keskiviikko 8. syyskuuta 2010

Ranskaa ranskaksi


Kävin eilen toisella puolella kaupunkia erikoishammaslääkäriklinikalla. Oli oikein seikkailua kahdella metrolla ja vielä raitiovaunullakin. Oma hammaslääkärini lähetti minut sinne, kun kuuli suomalaisen hammaslääkärin kesällä suositelleen purentakiskoa enemmän ja vähemmän jatkuviin hammaskipuihin.

Sain heti odotushuoneessa täytettäväkseni monisivuisen kyselyn. Kokonaan ranskaksi. Vastaanottovirkailija oli erittäin ystävällinen, muttei puhunut muuta kuin ranskaa. Ymmärsi sentään aavistuksen verran englantia. Täytin ensin helpomman kaavakkeen, jonka mielestäni ymmärsin ihan itse. Sitten sanoin, että se kyselykaavake on hieman vaikea, koska en osaa ranskaa. Vastaanottovirkailija vastasi ranskaksi, ettei se haittaa, koska hän voi auttaa minua täyttämään sen. Sitten hän alkoi lukea kysymyksiä ranskaksi ja käänsi sen sitten - miksikä muuksikaan kuin ranskaksi. Tulkkasi siis omalta kieleltä omalle kielelleen käyttäen vain toisia sanoja. En nyt ihan voi sanoa, etteikö se olisi yhtään auttanut, mutta kyllä se hieman vaikeaa oli sittenkin, koska minä en todellakaan ymmärrä ranskaa kovin kirjaimellisesti.

Meinasi hiukan alkaa huvittamaan koko touhu, kun mietin, että täällä minä istun toisella puolella kaupunkia odotushuonessa ja täytän monisivuista kaavaketta kielellä, jota en edes osaa sellaisen kääntäjän avulla, joka kääntää kaiken samalle kielelle... Itse lääkäri onneksi puhui englantia, vaikka hiukan puutteellista oli sekin. Sai joka tapauksessa selostettua, mitä pitikin ja näytti ymmärtävän kaiken, mitä minä sanoin.

Sinne klinikalle pitää mennä lokakuussa uudestaan. Luulen, että se saattaa olla viisasta. Suomessa hammaslääkäri kesällä nimittäin sanoi, että yksi juurihoito on täällä tehty ihan turhaan ja muutama muu paikka on huomattavasti suurempi kuin reiät olisi voineet olla. Hän oli hiukan huolissaan siitä, että tätä menoa kohta on hampaat paikattu pilalle, jos joudun käymään hammaslääkärissä kivun vuoksi ja aina korjataan jotakin siinä toivossa, että se auttaisi. Kaikki paikat oli kuulema kuitenkin laitettu moitteettomasti. Se oli hyvä uutinen.

Koko hammasjuttu kuului taas siihen kategoriaan, että parasta on vaan nauraa, muuten saattaa alkaa harmittamaan. Varsinkin, kun hampaita on aikuisella vain se satsi, millä pitäisi pärjätä hautaan saakka. Erikoishammaslääkärin kanssa eilen ajattelin, että tutkikoon nyt sitten kaiken ensin, niin sitten voi itse todeta saman kuin suomalainen lääkäri jo totesi. Ammattiylpeys on täällä joskus sitä luokkaa, että potilaana on parasta vaan myönnellä sen aikaa, kun ei mitään peruuttamatonta aleta tekemään. Eikös hyvän terveydenhoidon perusoletukseen kuulu yhteistyökykyinen potilas?;-)

Mietin jälkikäteen, että tein itse taas kerran sellaisen "perussuomalaisen suoruusvirheen," että lainasin asiantuntijalle toista asiantuntijaa. Ajattelin, että asia saattaa selvitä nopeasti, kun joku jo tiesi, mitä kannattaa tehdä. En tiedä opinko muistamaan sitä ikinä, että lääkäri pyytää itse toisen asiantuntijan lausuntoa, jos hän sitä toivoo, muussa tapauksessa hän tutkii itse ja luottaa vain omaan arviointiinsa. Mutta kyllä täälläkin osataan asiantuntevasti hoitaa. Oikein hyvinkin. Ja palvelukin on usein ihan moitteetonta. Niin kuin nyt tuokin, että joku tarjoaa tulkkaamaan ranskaa ranskaksi ihmiselle, joka ei ranskaa osaa. Se on melkein koskettavaa. Joskus kannattaa vain keskittyä siihen, että vain huvittuu eikä häkelly.

4 kommenttia:

  1. Voi hyvä ihme! :)katja

    VastaaPoista
  2. Mulla oli noita Hollannissa. Koko ajan.

    Terveydenhoitoon mulla ei ole vielä mitään huonoa sanottavaa täältä. Kolme vuotta ja vähän päälle on mennyt ja monia erikoislääkäreitäkin nähty.
    Ihan hyviä kokemuksia onneksi vaan.

    Mutta miten olen luullut että kaikki osaisivat ainakin flaamia...ellei sitten englantia?

    VastaaPoista
  3. Ai sulla Hollannissa. Luulin, että osaat sitäkin.

    Teoriassa täällä jokaisen pitäisi osata molempia. Siis koulussa kyllä opetetaan, mutta puolin ja toisin on yleensä enimmäkseen asenteesta kiinni. Niin kuin yleistetysti. Se vastaanottovirkailija tosin vaikutti siltä, että oli ehkä itsekin muualta kotoisin. Hän oli niin sydämellinen, että luulen, että olisi puhunut mitä vaan, jos olisi edes joku yhteinen kieli löytynyt. Hän tarjosikin jossakin vaiheessa italiaa tai portugalia. Minä tarjosin vastaan flaamia ja saksaa, muttei meillä vain ollut yhteistä kieltä. Se ranska sitten oli ainoa, mikä nyt toimi edes sen verran kuin se toimi... mikä ei ollut kovin paljon, mutta ehkä silti enemmän kuin ne muut vaihtoehdot puolin ja toisin. ;-) Ajattelin, että ranskan tunneillehan sitä joskus on mentävä.

    Suurimmasta osasta lääkäreitä minullakin on hyviä kokemuksia. Joskus hygienia on ollut hiukan kyseenalaista, mutta muuten taso on hyvää ja palvelu nopeaa ja asiallista. En tarkoittanut kirjoitusta kritiiksi omaa hammaslääkäriä kohtaan. Hän on huippuhuolellinen. Suomalainen hammaslääkäri vaan on ollut ainoa tähän astisista, joka on huomannut purennan olevan se oikea ongelma. Eli tästä ketään voi syyttää, mutta hyvä, että lopulta joku keksi.

    VastaaPoista
  4. Asuimme Hollannissa liki kuusi vuotta ja koska jo aika pian alussa huomasin ettei ole minun paikkani sitten yhtään niin pakko myöntää, minkäänlaista intoa opetella kieltä ei ollut. En halunnut millään tapaa "kuulua sinne" vaikka tuohan on siinä mielessä tyhmää että moni asia olisi voinut tuntua kivemmalta jos olisin puhunut maan kieltä.

    No, toinen juttu oli se että siellä puhutaan niin yleisesti englantia. SIIITÄ HUOLIMATTA oli hyvin usein tilanteita joissa henkilö käytti kuin piruuttaa hollantia (vaikka oli tullut selväksi että englantiakin osaisi..) ihan kuin vain näyttääkseen että sitä multa tässä nyt vaadittaisiin, että voi voi, ei onnistu asioiden hoitaminen ellet puhu meidän kieltä.
    Semmosta ilkeyttä ihan toisinaan.

    No, olen kyllä vähän yliherkkä aiheen suhteen koska mulle se paikka oli kerta kaikkiaan niin väärä..näin KAIKEN sitten nurin kurin. Ennakkoasenne paikallaan;-)

    VastaaPoista