Viime päivinä uutissa on ollut paljon esillä ns. "nolla-toleranssi." Täällä se tarkoittaa tällä hetkellä poliisin tiukennettuja otteita lähellä olevassa kaupunginosassa. Siellä voi kuulema ostaa Kalashnikov-aseita 50€ hintaan. Poliitikot ja kaupungista vastuussa olevat eri piirien poliisimestarit eivät ole yksimielisiä nolla-toleranssin suhteen. Jotkut pelkäävät, että sillä vain siirretään rikollisuus toisiin kaupunginosiin, jotka muuttuvat seuraavaksi yhtä rauhattomiksi. Toiset taas vaativat kaupungin eri poliisipiirejä parempaan yhteistyöhön. Oikeusistuin kieltäytyy laittamasta tiukennettuja otteita käytäntöön, koska kukaan ei ehdi hoitaa rangaistuksien antamista. Asiasta vastaava ministeri sanoo tilanteen olevan sietämätön, koska kyseessä on EU:n pääkaupunki ja niissä kaupunginosissa, missä jopa poliisejakin kohti ammutaan sota-aseilla keskellä kirkasta päivää, ei ole kenellekään turvallista liikkua kadulla.
Samalla alueella tapahtuu jatkuvasti pienempääkin rikollisuutta. Usein joku rettelöi linja-autossa, jatkuvasti varastetaan liikennevaloihin pysähtyneistä autoista käsilaukkuja, jne... Tapahtuuhan suurissa kaupungeissa kaikenlaista, mutta raskaat sota-aseet ovat Keski-Euroopassa katukuvaan sopimattomia. Kalashnikov-jutun jälkeen päätimme yhteistuumin kiertää sen kaupunginosan vastaisuudessa kaukaa. Enää ei tee mieli oikaista sitä kautta mihinkään, eikä tee mieli mennä halvalle vihannestorille sen alueen keskustaan.
Sitten aloin nähdä painajaisia. Joka yö väistelen jotakin ampujaa tai pommeja, joiden hehkulanka jo kiiltää oranssina... Ja - TA-BOOM!!! - juuri, kun minä ehdin heittäytyä maahan kauempana. Eikä minua oikeasti edes pelota sen enempää kuin, että päätin välttää sitä yhtä kaupunginosaa. Se nyt oli mielestäni ihan asiallinen ajatus. Jos vain alitajunnasta saisi otteen, niin nuo unet loppuisivat heti. Siihen saakka minulla pyörii öisin jännittävämmät filmit unissa, kuin mitä ikinä olen edes nähnyt hereillä ollessa... Ihan vain selvyydeksi, että uutisissa ei näytetty muuta kuin vanha arkistoitu pätkä keskivertokatumellakasta ja sitten vain poliitikkojen keskustelua. Mielikuvituksen puutteesta en ainakaan voi väittää kärsiväni. Mitenköhän sen ottaisi positiivisesti, kun herää hikimärkänä jouduttuaan väijytykseen...
Samalla alueella tapahtuu jatkuvasti pienempääkin rikollisuutta. Usein joku rettelöi linja-autossa, jatkuvasti varastetaan liikennevaloihin pysähtyneistä autoista käsilaukkuja, jne... Tapahtuuhan suurissa kaupungeissa kaikenlaista, mutta raskaat sota-aseet ovat Keski-Euroopassa katukuvaan sopimattomia. Kalashnikov-jutun jälkeen päätimme yhteistuumin kiertää sen kaupunginosan vastaisuudessa kaukaa. Enää ei tee mieli oikaista sitä kautta mihinkään, eikä tee mieli mennä halvalle vihannestorille sen alueen keskustaan.
Sitten aloin nähdä painajaisia. Joka yö väistelen jotakin ampujaa tai pommeja, joiden hehkulanka jo kiiltää oranssina... Ja - TA-BOOM!!! - juuri, kun minä ehdin heittäytyä maahan kauempana. Eikä minua oikeasti edes pelota sen enempää kuin, että päätin välttää sitä yhtä kaupunginosaa. Se nyt oli mielestäni ihan asiallinen ajatus. Jos vain alitajunnasta saisi otteen, niin nuo unet loppuisivat heti. Siihen saakka minulla pyörii öisin jännittävämmät filmit unissa, kuin mitä ikinä olen edes nähnyt hereillä ollessa... Ihan vain selvyydeksi, että uutisissa ei näytetty muuta kuin vanha arkistoitu pätkä keskivertokatumellakasta ja sitten vain poliitikkojen keskustelua. Mielikuvituksen puutteesta en ainakaan voi väittää kärsiväni. Mitenköhän sen ottaisi positiivisesti, kun herää hikimärkänä jouduttuaan väijytykseen...
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti