Huojentunut olo

Lensin eilen takaisin kotiin päin. Matka oli pikainen tentti-/seminaarimatka. Tentti oli aikamoinen. Ensimmäisestä, aiemmin palattamastani, kirjoitetusta osasta sain kehuja, kirjakuulustelukin meni ihan kohtalaisen mallikkaasti, viimeinen osa taas oli niin vaikea, että siinä kohtaa tuli kesken kaiken mieleen sellainenkin vaihtoehto, että saattaa joutua tentin uusimaan. Lopulta oli ihan huikea helpotus kuulla, että läpi se meni. Nyt on 10 opintopistettä kansiossa. Seminaarissa sain joitakin mielenkiintoisia korjausehdotuksia ja muutaman positiivisenkin kommentin, joten saldo oli ehdottomasti plussan puolella. Ja aina on kiva käydä vanhempien luona. Oli hyvä opiskelupaikan valinta siinäkin mielessä. :-)

Tänään on valmistujaisjuhlien harjoitukset ja kaikki valokuvausjutut, joten toivottavasti saan muutaman hyvän kuvan, joista voin postailla myöhemmin. Opiskelijoiden koeviikot jatkuvat ja korjattavat esseet ja kokeet odottavat... Sujuvasti siirrytään tekemisestä toiseen. :)

-

I arrived home yesterday. The little trip was just about taking an exam and presenting a paper in a seminar. The exam turned out to be the hardest that I have ever taken. Some parts of it were just fine, but the last was really challenging. Finally, I was totally totally happy to hear that I passed and earned my 10 credits. In the seminar then, I got several interesting suggestions for improvement and couple of positive remarks. So the final saldo was definitely on plus. I always enjoy to see my parents, too. A good choice of a university in reference to that perspective as well.

Today we have at work a graduation practice. (How to walk in line, where to be seated & co.) Hopefully I get couple of good shots to show you later. The students continue their exam weeks and loads of essays and exams are piling up for the first and second marking... Fluent transitions needed from a task to task, I guess. :)

Huonot ja hyvät uutiset pikakelauksena

Kiireestä huolimatta ansaitsin nyt illan tullen pienen breikin. 

Ensin tosin huonot uutiset. Muutama työkaveri vaihtaa työpaikkaa. Meidän työyhteisö on aika kiinteä, joten aina on surkeaa, kun joku lähtee. Yksi perhe taas lähtee kotimaan lomalle. Vuosi ei ole pitkä aika, mutta ikävä tulee siinäkin. Hyvästien lisäksi tulee aina sitten jääville hiukan paineita työjuttujen suhteen. Joitakin hommia on jo hiukan jaettu, toiset ovat vielä jakamatta... Onneksi jokunen uusi työntekijä on tulossa, joten hiukan vahvistusta on tiedossa syksyä ajatellen.

Hyvä uutinen on, että sain muutaman koneellisen pyykkiä pestyä. Joskus auttaa, kun lataa koneen valmiiksi jo illalla... ;-) Toinen, sain aamupalavoileivän päälle ituja. Kolmas, ohjaaja lähetti jo toisen hyvän palautteen tällä viikolla. Neljäs, yksien valmistuvien opiskelijoiden suunnitelmat ovat nyt järjestyneet. Viides, entinen työkaveri tuli käymään. Kuudes, että tutustuimme tänään mukavilta tuntuviin ihmisiin. Vielä seitsemäs, tänään lämpömittari näytti +28 astetta. Ja kahdeksas, ostimme pienen kaappipakastimen. Useamman vuoden pakasteeton elämä loppui nyt. Pakastin saapuu perjantaina ja lupasin, että lauantaina tyttö saa ostaa sinne pari pakettia jäätelöä. Ja vielä yhdeksäs, huomenna on lukuvuoden viimeinen yhteinen tilaisuus ennen päätösjuhlaa. Klo 11.15 juhlakaavut päälle, hatun tupsu vasemmalle. Sitten vain kulkueeseen asettautuminen listan mukaan ja lukuvuoden loppurutistus pyörähtää käyntiin itsestään.

Palataan!

In the middle of all stress, I thought I deserve a little break tonight.

First bad news from work. Couple of collegues have found other jobs/ministries. We have a great team and it's always sad to see people leave. Another family goes on furlough. One year is not long, but they will definitely be missed. Besides all sad farewells, those of us who remain will have bit extra pressure for the next school year. Some jobs have already been delegated, others are still in planning stage. Happily though couple of new workers are going to arrive to help us in fall.

Then some good news. I washed few loads of laundry and got herbs on my sandwich in the morning. My supervisor sent already the second positive feedback this week. Some dear students have their plans sorted out for the time after the graduation.... We met some friendly new people and the weather was great. We ordered a small freezer to be delivered on Friday. I promised that the girl can buy some ice cream to fill the freezer on Saturday. Tomorrow is the last all-school service before the graduation. At 11:15 we'll all shine in our gowns and tassels. Those who wear their academic dresses for the first time will be so exited. Then we take our positions in the line according to the list and the end of the school year begins.

See you! 

Kaunis kauppa

Muutama kaunis sisustusliikekin nähtiin. Kierrettiin pikaisesti läpi ihan vain inspiraation vuoksi. Shoppailu ei ollut muutenkaan matkan tarkoitus, mutta vaikeahan sitä on kauniin kaupan ohi kävellä, jos sellainen tulee ihan itsestään vastaan. Hollantilaiset tuntuvat olevan täkäläisiä innokkaampia sisustusasioissa. Nyt katoan taas maisemista muutamaksi päiväksi... Kiitettävästi kiirettä jonkin aikaa. Voikaa hyvin!

We saw couple of decoration shops, too. (Just for inspiration though!) The Dutch are more into decorating than the people here. I will disappear again for few days... The life is incredibly busy at the moment. Take care!

Black and white

Mustavalkoinen näkyi olevan suosittu väriyhdistelmä. Tykkäsin erityisesti turistiviitoista ja mustista ikkunanraameista valkoisissa kehyksissä. Tyttö halusi välttämättä valokuvata itse. Poseeraamisessa kului paljon aikaa. Osa otoksista on sen mukaisia - joko tärähtäneitä, koska valokuvaajaa nauratti hervottomasti tai epätarkkoja, koska me kuvattavat emme saaneet pidettyä ilmeitämme tai asentojamme... 

Teetauko on ohi. Nyt tarvitsen hiukan mustavalkoisuutta itsekin loppupäivään. Yritän nähdä johdonmukaista rakennetta tekstissä, missä sitä ei tunnu ihan niin selvästi olevan. Hahmottamisen hankaluus tuottanee harmaita hiuksia.

Black and white seemed to be a popular color combination. I loved especially the signs and black window frames. The girl wanted to take photos by herself. It took quite a while. Some of the photos are unclear because the photographer could not stop laughing or because the objects could not hold a face or posture as long as it would have been necessary...

Now back to work. I need bit of black-and-whiteness for the rest of the day. I am trying to see some kind of logical structure in the text what does not seem to have it.

Kaupassa

Noitapillikarkit houkuttelivat meidät Dille&Kamille -kauppaan. Ainahan sieltä muutakin löytää. Sisällä en voinut valokuvata, mutta kaupan tyyli on suurinpiirtein samanlainen sisällä kuin ulkonakin. Valikoimissa on keittiötarvikkeita, astioita, pöytäliinoja, tyynyliinoja, kylpyhuonetuotteita, pyyheitä, ja mm. niitä salmiakkeja. Tykkään Dille&Kamille -kaupoista siksi, että ne vaikuttavat jotenkin sellaiselta modernilta luomutyyliltä. Siinä on jotakin selkeyttä ja aitoutta. Materiaalit ovat rehellisesti sitä, miltä ne näyttävät. Aina sieltä jotakin muutakin tarttuu mukaan, mutta tärkeimpiä ovat aina ne noitapillit. Hyviä salmiakkeja ei voita mikään.

I love Dille&Kamille shops. They have the best candies, but all the other products impress me, too. The style is sort of "modern organic." Everything really is what it looks like...

Hiekkaa

Tyttö tietysti halusi kulkea ilman kenkiä. Vesi oli aika kylmää, mutta ranta on siltikin parhaimmillaan paljasjaloin. Hieno hiekka on aina hankalaa puhdistettavaa... Kaupungissa erään talon seinässä oli Andreas Oosthoekin runo Elementit. Käännettynä suurinpiirtein näin:

Kuulen hänen vieläkin sanovan,

isoisäni, 

vanhan viisaan:

Ette saa valittaa,

joka päivä näette meren.

Niin, huusimme me silloin, meren,

mutta mitä muuta meillä muka on?

No, hän sanoi

ja sytytti tulen piippuunsa,

teillä on hiekkaa

ja siinä on aika paljon,

ja teillä on tuuli.

Se on tarpeeksi,

 älkää puhuko tästä aiheesta enää sen enempää.

Lomapäivää viettäessä on helppo samaistua isoisän sanoihin. Miten meren ääressä keneltäkään muka voisi puuttua mitään. Aamulenkki hiekalla, aamukahvi dyynin juurella portaikossa istuen, aamupäivä simpukankuoria keräten, iltapäivä laivoja laskien, ilta auringonlaskua katsellen... Kuka sellaisesta valittaisi?

The girl preferred to walk without the shoes. That's the real way to feel the sea and the sand. Somewhere in town, we found a poem printed on the wall. It was about the old grandfather telling children stop complaining that they don't have anything. The grandfather says, that they have the sea, the sand and the wind, and that is enough. It is easy to agree with the grandfater. Going jogging on the beach, drinking the morning coffee sitting at the stairs, spending the noon collecting treasures in the sand, afternoon counting the ships, looking at the sun set in the evening... Why in the world would anybody complain???  

Rannalla

Eilen keksittiin, että lähdetään käymään rannalla. Viimeksi taidettiin olla syys- tai lokakuussa... Eikä rannalle sentään ole matkaa kuin vajaa sata kilometriä. Aika vähän on näköjään tämän vuoden aikana ollut sellaisia päiviä, että olisi voinut vain yhtäkkiä keksiä, mitä tekisi. Ajelimme oman rannikon sijasta Etelä-Hollannin, Zeeuwse-Vlaanderen, alueelle. Yllätyimme, että se onkin hyvin suosittu matkailualue. Aikaisesta ajankohdasta huolimatta, ihmisiä oli liikkeellä runsaasti. Eikä ihme, alue oli sellainen, että itsekin voisi kuvitella lomailevansa siellä. Kiertelimme ensin alueen pientä "pääkaupunkia" ja sitten lähdimme etsimään rantaa. Kauan ei tietenkään tarvinnut niemellä vettä etsiä... Sää oli harmaa ja hiukan tuulinen, mutta se ei haitannut. Merellä on aina rentouttava vaikutus, oli sää mikä hyvänsä. Tuulta pitävät takit vain, niin mikäs on kuljeskellessa. Sadetta ei kuvien värisävystä huolimatta tullut kuin muutama yksittäinen pisara. Otin matkan aikana 200 valokuvaa, joten muutama muukin kuvasarja on tulossa sekä rannalta, että kaupungista. 

 

We decided yesterday to drive to the sea. Instead of own coast, we drove to Zeeuwse-Vlaanderen, in the Netherlands. Our last time at the sea was September/October last year. I guess we just barely had such days when we could do something with a short notice. In spite of the early season, there were lots of tourists everywhere. The weather was gray and bit windy, but it did not disturb us at all. The sea has its relaxing effect in any weather. We had good coats on, and finally, it did not even rain more than few drops. I took 200 photos, so I'll have more to show you in the next days...  

Tuoksuvaa

Yhdestä äitienpäiväpaketista paljastui tuubi ihanaa pioninkukilta tuoksuvaa L'Occitanen käsivoidetta. Olisipas jossakin kaupan paperipussin näköistä pellavakangasta... Ja kirjekin saatiin. Ihan oikea pitkä käsinkirjoitettu kirje. Nykyään sellaiset ovat harvinaisia aarteita! Mukava istahtaa teekuppi kädessä lukemaan kuulumisia ihan niinkuin silloin ennen, kun kirjeitä tipahteli postiluukusta monesti useampikin viikon aikana. Kuvitella, että siitä ei ole aikaa kuin reilut kymmenen vuotta ja nyt on jo tuntuu niin nostalgiselta, kun saa oikeaa postia... Maailma on muuttunut, ei voi muuta sanoa! Ja sitten vielä: ystäväni pyysi lisäämään edes lyhyen englanninkielisen tekstin, jotta blogin seuraaminen helpottuisi. Kuka on ikinä kokeillut kääntää suomea millekään muulle kielelle google translator -ohjelman avulla, ymmärtänee yskän... Älkää siis antako loppurivien häiritä!

