lauantai 16. kesäkuuta 2012

Superihana magneetti

Viime aikoina en ole kovin paljon kirjoitellut opiskelijoista. Valmistujaisjuhlista tietysti ja sen sellaisesta, mutta en sen konkreettisemmin. Kerroin viime kesänä pariskunnasta, jonka häissä tyttäremme oli kukkaistyttönä. Eilen tämä pariskunta tuli vielä käymään meillä ennen lähtöään. Saimme vielä hääjutuista muistoksi ihanan, suuren magneetin. Tosi söpö idea, eikö!?! 

Pariskuntaa odottaa työ kansainvälisessä seurakunnassa etelä-Euroopan maassa. Mukava oli kuunnella suunnitelmia ja ajatuksia uusista rooleista ja tehtävistä. Muutaman vuoden päästä on odotettavissa loistavia uutisia työn etenemisestä. Heillä on nimittäin molemmilla sekä lahjakuutta, että sosiaalista taitoa, mutta myös tarpeellista sitkeyttä ja hengellistä kypsyyttä. Vaikka meille tuleekin aina ikävä kaikkia lähtijöitä, samalla on aina kiitollinen mieli siitä, että tietää varmasti, että lähtijät ovat valmiita kohtaamaan hengellisen työn tuomat haasteet. Useamman vuoden arkisen työn tulos konkretisoituu hyvästejä jättäessä. 

I have not written much about our students lately. Yes, about the graduation celebration and such, but nothing really personal. Last summer I told something about the wedding where our daughter was invited to be a flower girl. Yesterday we had a chance to have this same couple over in our house before their leaving the school. We received the cutest magnet ever!!!

There is an international church in the southern part of Europe waiting for this couple. We're expecting to hear very good reports from them in few years. Both of them are gifted in many areas. Besides, they qualify in perserverance and spiritual maturity, too. Though we always miss the ones leaving, we are thankful to be able to say that they are ready to go. The results of this work becomes always very concrete at the moment of farewells.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti