Kylmää, mutta aurinkoista

Yhtäkkiä tuli hirmuisen kylmä! Auto oli jäänyt autotallin eteen yöksi, joten aamulla piti etuikkunasta oikein raaputtaa jäätä. Talvitakit ja käsineet haettiin kellarista. Sisällä käännettiin lämmitys päälle. Kylmyydellä on kuitenkin hyväkin puolensa, aurinko on nimittäin tämän viikonlopun ajan paistanut täydeltä terältä. Raikas sää oli mitä parhain sunnuntaikävelylle puistossa. Saatiin taas tankattua valoa joksikin aikaa. 

Blogiin en ole nyt paljon ehtinyt ja tuleva viikko näyttää hiukan samanlaiselta. Muutama käsityöjuttu on mielessä, mutta katsotaan, milloin ehdin kirjoitella niistä. Laitoin muuten muutama viikko sitten tuohon sivupalkkiin sähköpostimahdollisuuden, eli jos tämä epäsäännöllisyys haittaa, niin siihen voi laittaa sähköpostiosoitteensa, jotta saisi päivitykset suoraan postilaatiikkoon... Taitavat tosin tulla päivän viiveellä, mutta kuitenkin. 

---

Suddenly the weather got pretty cold! We got our winter coats from the basement and turned the heating system on. This weekend, however, the sun has been shining beautifully. The crispy sunny weather was a perfect reason for making a brisk Sunday walk into a park nearby. 

I have not been able to post much during the last week. This coming week looks pretty much alike. I promise to get more regular at some point again. I inserted, however, an e-mail subscription gadget to the right column few weeks ago. If you are bothered by the irregularity of the postings, you can sign up to get them as e-mails. The e-mails come with one day delay though, but you save time for not having to keep checking whether there is something new here or not.      

Omenat

Viime päivinä aurinko on paistanut ihanasti. Useamman päivän migreeni helpotti, kun kävin ennen iltaruokaa pienellä juoksulenkillä. Sää oli niin lämmin, että ei tullut kylmä t-paita päällä, vaikka en koko matkaa pystynytkään juoksemaan! Ainoa harmi, mikä selkävaivoista näyttää jääneen pysyväksi. Mutta silloin tällöin on pakko hiukan pyrähtää kunnolliseen vauhtiin kävelyn lomassa, sen verran juoksulenkkejä on edelleen ikävä. Löysin syyskuun kuvista vielä nämä taltioinnit, vaikka omenat onkin jo kerätty pari viikkoa sitten. Näin lämpimässä säässä ne eivät tuntuneet liian myöhäiseltä näytettäviksi.

---

Here are some photos from September. They don't seem to be too late though the apples have been harvested already. It has namely been really sunny and warm outside for the last couple of days. I went jogging today and did not feel cold wearing t-shirt! Since I had some trouble with my back few years ago, I can't jog very long at once, but little bit of running does me good once in awhile. Today it helped me to overcome the headache that had bothered me for few days in a row.

Tammen oksat

Vauhdikas loppuviikko ja viikonloppu takana. Täälläkin on puut jo ihanissa ruskaväreissä. Lehtipuitahan täällä riittää, joten värit ovat upeat, kun vaan sade ei vaivaa liikaa... Olohuonetta koristaa muutama tammen oksa. Kirpputorilta löytynyt lintupariskunta yhdistyy hauskasti tähänkin.

Nyt on taas kiire, mutta tauosta kävi tämäkin.

---

The trees have been colored into a beautiful mixture of red, orange and yellow. Couple of branches bring color inside as well. The bird family fits well to this combination also. 

Vakioherkut

Syysiltaan sopii hyvin omenapaistos. Sopii se kyllä muuhunkin vuodenaikaan. Se on meidän vakiojälkiruokaa, silloin kun jotakin makeaa tarvitaan ruoan päälle. Seuraavana päivänä on sitten oltava nopea, jos aikoo ehtiä vielä saada jääkaapista itselleen annoksen. Tällä kertaa korvasin osan jauhoista kaurahiutaleilla. Ohje löytyy tästä vanhasta postauksesta. 

---

I think Apple Crumble with loads of cinnamon makes always a fitting desert. At any time of the year, but especially now. You have to be fast in hour house, if you plan to eat another portion the next day.

Konsertissa

Kyllä oli oikein aktiiviviikonloppu. Lauantaina ehdittiin oikein konserttiinkin. Gaelle tuli tutuksi vuosia sitten, kun hän meni naimisiin erään meidän italialaisen opiskelukaverin, Barton, kanssa. Lahjakas pariskunta tekee nykyään musiikkia ammatikseen. Klikkaa tästä, niin pääset Gaellen sivuille, kuulemaan upean ääninäytteen. Sivut ovat ranskaksi, mutta keskikohdassa on linkki albumiin, sieltä kuulee vielä muutamia lauluja ja on myös linkit, jos haluaa ladata kuunneltavaksi muutenkin. Vastajulkaistu CD tuli tietysti mukaan, joten meillä kuunnellaan nyt tällaista musiikkia vaihteeksi...

Oli aika aktiivipäiväkin. Kirjastoreissulla naapurin kanssa... Autolla mentiin ja ruuhkaa oli molempiin suuntiin. Tuli yksimielisesti todettua, että metro-juna-yhdistelmä on parempi. Nyt on taas materiaalia kirjoittamiseen. 

---

We had quite an active weekend. On Saturday night we drove to Gaelle's concert. She has such a beautiful voice!!! Here is a link to her website. The site is French, but somewhere half way the page, you can find a link to "album" to hear some more. She has just released a new CD, so that's what we are listening now...

Kirjajuhlat

Viikonloppuna oli Atomiumin vieressä, Expossa, "kirjajuhlat." Opettaja oli sanonut lapsille, että sieltä saa hyviä kirjoja halvalla. Luulimme, että "juhlat" olisivat tarkoittaneet kirjamessuja, joten hiukan harmitti, että se olikin lähinnä sellainen "outlet"-tapainen juttu. Kivoimmat kirjat olivat kuvakirjoja tarhaikäisille. Tyttö ja kaveri löysivät kuitenkin molemmat jotakin, joten ei ihan hukkaan reissu mennyt. Yllätys oli, että Tatu ja Patu -kirjojakin on käännetty hollannin kielelle! "Tattoe en Pattoe":ta myytiin 2,50€/kpl. Olikohan niin halpa hinta merkki siitä, ettei niiden kauppa ole oikein käynyt? Mukaan tuli Tatu ja Patu Työntouhussa ja Tatun ja Patun Outo Yökirja. Niitä kahta ei ollut vielä kirjahyllyssä suomeksi. Yökirja ainakin oli yhtä tatu-ja-patumaisen omituisia juttua täynnä hollanniksikin. :)

---

This weekend the Expo nearby Atomium hosted "a book party." The teacher had told the kids to go an buy books there. We thought more of a book exhibition, where you see all the new things from different publishing houses... This "party," however, turned out to be a sort of huge book outlet! Not quite what we had expected. Nowadays outlets are anyway everywhere and the internet is full of discount books of every kind. Happily, the girls found couple of things they liked. A good surprise was that they sold two recent children books that have been translated from Finnish into Dutch. We know these particular cartoon figures in Finnish, so it is funny to read them now also in Dutch.  

Vaihtelua

Lauantai oli siis aivan mahtava päivä... Saatiin lopultakin olohuoneen kattoon lamppu paikalleen. Siinä roikkui muuton jäljiltä edellisen asukkaan likaisen keltaiseksi muuttunut roikkuva kattolamppu. Se pisti silmään joka kerran, kun vain katsoikin siihen suuntaan. Sain uuden lampun synttärilahjaksi syyskuussa. Lauantaina sitten porattiin. Taas kävi, kuten yleensäkin, toinen reikä sujahti helpolla, toinen jumittui johonkin metalliin. Meillä on kohta kaikki poranterät sileinä, mutta minkäs teet, kun parin sentin paksuinen kipsikerros hämää niin, että metallin huomaa vasta, kun siihen osuu. Joka tapauksessa kätevästi se lopulta kävi ja nyt on siisti, valkoinen lamppu katossa. 

Lampunripustus innoitti sitten hiukan jyräämään huonekalujakin uuteen järjestykseen. Mies toivoi, että nojatuolin vieressä olisi enemmän valoa. Musta pöytä on nyt sitten ikkunoiden välisellä seinällä. Väliaikaisesti tosin, en nimittäin ole ihan tyytyväinen. Se on liian suuri tuohon kohtaan. Mutta mitäs siitä, vaihtelu virkistää. Helpostihan se siitä siirtyy, kun seuraava idea tulee mieleen. 

Aika hyvä, että se lukuvalontarve oli miehen idea. Miehen perheessä ei nimittäin huonekaluja yleensä siirrelty sen jälkeen, kun niille oli keksitty paikka. Minun kotonani taas kaikki, mitä pystyi liikuttamaan siirtyi tämän tästä. No, ei nyt ihan "tämän tästä," se oli hiukan liioittelua, mutta ei meillä mitään huonekalua mikään pakko ollut missään tietyssä kohtaa pitää. Ensimmäisinä avioliittovuosina me käytiin tästä aihepiiristä useita keskusteluja. Muistan nähneeni monta epätoivoista ilmettä, kun siivouspäivänä rätti kädessä sanoin, että nyt tuli idea mieleen... Nykyään ainoastaan erityisen työläät siirrettävät (lue: purkamista vaativat tai liian painavat kahdestaan siirrettäväksi) vaativat neuvottelua. Itsekin olen tainnut muuttua, koska kynnys sellaisten siirtämiseen vaatii nykyään minultakin useamman viikon suunnittelun... Oikeastaan tämä kompromissi on vain ajoituksessa. Minä en enää sano, että jotakin suurta pitää siirtää "nyt ihan heti" ja mies ei enää sano "ei koskaan." Toimiva diili molemmin puolin. :)

---

Saturday was a magnificent day! We even got a new lamp up in the living room. Wow, finally the ugly yellowish shade from the previous tenants is gone! Getting the ceiling light issue solved, inspired us to move the furniture around. The black side table is not looking at its best between the windows, but right now it helps to have bit more light when reading something in the arm chair. Funny enough, improving the light situation was my husband's wish. When we got married, he was not really used to move furniture around. Or better to say, he had grown up so that the all pieces of furniture stayed in their fixed places. In my family the changing the order of furniture was a regular thing. The change is refreshing, isn't it? Well, we had quite a bit of "furniture moving discussions" in our first years of marriage. Since then, we seem to have found a fine balance. If something is really nasty to move (read: needs to be taken apart, or too heavy for only the two of us), I agree to think about it bit longer and if something is easy, he agrees to move it as soon as possible. I guess the compromise is only about the timing. I don't anymore say "immediately" and he does not say "never." A good deal, we both think.

Rucola-pizza

Jotakin herkkua kaivattiin perjantai-illaksi, joten päädyin pitsan paistamiseen. Täytteitä kauppan mennessä miettiessä muistin rucola-pitsan, jota joskus maistoin jossakin. En ihan muistanut, mitä kaikkea siinä oli, mutta muistelin, että suolainen Parmankinkku siinä taisi olla pääosassa... 

Tein ihan perinteisen pohjan, eli 2,5dl vettä, puolikas pala hiivaa, 1 tl suolaa, 1 tl, 3rkl oliiviöljyä ja vehnäjauhoja. Annoin taikinan kohota hetken aikaa ennen kuin taputtelin sen uunipellille. Täytteeksi laitoin reilusti ketsuppia, jonka päälle ripottelin hiukan pippuria myllystä ja reilusti oreganoa. Sitten hiukan mozzadella-juustoraastetta ja Parmankinkun suikaleita ja loput juustoraasteet siihen päälle. Paistoin pitsan 225 asteessa.

Lämpimän pitsan päälle levitettiin rucolaan lehtiä. Nyt tuli mieleen, että parmesaanilastut unohtuivat pitsan päältä ihan kokonaan. Taidettiin olla liian nälkäisiä, kun ei kukaan muistanut ottaa parmesaania edes ulos jääkaapista, kun pitsapalat olivat lautasella... 

---

We felt like eating something nice the Friday night. I ended up baking rucola pizza. Self-made dough, some grated mozzadella cheese and Parma ham. And of course some rucola leaves on the top of the ready pizza. I realised afterwards that we completely forgot the slices of parmesan. Once the pizza was on the plates, we were all so hungry, that nobody could think of anything... 

Vaikka pitsiä

Tänä syksynä lastenvaatteiden ostaminen on ollut huomattavasti viime vuosia hauskempaa. Luokalla oli muutama lapsi, jotka usein kuuluivat kommentoivan kaikkien muiden lasten vaatteita negatiivisesti. Viime vuonna sitten kaikki vaatevalinnat menivät niin, että piti ostaa vain sellaista,  mistä ne lapset eivät sanoisi mitään. Aika mahdottomuus, kun sellaiset kommentoijathan aina keksivät jotakin. Kommentit eivät mitenkään edes kohdistuneet suoraan häneen, vaan suurin osa jutuista oli sellaisia, mitä tyttö vain oli sattunut kuulemaan näiden lasten sanovan joillekin muille. Tuli väkisinkin mieleen, että eikö jotkut vanhemmat opeta sellaista sosiaalisen elämän minimiperiaatetta, että silloin voi jättää kommentoimatta ääneen, kun ei keksi jotakin kivaa sanottavaa?

Ennen koulun alkua juttelimme ostoksille ajaessa vakavan keskustelun vaatetustyyleistä ja myös siitä, kannattaako oikeasti välittää, mitä joku sanoo, jos itse tykkää jostakin vaatteesta. Ja varsinkin silloin, jos tietää jo etukäteen sanojan olevan sellainen, joka ei edes osaa olla sanomatta jotakin. Johdantopuheesta oli hyötyä. Kauppaan päästyämme tyttö teki yhtäkkiä ääneen päätöksen: "Tänään mä aion ostaa vaan sellasia vaatteita, mistä mä itse oikeasti tykkään." Minä huokaisin helpotuksesta, koska ne kavereiden asettamat rajat alkoivat hiukan turhauttaa minuakin, kun jokaisessa muuten kivassa vaatekappaleessa oli jotakin sellaista, mistä tyttö uskoi niiden lasten saattavan sanoa jotakin.

Siitä muuten tuli ihan huippukiva ostosreissu. Tyttö valitsi tosi nättejä vaatteita itselleen, kun lopulta uskalsi valita sellaisia, mistä itse oikeasti piti. Niiden kahden kaverin jututkin näkyvät menettäneen merkityksensä. Sellaista se on, jokainen pitäköön sellaisia vaatteita, mistä itse tykkää.

---

This fall the "school clothes shopping trip" was much more fun than before. She had few classmates who always commented on other kids' clothes, so for some time everything she chose had to fit into the imagined taste of those friends. It made me quite frustrated, because it turned out to be nearly impossible to find anything. This fall she decided to follow her own taste and stop caring for silly comments. I felt so good about that. Finally, I was very surprised that she picked few really nice pieces. It was a wonderful shopping trip... I am looking forward to many more of those.  

Matot ulos???

Yläkerrasta en olekaan laittanut kuvia pitkään aikaan. Makuuhuonessa on vaihteeksi pellavan väriset lakanat. Huone on niin pieni ja valkoinen, että pelkkä lakanoiden vaihto valkoisista värillisiin muuttaa tunnelmaa ihan täysin. Pinkki orkidea jaksaa kukkia. Kohta alan epäillä sen olevan tekokukka... ;-) Aina kun vaihtelen lakanoita, kantelen tyynyjä alakerrasta yläkertaan ja toisin päin... On siinä huvitusta kannella vanhoja tavaroitaan edestakaisin. 

Pörröisen maton ostin jonkin aikaa sitten jostakin alennusmyynnistä. Kysyin huvikseni myyjältä, miten sitä kannattaa hoitaa. Myyjä sanoi, että imuroi siivotessa ja vie vuoden päästä ulos tuulettumaan. Taisi myyjä aavistamattaan osua oikeaan. Meillä ei todellakaan viedä mattoja ulos sen useammin. Se on sellainen Suomi-rituaali, mistä olen luopunut vuosien aikana ihan mielelläni. Vieläkin tuntuu hartioissa, kun ajattelen kaikkia niitä mattoja, mitä olen tamppaustelineelle raahannut... ;-) Ei vaineskaan, mutta kyllä meillä ihan siistiä on ilman mattojen ulkoilutustakin. Yllättävän nopeasti siitä tavasta oppi pois. En edes ehtinyt huomata, missä kohtaa se tapahtui. Ainoa asia, mitä matontamppauksesta kaipaan on kylmässä talvi-ilmassa tuulettuneiden mattojen tuoksu. Mutta sitä kun kaipaa niin täytyy vaan heittää matot parvekkeelle lojumaan siivouksen ajaksi. Ei niille täällä voi ulkona sen enempää tehdä muutenkaan. Onneksi se idea kuitenkin tulee mieleen vain sen myyjän arvelevan yhden kerran vuodessa.    

 

---

Today some photos from the bedroom upstairs. The room is white so the beige bedsheets change the atmosphere completely. The pink orchidee keeps blooming. I am beginning to wonder whether it actually is a living plant at all? 

The furry carpet was bought some time ago. The lady in the local shop adviced me that it can be vacuum cleaned weekly and taken outside perhaps once a year. I had to smile, because she guessed quite right. In Finland many people take the carpets out every week when they clean their house. I have clearly unlearned that practice. My shoulders still ache when I just think of all the carpet rolls I have carried out in the past... Just kidding of course, but I learned surprisingly easily to think that it is possible to clean properly without removing the carpets. Only thing I miss about it, is the fragrance of the fresh outdoors when the carpets are brought again inside into the perfectly cleaned house. But well, I miss it perhaps once a year, just like the lady in the shop happened to say...  

Satumaista

Tykkään kovasti kauniista vanhoista jutuista. Satumaisista katulampuista, rautaporteista ja mukulakivikaduista sen sellaisista. Niihin on aina hauska kuvitella mielessään muutakin vanhasta ajasta. Vaikka hevosia kärryineen, hienoja naisia pitkine hameineen ja miehiä silinterihattuineen. 

Kaikenlaisesta satumaisuudesta en silti tykkää. Fantasia ja sci-fi kuuluvat siihen kategoriaan. Minua häiritsee niissä eniten se, että sekä molemmissa todellisuuden raja on niin häilyvä. Taidan olla tylsä, mutta tykkään ennakoitavuudesta. Pelottavaa on se, että pahuudella ei ole rajoja ja kamaluudet ovat paljon kamalampia kuin oikeassa elämässä olisi ikinä mahdollista. Nautin kyllä dekkareista ja muutenkin vakavista elokuvista, mutta niissä on oltava sen verran todellisuuspohjaa, että tapahtumat rajoittuvat "mahdolliseen." Se on minulle sopivampaa. Oma mielikuvitukseni on aina tuottanut tarpeeksi pelottavia ajatuksia, joten rentoudun paremmin, jos tiedän, että jonkinlainen todelliseen elämään perustuva ennakoitavuus on mahdollista... :)

---

I love beautiful old things. Fairytale street lanterns, old iron gates, gobble stone streets and such. It is always fun to imagine horses with polished carriages, women with long dresses and men with their black hats... I am not in favor of all fairytales though, fantasia and sci-fi are not my thing. I have always being able to scare myself just with my own thoughts, so in order to relax, I prefer something that is set into the framework of "the possible." :)    

Linnan kukat

Vielä muutama kuva sunnuntaikävelyltä: Puistossa on pieni linnamainen rakennus, jonka edustalla on kauniit kukkaistutukset. Ruusut ovat jo hiukan kärsineet kylmistä öistä, mutta daaliat kukkivat edelleen reippaasti. Niitä ei pienet säiden vaihtelut tunnu haittaavan.

---

Few more photos from our long walk on Sunday: There is a small castle-like building with pretty flowerbeds around it. The roses had suffered a little due to some cold nights, but the dahlias don't seem to mind. 

Sunnuntailenkillä

Eilen aurinko paistoi ihan ihanasti. Ilma tuntui jopa vielä ihan lämpimältäkin taas vaihteeksi. Teimme kahden tunnin luontolenkin. Asumme paikassa, jonka läheltä kulkee paljon sekä pyöräily- että vaellusreittejä, joten mutaisia peltoteitä on helpohko löytää. Tässä tilanteessa "mutainen peltotie" on pelkästään positiivinen asia. Tyttö on nimittäin niin vastahankaan aina, kun lähdetään ulkoilemaan, että kaikki houkutuskeinot on käytettävä... Mutainen peltotie auttaa hieman, jotta voi luvata hiukan "seikkailua" matkan varrelle. Kaiholla voi vain muistella sitä aikaa, kun tyttö puki kaksi-vuotiaana jatkuvasti kenkiä jalkaan lähteäkseen ulos. Toinen houkutuslintu oli suklaamuffinssit ja tee. Monen kilometrin kierros kulki yhden puistonkin halki, joten sieltä löytyi kiva penkki eväiden syöntiin. Oli ihanan rentoutunut olo, kun tultiin lopulta kotiin. Kengät kyllä oli sellaisen mudan kuorruttamat, että saappaiden ostamista ajattelin jo toistamiseen. 

---

The sun was shining bright yesterday. It even still felt bit warm. We made a long two-hour walk together. We live in a place where many bicycling and walking routes meet, so it is always easy to find some muddy paths. Here the wording "muddy paths" is actually meant pretty much as a first class compliment. Our daughter is so bored everytime we suggest going for a walk, that any aspect that could possibly add at least a little bit of adventure is welcome to get her out to the fresh air. Another aspect that contributes to the adventure is a good sacklunch. The route took us through a park where we found a nice bench to enjoy our muffins with some warm tea. I felt totally relaxed when finally coming home.  

Kierrätystä

Pari valokuvaa sateiselta viime viikolta. Tuikkukupit ovat taas jatkuvassa käytössä. Sisäpuolella on kuparinsävyistä pintaa, joten valo heijastuu lämpimästi, vaikka päältä vaikutelma onkin hopeanvärinen. Hortensia jatkaa toista elämäänsä kuivakukkana samassa vaasissa ilman vettä. Tummat hortensiat kuivuvat yleensä upeasti. Kierrätys kunniaan! Virkatut kupinaluset ostin monta vuotta sitten Laura Ashley:n kaupasta, mutta tykkään niistä edelleen. Joku taitava virkkaaja osaisi varmasti virkata sellaisia itsekin. Minun virkkuukoukusta vaan ei oikein tule mitään kaunista... Vika lienee varmasti koukussa, eikö? Nyt ulkona paistaa aurinko niin ihanasti, että on parasta lähteä tankkaamaan valoa sadepäivien varalle.

---

I have couple of photos of the rainy last week. The tea lights are burning. There is a copper coloured layer inside the glasses, so the light shines warmly though the outside appears silvery. The hydrangea continues to bloom as a dried flower. The crocheted coasters are bought at the Laura Ashley many years ago. I'm sure somebody could crochet them by herself. Just not me. I think there is something wrong in my crochet hook. It just does not do pretty...  

Blogihaaste

Ninalta sain kauan sitten blogihaasteen 11 kysymyksen muodossa. En olekaan aikaisemmin osallistunut sellaiseen, joten ihan hauska kokeilla. Haasteeseen kuuluu, että teen itse ensin 11 kysymystä, jotka laitan eteenpäin. Apua, minulla meni ainakin kuukausi saada näihin vastattua, joten taitaa olla myöhäistä laittaa enää lisäkysymyksiä eteenpäin... Vastailen siis haasteeseen, mutten laita sitä eteenpäin. (Lupaan olla toisella kertaa hieman nopeampi.)

11 Kysymystä:

1. Jos pyytäisin hyvää ystävääsi kuvailemaan sinua kolmella sanalla, mitä hän vastaisi?
Luulisin, että vastauksena voisi olla perfektionisti, varmistelija ja asiallinen.  
2. Mitä keittiö-apuvälinettä käytät eniten?
Veitsi ja leikkuulauta, niillä pärjään aika pitkälle. Veitsiä kyllä pitäisi teroittaa aina silloin tällöin... Kaksi muuta kätevää vekotinta, joita käytän usein on riisikeitin ja valkosipulihyrrä. Niitä en antaisi enää pois, vaikkei ne olekaan ihan päivittäisessä käytössä. 
3. Paikka, joka merkitsee sinulle paljon, on ...?
Koti. Ehdottomasti. Kotoa alkaa hyvinvointi, jaksaminen ja muukin oleminen. Kotona on oltava sellaista, että siellä on kiva olla. Siitä syystä kieltäydyn täyttämästä kotia muulla kuin sellaisella mistä itse tykkään. Miehellä on onneksi joustavampi maku, joten saan tarkempana tehdä suurimman osan sisustuspäätöksiä ihan itse. ;-) 
4. Jos sinun tulee muistaa 3 asiaa, jotka sinun on toimitettava seuraavana arkipäivänä, kuinka varmistat, ettet unohda niitä?
Todennäköisesti kirjoitan listan tai laitan puhelimeen muistutuksen... Ja silti sitten hiukan pelkään, että saatan unohtaa niistä jotakin. 
5. Tunnet itsesi hyvinvoivaksi, kun ...?
Olen nukkunut pitkät yöunet ja käynyt lenkillä raittiissa ilmassa.  
6. Zappailet pois TV-kanavalta, kun sieltä lähetetään ...?
Hm, en osaa tähän vastata, kun meillä ei ole TV:tä kotona. Olen niin tottunut katsomaan katsottavani joko internetistä tai DVD:ltä, että TV:tä katsoessani ihmettelen aina mainosten määrää. Niitähän tuntuu tulevan enemmän kuin itse ohjelmia! Tietokoneelta katsoessa on se hyvä puoli, että kun laittaa ohjelman pyörimään se tulee alusta loppuun ilman taukoja ja kun se on katsottu, sieltä ei tule automaattisesti muuta. Sopii minulle paremmin. 
 7. Hetki, jonka tahtoisit elää uudestaan, jos se olisi mahdollista?
Ehkä tytön kanssa voisin aikaa kelata hiukan takaisin päin, vain siitä syystä, että minusta tuntuu, että aika on kulunut nopeasti... Toisaalta juuri hänen kanssaan olen aina ajatellut, että tartun hetkistä kiinni, koska tiedän, etteivät ne tule takaisin, joten koen kyllä eläneeni ne täysillä. 
8. Mainitse kaksi nettisivustoa, jotka olet asettanut internet-asetuksissasi suosikeiksi.
Nuo blogit tuossa sivupalkissa on vapaa-ajan juttuja ja lisäksi on yliopistojen kirjastosivustoja ja sen sellaisia, mitä joudun jatkuvasti selailemaan työn vuoksi. 
9. Arvostat kanssaihmisissäsi seuraavia ominaisuuksia ...?
Aitoutta ja avoimuutta. Arvostan sitä, jos ihminen uskaltaa olla hyvällä tavalla oma itsensä ja on vielä sen verran avoin, että juttelee ihan tavallisia asioita ihan tavallisesti. ;-)  
10. Pidät bloggaamisesta, sillä ...?
Aloin blogata ihan vain kirjoitettavan kielen ylläpitämisen vuoksi. Sitten huomasin, miten helppoa onkaan näyttää kotiväelle ja ystäville kaukana jotakin, mitä on keksinyt tai nähnyt... Tykkään valokuvata ja kirjoittaa, joten bloggaus on sen vuoksi ihan luonteva harrastus. Ei tämä tietenkään mitään entisajan päiväkirjaa vastaa, kun blogihan on vain pieni otos kokonaisesta elämästä ja liika syvällisyys ja henkilökohtaisuus on parempi jättää muihin asiayhteyksiin. 
11. Näihin kysymyksiin vastaaminen oli ...?
Yllättävän hankalaa. En ole ikinä ollut oikein hyvä kertomaan itsestäni kovin systemaattisesti. Taidan olla sitä tyyppiä, joka kertoo nimensä, kotimaansa ja perhestatuksensa ja sitten sanoo, että mennäänpäs nyt asiaan. :D 

Perjantai-ilta

Lapsenvahtien suhteen meillä on aika hyvä tilanne siitä huolimatta, että isovanhemmat ovatkin kaikki liian kaukana. Opiskelijoista yleensä aina löytyy muutama, joita voi silloin tällöin pyytää vahtimaan. Se on kiva päästä joskus hetkeksi kahdestaan jonnekin.

