Meinasin eilen illalla kirjaimellisesti sanoa: "Voi, pahvi!"Tyttö pyysi joululahjaksi nukenvaatteille kaappia ja ripustimia. Ajattelin, että ripustimet voin kyllä ostaa (odottavat jo paketoituna viikonlopun Sinterklaas-päivää). Mutta, että ostaisin muovisen kaapinrohjakkeen, joka on vaaleansininen ja -punainen! En voi sietää suuria muovisia, värikkäitä leluja. Mietin pääni puhki, miten saisin toivomuksen täytettyä, niin etten joutuisi lähtemään lelukauppaan. Ajattelin rakennustarvikekauppaa (siellä sahaavat kaiken ilmaiseksi juuri siihen mittaan, mitä asiakas toivoo). Ajattelin pahvia. Päädyin lopulta siihen, koska se on helpompi hävittää, kun kaappi lakkaa kiinnostamasta. (Sen kuin vain litistää litteäksi ja vie kadunvarteen paperinkeräyspäivänä.) Sitä paitsi ajattelin, että se olisi hauska tehdä yhdessä. Eli kaksi kärpästä yhdellä iskulla.
Totuus oli hiukan toinen. Hauskuutta oli vähemmän, mutta voihan sekin vielä toteutua. Naapurit saivat uuden sohvakaluston kotiin toimitettuna ja kadulla oli nojatuolista jäänyt jättisuuri pahvilaatikko. Raaka-aine valmiina. Laatikko ei meinannut litteäksi avattunakaan mahtua sisälle. Lopulta, kun saimme sen naapurin avulla ujutettua yläkertaan, se täytti koko eteisen. Suuri joka suuntaan. Se oli niin tukevaa pahvia, että sakset eivät meinanneet pystyä siihen. En löytänyt mattoveistä, joten tyttö haki puukon, jolla saatiin palat jyystettyä irti. Sitten teippasimme. Siis minä teippasin. Tyttö ei saanut pidettyä liikkuvia paloja paikallaan. Ajattelin muutaman kerran, että kyllä yllätyshulluus on pahimmassa muodossaan silloin, kun itse saa itsensä toteuttamaan älyttömiä ideoita. Hetken verran harkitsin litistäväni koko hökötyksen paperikoriin ja käveleväni kauppaan ostamaan sen muovirohjakkeen.
Tyttö oli kuitenkin kovin tyytyväinen "kaappiin" ja kantoi sen jo keskeneräisenä huoneeseensa. Hyllyjäkin hän oli näköjään jo täytellyt. Aion ommella verhon oveksi. Siitä ilmeni tiukka kysymys, että olenko ikinä edes nähnyt, että VAATEKAAPISSA olisi verho ovena. Kiitos Ikean - olin onneksi nähnyt! Mielikuvitus loppui totaalisesti ovienajatteluvaiheessa. Teippi tuskin kestäisi kovin pitkään "saranana." Seuraavaksi kaappi täytyy maalata. Sen saa omistaja hoitaa itse. Harmi oviverhosta perustui siihen, että kaupassa myytävässä nukenkaapissa lukee kuulema 'BABY' ja se pitäisi pystyä kirjoittamaan juuri oveen. Ehkä sen voi kirjoittaa myös sivuseiniin?
Toinen harras toivomus on hella. Sellainen oikeasti on jo parvekkeella, mutta sisälläkin sitä tarvittaisiin. Ehdotin, että kaapin päälle voisi tehdä hellalevyn. Tytöstä se olisi hyvä idea, mutta sitten tarvittaisiin paikka astioillekin. (Sekin vielä!)
Olemme me ennenkin tehneet pahvista kaikenlaista. Parasta oli jäätelökioski ja postitoimisto. Ne tosin olivat helppoja askarreltavia, kun tarvittiin vain oviaukkoon laitettava etuseinä. Parasta pahvissa on juuri se, että kierrätys on helppoa. Kaiken voi heittää helposti pois. Ja jos poisheittäminen harmittaa, niin aina voi luvata, että tehdään joskus taas uusi... Kaappia en kyllä todellakaan aio luvata uudestaan. Kun se lähtee paperinkeräykseen, niin se on sitten mennyttä. Ei yllytyshullukaan tee samaa virhettä montaa kertaa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti