Syysmarkkinoilla

Ensimmäisen maailmansodan loppumisen juhlapäivänä järjestetään kylällä joka vuosi syysmarkkinat. Olimme taas ajoissa aamupäivällä liikkeellä, jottei jouduttaisi hirveään tungokseen. Sää oli tänä vuonna ihan kamala. Otin kameran mukaan, jotta voisin saman reissun aikana kuvata syyskuvia läheisessä puistossa. Jäi kuvat ottamatta, koska alkoi satamaan ja tuulemaan. Sormet kohmettuivat jo kukkaroakin kaivaessa, joten valokuvausinto hyytyi lähes kokonaan. Lämpötila oli +5 paikkeilla, mutta tuulen voimakkuus viilensi tunnelmaa aika lailla viittä astetta viileämmäksi.

Eendjesvissen - ankkakalastusta - en ymmärrä ollenkaan. Kalastuksessa menee vain minuutin verran ja lahjaksi saa valita roskaa, roskempaa tai kaikista roskinta. Silti sitä on joka vuosi ihan pakko kokeilla. Jos maksaa hiukan enemmän, saa kalastaa useamman ankan. Ja saa vieläkin suurempaa roskaa palkkioksi. (Laatu ei parane, mutta tavaran koko vain kasvaa.) Käsittämätöntä on, että joku voi elättää itsensä sellaisella bisneksellä. Vaihtorahaa kaivellessaan kojun pitäjä vetäisi taskustaan paksun setelinipun. Ihan isoiksi rahoiksi näytti pistäneen.

Lopulta pääsimme tuoreen leivän ja pienen karkkipussin kanssa autolle lahkeet märkinä ja hiukset vettä valuen. Vieläkin paleltaa, vaikka kotiin tultiin jo pari tuntia sitten. Huomasin kotona, että en nähnyt yhtään oliebollen-kauppiasta. Sellaisen kojun luona olisin voinut pysähtyä syömään kuumia taikinan sisään käärittyjä uppopaistettuja omenanpaloja. Ne kuuluvat paikallisten "perinteiseen" kategoriaan. Terveellisyys niistä on kaukana, mutta maku on ihana. Varsinkin talvisaikaan ulkoilmassa.