Kolmekymmentäkuusi

Niin sitä vaan taas tuli vuosi lisää. Oli hyvä päivä, eikä juhlan syy harmittanut ollenkaan. Mikä lie siinäkin, että joinakin vuosina vanheneminen tuntuu muita vuosia pahemmalta? Nyt oli niin seesteinen mieli, ettei paljon parempi voisi ollakaan. Aamupala oli katettu ihanasti, kukat ja lahjat olivat odottamassa, kun lopulta sain luvan tulla alakertaan. Kynttilöiden puhalluskuvassa on hauskat asennot. Tyttö pelkäsi saavansa savut silmille, mutta onneksi on notkea selkä. ;-) Illalla sain valita, missä syödään. Harkitsin kyllä hetken verran jotakin muutakin, mutta tuttu libanonilainen keskikaupungilla vei voiton. Se on sellainen hiukan rähjäinen paikka, mutta ruoka on ihan uskomattoman herkullista ja palvelu on ystävällistä. Hyvän mielen ruokapaikka, vaikkei puitteet olekaan mitenkään erityiset. 

---

We celebrated my birthday today. It was a great day! I don't know what it is, but some years simply are better birthday years than some others... This was defnitely one of the good birthday years. The breakfast was ready, and flowers and gifts prepared, when I finally got a permission to come downstairs. In the evening we dined in the Lebanese restaurant. The place itself is rather plain, but the food is unbelievably delicious.   

Ruutukuosia

Lexingtonin ruutukuosit on joka syksyinen ihanuus! Kuvista saa aina inspiraatiota muutenkin, joten mainosfilmi taas vaihteeksi. Itse kiinnitin ruutukuosien lisäksi huomiota rekvisiittaan, ihania yhdistelmiä ja vastakohtaisuutta. 

Kiirettä meinaa olla niin, ettei vuorokauden tunnit riitä... Toivottavasti viikonlopuksi hiukan elämä rauhoittuu.

---

Lexington gets my attention every fall! Here a film clip for inspiration. This week has been quite busy... I am hoping the weekend will be calmer. 

Keksirasia

Viimeksi kaupungilla käydessäni ostin tyhjän keksirasian. Tuppereita on kaappi täynnä, mutta jotkut leipomukset säilyvät raikkaamman oloisina metallirasiassa. Esteettisistä näkökulmista puhumattakaan. Tupperit on tietysti käytännöllisiä monessa tilanteessa, mutta varsinaisesti kauniiksi niitä ei ole onnistuttu tekemään, vaikka värit vaihtuvat joka vuosi, ja uusia malleja tulee ja menee. Ehkä se perusongelma on se, että muovista on vaikeaa tehdä kovin kaunista, koska lopputulos on kuitenkin lopulta muovia. Mitenkäs seepra raidoistaan pääsisi... Tästä keksirasiasta olen oikein iloinen. Sieltä on kiva ottaa teen seuraksi jotakin makeaa. Ja vielä parempi, että sitä jaksaa katsella silloinkin, kun tietää sen olevan tyhjä.

---

Last time I went to the downtown I bought an empty cookie tin. I have plenty of Tupperware, but there is something special in an old fashioned tin. I love its decoration. And believe or not, cookies stay in a tin crispier than in a Tupperware! Well, at least until they are finished, which never takes very long here.     

Laventelit

Vielä viimeiset valokuvat parvekkeella olevista laventeleista. Sadetta tulee ihan jatkuvalla syötöllä... Villasukat kaivoin jo esille, kun varpaitakin alkoi paleltamaan jo nyt. Eilen sain verenpaineeni kohoamaan, kun tyttö kertoi, mitä oli kuullut eräästä vähemmistöryhmästä. Voisin vaikka nousta barrikadeille. En kyllä varmaankaan tulisi kuulluksi ollenkaan, kun joskus tuntuu, että täällä kaikenlainen muukalaisvihamielisyys tuntuu olevan sosiaalisesti ihan hyväksytty tapa hahmottaa maailmaa. Aihepiiri ei siis tule esille vain politiikassa, vaan arjessakin pieninä kommentteina tavallisten juttujen välissä ihan tavallisten ihmistenkin kanssa. Täytynee haistella laventelia, sen tuoksullahan on tunnetusti rauhoittava vaikutus... ;-) Oikeastikin niistähän voisi tehdä pienen tuoksukimpun ennen kuin jonakin yönä halla niitä puraisee.

---

Last photos from the lavendel plants on the terrace. We have had plenty of rain in the last days... I began already my Wool Sock season, because it feels bit chilly inside. Perhaps I should harvest the lavendel before the night temperatures drop too low.  

Metsässä

Sunnuntai-iltapäivä kului metsässä. Kuljimme ympäriinsä miettimättä reittiä sen paremmin. Osa alueesta oli luonnonsuojelualuetta, mutta muualta, missä ei merkkejä ollut keräilimme maasta syksyisiä aarteita. Pienet kävyt oksissaan on luultavasti lehtikuusesta. Vihreät piikkipallot ovat kastanjoita. Niissä on aika ärhäkät piikit, joten aika hellin käsin niitä saa keräillä. Kun vihreä kuori kuivuu hiukan, kastanja poksahtaa näkyville. Niitä putoili puusta, kun kuljimme alamäkeä. Piikkipallot näyttivät aika hauskalta vieriessään alas. Viikonlopun herkua en mitenkään suunnitellut sopimaan metsäisiin väreihin, mutta valokuvatessa ajattelin, että käyhän se mukaan... ;) Resepti löytyy täältä. 

Metsässä tuli mieleen, että pitäisi varmasti ostaa kumisaappaat. Itseasiassa minulla ei ole ollut kumisaappaita sen jälkeen, kun muutin pois Suomesta. Taitaisi olla jo aika löytää vaihteeksi sellaiset. Sitten ei tarvitsisi syksyn sateista välittää. Nyt ne taitaa olla niin muodikkaitakin, että on tosi hienoja tarjolla. Aika mukava filmi saapasmainokseksi.

---

We spent an afternoon in the forrest. As we walked we also found little fall time treasures. The chestnuts really have sharp spikes... Oh, I did not plan the cake to match our findings! ;-) In the forrest I was thinking about buying rubber boots. I have not had any rubber boots since I left Finland many years ago. I think it would be time to get some. Then there was no reason even on a rainly day to stay away from the forrest. The film clip is a cute Hunter boots advertisement.   

Parvekkeella

Ostin kesäkukat parvekkeelle vasta lomilta palattua. Ajattelin, että se on aina aika rasite kenelle tahansa, jos loman ajaksi sattuu helteiset viikot ja joku joutuu päivittäin käymään kastelemassa naapurin kukkia. Tänä kesänä ei ollut helteitä juurikaan ollut, mutta olin silti tyytyväinen, että ei tarvinnut sisäkukkien lisäksi pyytää muuta apua. 

Elokuun puoliväli tuntui liian aikaiselta kanerville, joten ostin suuren krysanteemin. Niitä saa täällä parilla, kolmella eurolla. En tiedä, kuka niiden kasvattamisesta ja myymisestä siihen hintaan yhtään hyötyy, mutta asiakkaan kannalta se on tietysti oikein hyvä juttu. Tämä krysanteemi oli talven kestävä, joten nyt on joinakin kylminä öinä vain kukkien väri tummentunut. Parveke on paremminkin avonainen terassi. Aika viileä paikka siis yöllä syysaikaan. Pinkki ruutuliina on Ikean kerniä. Hyvin se on kestänyt, vaikka on koko kesän ollut ulkona säässä kuin säässä.

Sain kirjoitushommien osalta työjutut tältä päivältä jo purkkiin. Aurinko paistaa ihanasti, joten parvekkeella olisi hyvä vielä lueskella työjuttuja, ellei flunssa niin kiusaisi. Parasta lueskella sisällä. Käytettyjen nenäliinojen ja juotujen teekupillisten lukumäärästä ei ole mitään tietoa, molempia on kulunut oikein urakalla... Huomiseksi toivon kirkaampaa ääntä ja hengityskelpoista nenää, jotta saan opetettua köhimättä.  

---

I bought the summer plants for the balcony this year only after having returned from the holiday. The chrysanthems are really cheap here. The color seems only to get deeper as the temperatures drop low at the night. The table cloth is bought at Ikea. It has stayed in good shape in spite of being permanently left outside. The sun is shining today. I'd love to go out and read at the balcony. However, I've got a horrible flu, so I better stay inside and admire the beautiful weather from inside...