I found a tube of wonderfully scented L'Occitane hand cream in one of my Mothers' Day presents. I loved the packaging, too! I wish it was possible to find a woven linen material pictured in the paper bag... Lately we also received a long, handwritten letter. Today such letters are rare treasures! Do you remember the time when handwritten letters landed regularly in our mailboxes and we actually sat down with a cup of tea to read them??? It was only a bit more than 10 years ago! Yet, already now it seems so nostalgic to receive real mail. The world has really changed, hasn't it?     

Vaihtelua

Tiistaina saatiin hurja raekuuro. Vartin verran suuria rakeita toukokuussa!!! Ehdin laittaa kattoikkunat kiinni ja hakea parvekkeelta atsalean sisään. Orvokit olivat onneksi pakkasta kestävää lajia. Myöhemmin oli vielä ukkostakin ja lisää sadetta. Erikoiset säät tänä keväänä. Juuri kun kuvittelee kesän lopulta tulevan, tuleekin jotakin ihan muuta. Lapsilla oli urheilupäivä koulussa, joten rakeet olivat yllättäneet kesken pyörämatkan paikassa, jossa ei voinut pysähtyä pitämään sadetta. Osa oli ollut pelkät shortsit jalassa, mutta innoissaan rakeista. Eksoottista kai sekin on, jos ei ole koskaan aikaisemmin joutunut raekuuron yllättämäksi.    

Neljänkymmenen loppu

Kuuntelin Joosuan elämästä kertovaa laulua ajellessani. Tuli mieleen, että neljäkymmentä vuotta on aika pitkä aika kuljeskella autiomassa. Mooses, joka Israelilaiset johti pois Egyptistä, ei itse ikinä päässyt luvattuun maahan, vaan Jumala valitsi Joosuan viemään kansan perille. Joosua oli ehtinyt nähdä kaikenlaista autiomaavuosien aikana. Vaeltajien usko oli mennyt jo monta kertaa. Neljäkymmentä vuotta ihmiselämässä on pitkä aika odottaa lupauksen täyttymistä, jos ei näe ympärillä muuta kuin hiekkaa. 

Joosua oli varmasti uljas, uskollinen ja rohkea, mutta silti Jumala ensimmäistä kertaa Joosualle puhuessaan sanoo kolme kertaa: "Ole rohkea ja luja!" Joosua eli murrostilanteessa. Kaikki oli muuttumassa ikuisuudelta tuntuneen neljänkymmenen vuoden jälkeen. Kauan odotetun lupauksen täyttyminen oli lähellä, mutta ei vielä kohdalla. Miltä Joosuasta mahtoi tuntua tehtävään astuessa? Historiasta oli varmasti hyötyä, mutta ehkä se joskus myös pelotti. Neljäkymmentä vuotta eteenpäin siirtynyt lupauksen täyttymys olikin yhtäkkiä lähellä. Ajattelikohan Joosua ikinä, että vieläkin jotakin saattaisi mennä pieleen? Kansa oli edelleen luvatun maan rajalla ja silti sen ulkopuolella. Sukupolvi oli vaihtunut. Kukaan heistä ei ollut asunut elämänsä aikana muualla kuin autiomaassa. Heidän koko elämänsä perustui lupaukseen, joka oli aikoinaan annettu heidän vanhemmilleen. Vaikea kuvitella, että Joosuan tehtävään olisi ollut montaa innokasta yrittäjää.

Joosua sai vietyä kansan perille. Neljäkymmenen vuoden lupaus sai täyttymyksensä. Jälkikäteen Joosuasta kirjoitettiin: "Kansa palveli Herraa koko Joosuan elinajan ja sen jälkeenkin, niin kauan kuin oli elossa vanhimpia, jotka olivat nähneet, mitä suuria tekoja Herra oli Israelin hyväksi tehnyt." Neljäkymmenen vuoden kokemuksen jälkeen, se oli Jerikonkin muureja suurempi asia.

Vielä yhdet juhlat

Kielierojen vuoksi synttäreitä juhlitaan aina monessa erässä. Äitienpäivänä vietettiin tältä erää viimeiset juhlat. Ensin askarreltiin esim. ranne- ja kännykkä/nintendokoruja. Sitten syötiin Cupcakes & Co. Huijausta ne cupcakesit olivat moneltakin osaa. Ostin nimittäin työkaverin suosituksesta amerikkalaista valmiskakkujauhetta, koska silloin taikinasta tulee erityisen kuohkea. Jauheiden vieressä oli myös kuorrutetta valmiina purkissa. Ja nonparellitkin mukana... Leipominen sujui sutjakkaasti. Ja lapset olivat puhuneet Amerikasta koulussa äskettäin, joten innostus aitoihin amerikkalaisiin cupcakeseihin oli taattu.  Ai niin, minulla ei ollut oikeaa cupcake tarjotinta. Siitä meinasi muodostua pieni ongelma. Laitoin sitten kaksi jalallista tarjoiluvatia päällekkäin ja päälimmäisen keskelle espressokupin väärinpäin, joten lopputuloksena oli "kolme kerroksinen" astia. 

Löysin Suomessa käydessäni Tiimarista berliiniläisen muotisuunnittelijan pahvisilmälaseja puoleen hintaan, parilla eurolla, monissa eri väreissä. Koska lapsille joka tapauksessa annetaan jotakin kiitokseksi osallistumisesta juhliin, ajattelin, että pahvilasit toimivat sekä ohjelmanumerona, että kotiin viemisenä. Viimeisenä ohjelmanumerona oli siis viisi "muotikuvaa" jokaisesta lasit päässä. Tytöt olivat ihan innoissaan. Illalla tein jokaiselle vielä oman kollaasin photoscape-ohjelmalla, jotta voin käydä tulostamassa jokaiselle ison arkin omia kuvia valokuvausliikkeessä muistoksi juhlista. Päätin yksittäisten kuvien sijasta tehdä kollaasit, joissa kuvien välissä on valkoiset reunat, jotta ne voi leikellä irti helposti.  

Sitten alkoivat äidit ja isät tulla pikkusiskojen ja -veljien kanssa. Istuttiin iltaa ja syötiin cupcakesit melkein loppuun. Vanhempien kanssa vitsailtiin, että niissä on oikeita aineita vain kananmunien, öljyn ja vesitilkan verran. Lopusta ei kukaan tiedä, mitä niissä on. Vuosivuodelta nämä synttärien jälkeiset "juhlat" pitenevät. Ihmiset tulevat tutummiksi ja näyttävät viihtyvän paremmin ja paremmin. Mukavaa porukkaa.    

Äitienpäivänä

Ihana, aurinkoinen sunnuntai! Aamulla kuului alakerrasta hiljaista puhetta, rapinaa ja kolistelua. Ulko-ovi avautui ja sulkeutui monta kertaa... Yhdeksän jälkeen minut herätettiin ja käskettiin tulla portaat alas silmät kiinni. Ihania yllätyksiä aamu täynnä!

Omalle äidilleni: Onnentoivotukset näiden ruusujen muodossa, Äiti! Kiitos kivoista jutteluhetkistä vuosien aikana - ennen nukkumaan menoa, shoppailun lomassa, keittiön pöydän ääressä, kävelylenkillä... :-) 

Hyvää äitienpäivää teille muillekin! Ihania hetkiä perheen parissa! 

Aamupalaksi

Olen varmasti ennenkin kirjoittanut meidän lauantaiaamun perinteestä. Mies lähtee herättyään juoksulenkille ja tuo tullessaan leipomosta sämpylät aamupalalle. Nykyinen lähileipomomme ei ole sämpylätarjonnaltaan yhtä hyvä kuin edellisen kotimme lähellä sijainnut leipomo. Erilaisia sämpylöitä maisteltuamme, totesimme aamulla tämän vanhanajan tyyliin leivotun patongin parhaaksi. Kuori on paksu ja rapea, sisällä on enimmäkseen vehnää, mutta myös hiukan siemeniä. Sitten vain appelsiinimehua lasiin, teetä/kahvia kuppiin ja täytettä leivälle... Lauantaiaamut ovat aamuista parhaita!

Uudet tyynyt

Suomessa käydessä löysin Sokoksen alehyllystä kaksi lootustyynyn päällistä. Suunnilleen kolme euroa/kpl. Sillä hinnalla ei olisi saanut edes vetoketjuja ostettua. Luulen, että tyynynpäälliset olivat joutuneet alekoriin oudon koon takia (30x50cm). Tässä siis pieni DIY-vinkki, jos vastaavan kokoisia tyynyn päällisiä sattuu tulevaisuudessa teidänkin löytämiin alekoreihin. Minulla oli sama ongelma jo aiemmin joidenkin muiden tyynynpäällisten kanssa. Ratkaisin silloin ongelman 50x50cm untuvatäytteisellä sisätyynyllä. Ravistelin höyhenet toiselle puolelle tyynyä ja työnsin päällisen "höyhenettömästä" reunasta tasaisesti untuvien sekaan, niin, että tyynyn mitoiksi jäi vain 30x50cm. Kiinnitin taitoskohdan nuppineuloilla ja ompelin kiinni. Täytteen seasta reunaa ei tunnu ollenkaan, kun se on suurin piirtein tasaisesti siellä höyhenten keskellä. Lopputulos on extrahöyhenisen tuntuinen sopivan kokoinen pienempi tyyny. Erikoisen kokoiset sisätyynyt ovat yleensä aina standardikokoja kalliimpia, joten pieni DIY-korjaus säästää rahaa. Toisekseen homma hoituu täysin pölyttömästi, kun ei tarvitse aukoa höyhenisen sisätyynyn pintakerrosta. 

Hyvää viikonloppua!  

Kuka kasvattaa ketäkin

Koululaisille oli ilmoitettu valokuvauspäivä. Tyttö keksi heti idean, miten voisi laittaa hiukset valokuvaa varten. Viime kesänä ostettu pinniperhonen hiuksissa ilahdutti minuakin. Olen lopettanut kokoonaan oma-aloitteisen lastenvaatteiden ostamisen. Se, mikä on hienoa tai huonoa, on mahdotonta tietää, jos ei asianomainen ole itse sanomassa, mikä on mitäkin. Joskus luulen tietäväni, mutta huomaan silti suurimmaksi osaksi erehtyväni. Raja coolin ja ei-coolin välillä on hiuksen hieno. Minä en ole kuulema tyyliltäni cooli, vaan klassinen. Otin analyyttisen kommentin vastaan kehuna, vaikka olen itse mielestäni kaukana sekä coolista, että myös klassisesta, eikä kommenttikaan varsinaisesti ollut kehuksi tarkoitettu. Äitiys lienee maailman kasvattavin rooli. 

Tänään olin koululla kuuntelemassa leirikouluinformaatiota. Esityksen jälkeen vanhemmat saivat kysellä, jos jotakin oli jäänyt epäselväksi. Yksi kysyi, nukkuvatko tytöt ja pojat eri huoneissa. Toinen kysyi, onko alue varmasti suljettu ja turvallinen. Kolmas, voiko lapset laittaa jotakin viestiä kotiin leirikoulun aikana. Neljäs, nukkuuko opettajat samassa kerroksessa, missä lasten huoneet sijaitsevat. Opettajat olivat hyvin suunnitelleet kaiken ja vuosien kokemuksella vakuuttivat, että mitään ei voi sattua ja kaikki ovat aina viihtyneet. Vanhemmat olivat järjestään ihan vakavia ja jännittyneitä... Jokaisella näkyy olevan enemmän tai vähemmän samat huolenaiheet. Muutamien äitien kanssa vitsailtiinkin lopuksi, että otetaan kiikarit mukaan ja piiloudutaan alueelle johonkin puskaan vakoilemaan.  ;-) Lapset odottavat leirikoulua kuin kuuta nousevaa. Irtiottaminen ei näy olevan yhtään niin vaikeaa kuin irtipäästäminen. 