Muutaman viikon ajan miehen syntymäpäivälahjaksi ystäviltä saama Bongo on odotellut sopivaa käyttömahdollisuutta. Bongo on sellainen lahjakortti, jossa on valmiiksi valittu idea. Tämä on "Brasserie-Bongo." Se sisältää kahden ruokalajin illallisen kahdelle. Rasiassa olevasta kirjasesta voi valita mieleisen ravintolan, jossa sen haluaa käyttää. Idea on hauska siitä, että kirjasessa on kuvat mukana, joten voi valita hiukan silläkin silmällä, minkä tyylisestä paikasta saattaisi tykätä eniten. Eli lahjakortista on moninkertainen ilo, kun ensin saa selailla kirjaa ja sitten käyttää kupongin. Olemme joskus itsekin ostaneet Bongoja lahjaksi. Niitä on monenlaisia, aktiviteeteista viikonloppulomiin, joten erilaisiin tilanteisiin sopivia lahjoja löytää helposti. Ja kaikissa on niin monta vaihtoehtoa, että jokainen löytää taatusti jotakin mieluista. 

Nyt täytyy vielä mennä leipomaan lapsenvahdille vielä jotakin herkkua...

---

My husband got a Bongo on his birthday from the friends. It is a gift voucher for a specific purpose. This one is "brasserie" which means that it includes two-course dinner for two in one of the restaurants listed in the booklet. It is a double joy to first read through the booklet and then enjoy the meal. Now I got to go and bake something for the babysitter...

Lintuja

Silloin tällöin sitä sattuu kirpputorille juuri oikeaan aikaan. Pyörittelin ensin yhtä vanhaa, vihertäväkuvioista kulhoa kädessäni, mutta en ollut varma siitä, joten ajattelin, että kierränpä ensin kierroksen loppuun. Yleensä mitään ei kannata laskea kädestä, mutta ostaakaan ei kannata, jos ei ole jostakin ihan varma. Kirpputorilla sitä joko tietää, että joku asia on LÖYTÖ tai sitten ei. Muutaman hyllyrivin päästä bongasin nämä metalliset linnut. Fasaaneja, tai mitä lie ovatkaan, mutta innostuin ihan kamalasti. Nokasta pyrstöön ne ovat ehkä jotakin 30cm pitkät. Ja ne olivat kahdestaan, se oli parasta. Jotkut koristeet ovat hyviä yksinään, jotkut toiset taas näyttävät paljon paremmalta parina. Musta sivupöytä kaipasikin jotakin kimallusta. Ai niin, kaikkia todellisia kirpparinkiertäjiä aina kiinnostaa, mitä löydöt maksoivat. Nämä olivat viisi euroa yhteensä, eli en joutunut tekemään pankkiryöstöä saadakseni niitä kaupasta ulos.

---

I found two metallic decoration birds in the second hand shop! I have no idea whether they are pheasants or something else, but they look cute together as a couple, don't they? Some decoration pieces look good alone, but others are definitely better as a pair. They are a perfect match to my black side table in the livingroom.     

Keittiön pöydällä

Kiitos synttärionnitteluista! Yhdessä lahjapaketissa oli muutama lyhtykukan nuppu, vai miksikä niitä mahdetaan kutsua. Metsästä löytyneet aarteet päätyivät suureen lasimaljakkoon ja oranssit pallerot myös. Tuikkukuppi on tuliainen ystäviltä. Se on ihanan savuisen värinen. Laitan sen aina syksyisin esille. Yhdistelemällä vastakohtia - luonnollista ja tehdastekoista, karheaa ja herkkää, kovaa ja pehmeää - saa koottua kivoja kokonaisuuksia. Ihana, että kynttiläkausi on alkanut!

---

Thanks for the birthday wishes! I got couple of physalis blooms on my birthday. I placed them in a large glass vase together with the treasures found in the forest. The tea light is a present from dear friends. I love its smokey color. Combining the opposites - natural and factory made, rough and sensitive, soft and hard - is an easy way to fix an attractive center piece. I am so happy that the candle season has begon!