keskiviikko 16. marraskuuta 2011

Puiston kautta


Kävelin hakemaan koululaista yhtenä iltapäivänä ja räpsin matkalla muutaman kuvan kännykällä. Tämä syksy on kyllä ollut ihanan aurinkoinen ja kuiva. Tällaisia syksyjä saisi olla useamminkin! Toivottavasti siitä ei kuitenkaan seuraa extrapitkää tai -kylmää talvea. Nyt on muutamana yönä pakastanut hiukan, mutta päivisin lämpötilat nousevat edelleen ihan mukaviin lukemiin, joten talvi ei vielä tunnu missään. Auringosta talven saapumisen kuitenkin huomaa. Se loistaa ihan selvästi matalammalla ja pimeä tulee iltaisin jo kuuden maissa.

Muuton lähestyessä tuli mieleen, että tuota puistoa, josta kuvat ovat, taidan jäädä hiukan kaipaamaan. Uudesta asunnosta katsottuna se ei ole mihinkään mennessä ns. "matkan varrella." Sinne voi tietysti tulla ihan tarkoituksellakin milloin tahansa uudelleen, mutta minä nautin puistoista eniten, jos saan ne sopimaan arkielämään ilman mitään ylimääräistä järjestelyä. Juuri niin kuin näin, että puisto vain sattuu olemaan matkan varrella ja sen läpi voi kulkea ihan muuten vain. Puistot ovat minun mielestäni sellaisia arjen luksusjuttuja. Niiden kautta kulkemalla ilahtuu vanhasta reitistä joka ikisen kerran.

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti