu karmean väriseksi punaruskeaksi. Keväällä kyllästyin siihen niin täysin, että maalasin sen kertaalleen valkoisella. Ajattelin, että se voi odotella toista kerrosta jonkin aikaa. Nyt sitten päätin, että valkoinen saa riittää. Päivän tai pari mallailin mustaa väriä mustan keittiöjakkaran avulla tässä kadun puoleisen parvekkeen ikkunoiden edessä. Sitten totesin, että saattaa se vaikka toimiakin ja aloin hiomishommiin. Pari kerrosta maalia ja hirveä käry koko asunnossa useamman päivän ajan ja siinä se nyt on valmiina. Ei varmasti mitään luontoystävällistä maalia, mutta kestääpähän jonkin aikaa. Kiiltävä maali on mattaa parempi, kun siinä ei pöly näy niin hyvin. Koko olohuoneen ilme muuttui pienellä purkillisella mustaa maalia. Kasvin tarina on sellainen, että eräät ystävät ovat muuttamassa toiselle puolelle maapalloa, joten sain heillä käydessä muutaman huonekasvin mukaani. Sydämen muotoinen - aika söpö!

Since I started with painting, I thought that I might as well go for the second table, too! I bought this one a year ago for 5 euros in a secondhand shop nearby. It was painted in horrible color, so sometime in the spring I painted it once white and left it to wait for another layer of color. I had thought of another shade of white, but then went for black! It's funny how a little can of paint can make such a difference! I love the end result. It was definitely worth of taking the risk. Our friends are moving to another side of the globe. They gave us on Sunday couple of plants from their house, because those cannot be shipped in a container. The heart shape, isn't that cute?

Ihana viikonloppu

Nyt oli ihan ihana viikonloppu! Vieraita perjantai-iltana, aamupala leipomosämpylöillä lauantaiaamuna, maalaushommia, tytöllä leikkikaveri kylässä, minulla lenkkiseuraa (saatiin kyllä hirveä sade niskaamme ja lenkkaritkin ihan litimäriksi, joten sitten oli hyvä juoda teetä ja syödä muffinssit lenkin päälle), tänä aamuna hyvä kirkkoreissu, käynti ystävien luona, hampurilaiset ja DVD-elokuva... sitten vielä iltalenkki peltoteitä pitkin puistoon ja takaisin. Kaikesta touhusta huolimatta on ihanan levännyt olo. Olin oikein odottanut viikonloppua ja sitä, ettei tarvitse tehdä mitään. Tosiasia on, että sitten kun minulle tulee sellainen olo, että "nyt ei tarvitse tehdä mitään," keksin ihan loputtomasti touhua. Rentoutus onkin siinä, että sellainen touhu, mitä keksii silloin, kun mitään ei ole pakko, on kokonaan vapaaehtoista. Jos perjantai-iltana päättää mielessään tehdä sitä ja tätä, koko viikonloppu menee stressatessa, saako kaikkea suoritettua, ja sunnuntai-iltana lähinnä harmittaa, että jotakin jäi kuitenkin tekemättä. Suunnittelemattomuudella on rentouttavampi vaikutus.  

We had a very ordinary weekend. Wonderfully ordinary actually. We accomplished many things, but there was nothing on the to-do-list, so it felt throughout relaxing. The lack of planning is a good recipe for a wonderfully enjoyable weekend.

Superihana magneetti

Viime aikoina en ole kovin paljon kirjoitellut opiskelijoista. Valmistujaisjuhlista tietysti ja sen sellaisesta, mutta en sen konkreettisemmin. Kerroin viime kesänä pariskunnasta, jonka häissä tyttäremme oli kukkaistyttönä. Eilen tämä pariskunta tuli vielä käymään meillä ennen lähtöään. Saimme vielä hääjutuista muistoksi ihanan, suuren magneetin. Tosi söpö idea, eikö!?! 

Pariskuntaa odottaa työ kansainvälisessä seurakunnassa etelä-Euroopan maassa. Mukava oli kuunnella suunnitelmia ja ajatuksia uusista rooleista ja tehtävistä. Muutaman vuoden päästä on odotettavissa loistavia uutisia työn etenemisestä. Heillä on nimittäin molemmilla sekä lahjakuutta, että sosiaalista taitoa, mutta myös tarpeellista sitkeyttä ja hengellistä kypsyyttä. Vaikka meille tuleekin aina ikävä kaikkia lähtijöitä, samalla on aina kiitollinen mieli siitä, että tietää varmasti, että lähtijät ovat valmiita kohtaamaan hengellisen työn tuomat haasteet. Useamman vuoden arkisen työn tulos konkretisoituu hyvästejä jättäessä. 

I have not written much about our students lately. Yes, about the graduation celebration and such, but nothing really personal. Last summer I told something about the wedding where our daughter was invited to be a flower girl. Yesterday we had a chance to have this same couple over in our house before their leaving the school. We received the cutest magnet ever!!!

There is an international church in the southern part of Europe waiting for this couple. We're expecting to hear very good reports from them in few years. Both of them are gifted in many areas. Besides, they qualify in perserverance and spiritual maturity, too. Though we always miss the ones leaving, we are thankful to be able to say that they are ready to go. The results of this work becomes always very concrete at the moment of farewells.

Muutos

Alkuviikosta sain lopultakin toteutettua kauan sitten keksityn idean. Maalasin sohvapöydän jalat kiiltävällä mustalla maalilla. Nyt vasta yksi kerros valmiina, mutta sain sentään kuvat otettua, kun viikko on mennyt niin vauhdilla, etten ole ehtinyt tänne blogiin kovin montaa kertaa. Hioin pinnat ja sivelin vernissaa pöydän pintaan ja maalia jalkoihin. Nyt pöydän jalat yhdistyvät mustiin verhotankoihin ja siinä on muutenkin hiukan enemmän ytyä kuin aiemmin. Pöydän matta vernissapinta taas yhdistyy vitriinikaapin sävyyn myös nyt aiempaa paremmin. Illalla on vieraita tulossa, joten pöytä piti ottaa käyttöön hetkeksi, vaikka maalausprojekti onkin kesken. Toivottavasti ehdin viikonlopun aikana sutia siihen toisen kerroksen. Sitten voin vaikka katsoa, mihin järjestykseen huonekalut asettuvat seuraavaksi. Nyt sohva on ikkunan alla maalaushommilta turvassa, mutta siinä istuessa tulee sellainen selkä-seinää-vasten-tarkkailija-olo, vai mitenkä sitä nyt kuvaisi. Joka tapauksessa, paikka ei tunnu mitenkään rennolta, vaikkei sen pahemmalta näytäkään. 

Valkoinen orkidea alkoi kukkia uudestaan. Jee, sille ei ole vaikea löytää paikkaa, kun se sopii mihin vain. :) Valkoisen värin paras etu.

 

Finally, I managed to do something I had thought about for a long while. I painted the coffee table legs black! Now it only has the first layer ready, but we'll have some visitors tonight, so we needed to use it already. I hope I get the second layer done during the weekend. Now the table legs coordinate better with the curtain rods and the top with the vitrine on the other side of the room. The couch is "wrong" way around, because it needed to be kept safe during the painting session. I am looking forward to get the work finished and figure out a better order for the furniture then. 

My white orchidee began blooming again. I just love it.

Juhlissa

Viime viikonloppuna ajoimme pikaiselle syntymäpäivävisiitille Saksaan. Appi täytti 60 ja järjesti juhlat kauniissa pienessä perinneravintolassa. Mukana oli perhettä ja ystäviä. Vieraita yhteensä reilut kolmekymmentä. Se vaikutti olevan hyvä määrä. Päivänsankari ehti nimittäin viettää aikaa kaikkien kanssa. Tunnelma oli leppoisa. Ravintola oli ikivanhassa kivitalossa, jonka alakertaan oli remontoitu pieni juhlahuoneisto. Osa seinistä oli jätetty kiviseiniksi ja osa oli rapattu valkoiseksi. Puupalkit näkyi katossa ja lattia oli alkuperäistä vanhaa terrakottalaattaa. Pöytiin oli tehty pienet kukka-asetelmat vanhoihin viinilaseihin. Tiskin yläpuolella roikkui jäkäleinen oksa, johon oli ripustettu pieni linnunpönttö, kevyitä, oikealta näyttaviä muoviomenia ja ruudullisia nauhoja. Ruoka oli perinteistä tietysti. Hyvää, ihan mahdottoman hyvää, kuten alueen paikallisilla perinneruuilla on tapana olla. Kokonaan konstailematonta, mutta maistuvaa.

Last weekend we celebrated my father-in-law's 60th birthday in Germany. The party was organized in a beautiful local restaurant. He had invited family and friends, around 30 persons altogether. It seemed like a good amount of guests, since he had enough time to have a good chat with everybody during the evening. The atmosphere was relaxed and joyful. The restaurant was located in a very old house. Some of the walls were left untreated, so one could see the old masonry. Other walls were white. The dark wood beams in the ceiling and the old stone floor made the space really look cute. The tables were decorated with small bouquets. I loved also the cute branch that was hanged from the ceiling above the counter. The dinner? That was very delicious and typically local food! 

Marenkikakku

Tänään juhlittiin paikallista isänpäivää, koska sunnuntaina oltiin reissussa. Leivoimme kokeeksi marenkipohjan, ja päällystimme sen sitruunakiisselillä, kermavaahdolla ja mansikoilla. Oli raikas yhdistelmä. Leipominen oli helppoa ja nopeaa, jos ei pitkää paistamisaikaa lasketa. Tiedätte nyt sitten mitä on tarjolla, jos satutte tulemaan kesän aikana käymään. :) 

Onneksi tässä lähellä on paljon työkaverinaapureita, joille myös aina maistuu tuoreet leivonnaiset. Jouduin nimittäin soittelemaan paria ovikelloa, että sain osan kakusta sijoitettua muualle. Siitä kun sattui tulemaan aiottua suurempi, eikä marenki enää pehmittyään maistu yhtä hyvälle kuin rapeana, joten oli hauskempaa jakaa ilo (ja myös kalorit ;) ) saman tien.

Pohja:

4 valkuaista

1 1/2 dl sokeria

> Lämmitä uuni 125 asteiseksi. Vatkaa kovaksi vaahdoksi. Levitä leivinpaperin päälle. (Minä tein ympyrän, joka oli halkaisijaltaan n. 30cm.) Paista puolitoista tuntia ja sitten käännä uuni pois päältä ja jätä marenki vielä uuniin luukku auki. Anna marengin jäähtyä kokonaan.

Sitruunakiisseli:

2 dl vettä

1 1/4 dl sokeria

2 keltuaista

2 rkl maissijauhoa

4 rkl sitruunamehua

> Vatkaa aineet kattilassa sekaisin. Kuumenna sekoittaen kunnes seos muuttuu läpikuultavaksi. Lisää voi/margariini (25g)  ja sekoita tasaiseksi. Anna jäähtyä. Vatkaa kerma vaahdoksi ja paloitttele mansikat.

Täytteet kannattaa laittaa päälle vasta juuri ennen tarjoilua. Juuri sopivaa vierasruokaa, kun voi tehdä kaiken melkein valmiiksi etukäteen, ja täytteiden laitto sujuu sillä aikaa, kun keittää kahvit tai teeveden.

 

Today we celebrated the local Fathers' Day. It was on Sunday, but we were travelling. More pics about that later on. Today we baked a pavlova meringue cake. Probably not the very original, but good one anyway. It turned out to be bit too large for three of us. Luckily we have dear neighbors around. The meringue is the best when it is still crisp. Life is good... and calories should be shared, don't you agree?   

Serkkujuttu varjoliitäjistä

Viimeksi rannalla löysimme paikan, jossa varjoliitokerho harjoitteli.

Varjoliitimessä tarvitaan hirmuiset niput eri värisiä naruja. Ja tietysti kypärä ja iso reppu, joka toimii istuimena lentäessä.

Alla on jyrkänne. Ensin pitää saada tarpeeksi tuulta liitimen "lokeroihin."

Sitten se nousee ylös ja lentäjä kääntyy oikeaan suuntaan ja hyppää jyrkänteeltä varjoliitimen varaan. Ensin näytti aina ihan siltä, että lentäjä varmasti putoaa rantahiekaan, mutta niin ne vaan nousivat hypyn avulla lentoon.

Aika korkealle ne nousivat varjoineen. Lentäjät liitelivät rantadyynien yläpuolella edes takaisin.

Pari viikkoa sitten rannalla ollessamme, katselimme varmasti tunnin verran kerholaisten touhuja ihan lähtöpaikan vieressä. Muutaman kerran piti hiukan perääntyä pullistuvan varjon läheltä. Kerholaiset olivat tietysti iloisia, kun oli innokasta yleisöä, joten he päästivät meidät lähelle katsomaan. Korkeanpaikan kammoiselle varjoliitoharrastus olisi painajaismaista, mutta jos ei pelkää, niin mahtavat näköalat siinä saa. Tekniikka vaikutti hiukan vaativalta, mutta pidempään lajia harrastaneet olivat yllättävän näppäriä narunippuineen ja valjaineen, ja ehtivät lentoon parikin kertaa aloittelijan vasta valmistellessa ensimmäistä hyppyään. Laskeutuminen tapahtui rantahiekalle, joten aika matka heillä oli sitten kantaa varjomyttynsä takaisin ylös jyrkänteelle. Että ihan liikunnasta tuo näyttää käyvän, vaikka sitten ilmassa leijuessa varmasti kohtalaisen helpolla pääseekin. Tuulen suhteen homma oli tietysti aika tarkkaa. Monesti lentäjät odottelivat sopivaa puuskaa jonkin aikaa ja järjestelivät varjoaan maassa muutaman kerran sopivaan asentoon. Lopulta tuuli laantui niin, että kerholaiset alkoivat pakata kassejaan. Sitten oli meidänkin aika lähteä kävelemään autoa kohti. Sellainen oli serkkujuttu. Lupasin tytölle, että laitan kuvat tänne, jotta serkut näkevät ne.

Kaupungilla

Eilen teimme kahdestaan kaupunkimatkan 15-vuotishääpäivän kunniaksi. Vuodet ovat kuluneet nopeasti, mutta niinhän aika aina kuluu, kun on mukavaa. Monenlaisia asuinpaikkoja ja kaikenlaisia kokemuksia on vuosiin mahtunut. Parasta on ollut se, että olemme aina pitäneet tiukasti yhtä. Avioliitossa ei voi ottaa mitään itsestäänselvyytenä. Kaikki hyvät asiat, ne ihan pienetkin yksityiskohdatkin, ovat seurausta molempien tekemistä valinnoista asettaa puoliso uudestaan ja uudestaan etusijalle. Sitä on paljosta kiitollinen, kun ei elä illuusiossa, että asiat olisivat menneet hyvin ihan itsestään.      

Jos saamme ihan vain kahdestaan päättää minne mennään, valitsemme aina jonkin kaupungin. Se on aina ollut niin, ja tulee varmasti aina olemaan. Söimme vanhassa kaupungissa auringon paisteessa italialaisen ravintolan terassilla mahtavan makuisen aterian. Kiertelimme ympäriinsä ja istuimme toisessakin kahvilassa ja puistossa. Satuimme myös sopivaan aikaan erääseen antiikkikadun sisustusliikkeeseen, jonne oli juuri saapunut hirmuisen suuri tilaus posliinitehtaan konkurssivarastosta. Belgialainen Royal Boch meni nurin muutama vuosi sitten ja nyt ilmeisesti sitten varastoja tyhjennellään. Olen ostanut paljon RB astioita kirpputoreilta. Niissä on kaunis luonnonvalkoinen lasitus. Nyt löytyi uutena pyöreä tarjotin ja kahdeksan kahvikuppia. Mieli teki ostaa paljon muutakin, mutta ainoastaan näitä tarvittiin oikeasti.

Yesterday we celebrated our 15th wedding anniversary! Time has gone quickly, but that's what always happens when you have good time. The best in all the experiences have been to always hold tightly together. One cannot take anything for granted in marriage. All good things, even the tiniest ones, are result of each putting another one constantly in the first place. Thinking that everything works out on its own by some magic is an illusion. Life is full of choices and in marriage the little daily choices are what counts. Thanks, honey, for all these good years! I love you now even more than I did 15 years ago!

If we get to decide just for ourselves where to go, the destination is always some city. It has always been like that. We ate at the terrace of a wonderful Italian restaurant in the middle of the old town. Walked around, went to another coffee place, sat in the park... And found by accident a shop at the antiques' street selling Royal Boch items! The company went bankrupt few years ago, so now plenty of stuff was sold out for really reasonable prices. Coffee cups and a tray were really needed, but there were so many pretty things, that I could have easily spent some more money. Which I obviously didn't have, so the decision was easily made. :)  

Pionit

Lopultakin kävin ostamassa muutaman oksan pioneja. Olin ajatellut niitä jo muutaman viikon, mutta missään vaiheessa ei ollut aikaa eikä energiaa lähteä tekemään ylimääräistä kierrosta kukkakauppaan. Tämä viikko näyttää olevan hieman keveämpi. Tai ainakin kevyehköltä tuntuva siitä syystä, että voin itse päättää, mitä teen milloinkin. Se on aika kiva tunne kevään jälkeen, kun tuntui usein, että sellaista mahdollisuutta ei juuri ollut. Normaalistihan tämä työ vaatiikin itseohjautuvuutta, mutta sitten, kun on tarpeeksi monta rautaa tulessa yhtä aikaa, itseohjautuvuus rajoittuu siihen, että siirtyy vapaaehtoisesti :) ja nopeasti asiasta toiseen. Eilen sain loput kokeet ja esseet korjattua ja nyt voin alkaa suunnitella seuraavaa lukuvuotta. Esim. uusia koekysymyksiä, kurssien rakenteita, jne. Juuri nyt ei mikään "deadline" uhkaa, joten on hyvä nauttia rauhallisesta rytmistä. Siitä kannattaa ottaa kaikki irti, koska kiirehtiä saa taas ihan kylliksi nopeammin kuin osaa odottaakaan.

Finally I went to buy some pionies. I had planned to do so already for couple of weeks, but never had enough spare time nor energy to go flower shopping. This week seems a little easier in the sense that I can decide by myself what to do when. Usually my work is pretty independent when it comes to planning how to use working time effectively. That's in theory. When it gets busy like this past school year did, however, the only independent decision to be made is to move from one thing to another as quickly as possible. :) Today no deadline is threathening me acutely, so I am totally enjoying the feeling of calm and working in comfortable pace.  

Juhlat

Lopultakin muutama valokuva päätösjuhlallisuuksista! Tänä vuonna auringonpaistetta saatiin juuri sopivasti. Juhlan aikana oli sisällä sopivan viileää ja ulos tullessa sopivan lämmintä. Valmistujia oli yhteensä 32! Monilla on jo jatkosuunnitelmat valmiina, muutamilla suunnitelmat ovat vielä työn alla. Mahtava porukka tälläkin kertaa.

At last some photos from the graduation celebration! This year we got a perfect amount of sunshine. During the festivities it was cool enough inside. Then sky cleared up and afterwards it was wonderfully warm outside. We had altogether 32 graduates this year! Most of them have already plans for the near future, couple of them are working on it. What a wonderful group of people!     

Sitä sun tätä

Tajusin kuvien ottamisen jälkeen, että eihän niitä saa edes ennen juhlia julkaista. Hallituksen palaverit ovat tässä lopussa aina valmistelujen kanssa päällekäin, joten kaikenlaista pientä ja isompaa puuhaa on ilmassa. Minun hommiini on jo muutamana vuonna kuulunut leipominen... aika hauskaa käytännön hommaa välillä. Nyt on tehnyt hyvää välillä ajatella sellaisia asioita, kuin jauhoja, sokereita ja kananmunien määrää. Ajatus oikein lepää desilitroissa. Eilen illalla tosin, kun aloin vielä leipomaan koulun yhteisen grilli-illan jälkeen hiukan väsyneenä, poltin yhden kakun reunat... Tänään aamuherätys oli sitten aikainen, kun piti ehtiä saada kakut leivottua ja myös jäähtymään ennen aamupäivän ensimmäistä kahvitaukoa. :)

-

After taking photos, I figured that I better wait until the graduation before showing them to you. ;-) Right now the board meeting is going on simultaneously with all the preparations. All kinds little and bigger tasks going on... My main job for couple of days has been baking. Quite funny actually, but it feels so relaxing to just think about sugar, flour & co after all the pressure of the last few weeks. This morning I got up bit after six o'clock and the first cake was out of the oven 7:45. The second cake came out in time, too, thanks to my dear neighbor who lend me sugar... I run out ouf it, because one cake got accidentally burned late yesterday evening. :)