Kaunista

Vielä yksi kuvasarja kaukoidän museosta. Tarkemmin ottaen museon WC, tadaa! Aivan ihanat laatoitukset, marmoritasot ja kuvioidusta lasista rakennettu kattoikkuna!!! Aika helmi vessaksi... 

Mukavaa torstaita! 

Kotona taas

Matka meni hyvin ja kotiin oli kiva tulla. Kotiin jääneille oli kertynyt kaikenlaisia hauskoja juttuja kerrottavaksi. Muutamia liljan nuppujakin oli auennut poissa ollessani.

En olisi uskonut, että ehdin nähdä matkan aikana melkein koko perheen, vaikka aikaa oli vain muutama päivä ja matkan ainoana oikeana syynä oli opiskelujutut. Nekin menivät ihan mukavasti, joten tästä on hyvä jatkaa. Osallistuin elämäni ensimmäiseen kokonaan ruotsiksi pidettyyn seminaariin. Ilahduin kovasti, että ymmärsin ihan sujuvasti 95% kaikesta puhutusta. Muutama lause meni hiukan ohi, mutta tuon tyylisessä keskustelussa menee muutenkin aina jotakin ohi oli kieli mikä hyvänsä, joten sitä 5% ei kannattanut harmitella sen enempää.  Englanniksi kommentointiin oli kyllä lupa, mutta "toinen kotimainen" vei sen verran keskittymiskykyä, että omat asia-ajatukset itse aiheesta katosivat mielestä kokonaan. Kukaan ei suoraan kysynyt minulta juuri mitään, joten selvisin kohtalaisen vakuuttavasti pelkällä hej&ja&tack -linjalla... ;-)

Kiitos äiti ja isä, E, A ja S!   

Kaukoidän museossa

Kävimme vanhempieni kanssa pääsiäisloman aikana kaukoidän museossa. Kuningas oli joskus keksinyt, että olisi hienoa kuvitella olevansa Japanissa tai Kiinassa ja rakennutti sitten japanilaisen tornin ja kiinalaisen palviljongin. Ja puutarhat niiden ympärille. Entisaikaan tietysti kuninkaan oli hiukan hankalaa lähteä kovin pitkälle matkalle, joten mielikuvitusmatka kuninkaanlinnasta muutaman kilometrin päähän oli varmasti järkevämpi vaihtoehto. Japanilais- ja kiinalaisteeman lisäksi kokoelmaan on mahdutettu muutakin. Kokonaisuus on hieno. Vahvoja värejä, kimalletta ja kultaa ei puutu. Kannatti ehdottomasti käydä tutustumassa. 

Museossa oli kiva lastenhuone. Siellä sai esim. arvuutella koputtelemalla, mikä ehjän näköisistä posliinikulhoista on rikki. Siellä sai myös koota oman japanilaisen puutarhan pienistä osista tarjottimen päälle ja pelata itämaisia lautapelejä. Hauskin idea oli kiinalainen teatteri. Se oli sellainen pieni kehyslaatikko, johon pujotettiin laminoituja kuvia numerojärjestyksessä. Kuvien takana oli tekstin pätkä esittäjän luettavaksi. Meidän lukema kertomus oli pienestä kuninkaasta, joka etsi jotakin, mikä tuottaisi hänelle iloa. Se löytyi lopulta kaikkien hienouksien näkemisen jälkeen, kun pieni kuningas sai tuntemattomana leikkiä toisten lasten kanssa.  

Nyt häviän maisemista joksikin aikaa. Toivottelen siis jo nyt hyvää viikonloppua, vaikka huomenna onkin vielä työpäivä! 

Tuulihatut

Vappuiltapäivänä tuli vieraita. Aikomus oli leipoa munkkeja uudestaan, mutta sitten muistin tuulihattureseptin. Aika raikasta kevätherkkua, kun sekoittaa vaniljasokerilla maustettua kermavaahtoa ja pieniä mansikanpaloja täytteeksi. Nopeasti katosivat pitsipaperin päältä... Tuulihattutaikinan resepti löytyy täältä. Helppoa ja nopeaa leivottavaa! Vaniljajäätelöstäkin saattaisi saada herkullisen täytteen. Kohta muuten loppuvat nuo lautasliinat, jotka ovat nyt sattuneet jokaiseen valokuvaan. ;-)

Tervetuloa toukokuu!