Sisustuskirja

Löysin Pentikin sivuilta kokonaisen sisustuskirjan. Ihanan harmonista, mutta kuitenkin yllättäviä yhdistelmiä.

Hauska sattuma

Yleensä keksitään joku sisustusidea ensin ja sitten siihen haetaan sopivat kukat. Nyt kävi toisin päin. Leikkasin eilen työpaikan pihalta muutaman ruusun. Tänään postilaatikossa oli odottamassa paketti, kun tulin töistä. Avasin sen tietysti heti. Siellä oli kaunis silkkiliina. Kiitos, äiti ja isä!

Orkideasta Qumraniin

Laitoin tuliaisiksi menevän orkidean eteisen hyllyn päälle odottamaan lähtöä. Huomasin, että sehän sopii hienosti kultakehyksiseen peiliin. Täytyy muistaa tämä yhdistelmä uudessa asunnossa. Peilille täytyy löytää kunnollinen paikka ja se kaipaa parikseen kukkivan orkidean. Molemmat pääsevät siinä yhdistelmässä oikeuksiinsa.

Huomasin, että Kuolleenmeren kääröt on laitettu internetiin. Niistä on hyötyä hyvin säilyneen Jesajan käärön lisäksi senkin vuoksi, että ne kuvastavat alkuseurakunnan aikaisen hiukan toisenlaisen uskonnollisen yhteisön elämää ja uskomuksia. Qumranin yhteisö poikkesi monilta osin juutalaisuuden valtavirrasta, kuten myös alkuseurakuntakin. Kuitenkin molemmat yhteisöt alkoivat juutalaisuuden keskeltä. Siksi yhteisön tuottamien/säilyttämien kirjoitusten tutkiminen auttaa ymmärtämään ajatuksia, joita oli liikkeellä siihen aikaan, ja joilla saattoi olla jotakin vaikutusta myös kristinuskoon.

Pähkinäsatoa

Naapurin pähkinäpuusta putosi muutama mehukas pähkinä. Meillä näitä ei ehditä ikinä kuivattaa. Syömme ne niin nopeasti jo mehukkaina. Tosi herkullisia tuoreina.

Isoäidille tyttö halusi kertoa pähkinöistä ja kysyi kesken puhelun: "Äiti, hei, mikä näiden nimi on suomeksi?" "Saksanpähkinä," vastasin. Tyttö jatkaa puhelua suunnilleen näin: "Isoäiti, nää on pähkinöitä. Mä syön sellaisia pähkinöitä, mitä me eilen löydettiin." Tarkesin vielä asiaa: "Ne on saksanpähkinöitä." Tyttö hiukan ihmeissään: "Isoäiti, ne on saksanpähkinöitä... ... mutta, äiti, me kyllä löydettiin ne täältä Belgiasta."

Mistä lie pähkinät ovat suomalaisen nimensä saaneet? Ihan harhaan johtava nimi.

Puiston halki

Muutama hailea kännykkäkuva lauantain aloitukseksi.

Silloin, kun ehdin hakea tytön koulusta kävellen, kuljen puiston kautta. Suurin osa puistoa on puita ja nurmikkoa. Ruusupuisto, josta olen kuvia näyttänyt, jää näistä kuvista vasemmalle. Se ei ole ohikulkumatkalla, koska sen läpi ei voi oikaista. Kuljen yleensä tästä puukujan halki puiston "päätietä" pitkin. Tykkään puistoista ihan kamalasti. Itseasiassa tykkään niistä enemmän kuin luonnollisista metsistä.

Eilen kiirehdin työjuttujen kanssa ja hölkkäsin/kävelin koululle. Lapsilla oli ollut urheilupäivä, jonne oli menty yhdessä pyörillä, joten pitihän se pyörä sitten ajaa kotiinkin päin. Sain hyvää liikuntaa mennen tullen, vaikka oli kyllä omituista mennä koulunportille lenkkivaatteissa. Joku heti kommentoi asuvalintaani. ;-) Täällä ei kukaan kulje lenkkivaatteissa muuten kuin silloin, kun lenkkeilee ihan tosissaan. Tosissaan tarkoittaa, että pyöräilee, juoksee tai on matkalla johonkin hikitreeneihin. Maassa maan tavalla. Täällä ei muutenkaan olla kovin käytännöllisen pukeutumisen ammattilaisia. Mieluummin keskitytään tyyliin, kuin esim. siihen, ettei paleltaisi, kuraantuisi tai jotakin muuta.

Vieraita on tulossa, joten nyt täytyy ryhtyä siivoamaan. Onneksi pesin jo eilen illalla kaikki ikkunat ulkopuolelta. Pesin ne vasta elokuussa viimeksi, joten ne eivät olleet sisältä yhtään likaiset. Ulkoa kyllä senkin edestä. Ette usko, mitkä pölykerrostumat täällä kuorruttaa ikkunoita, kun ensin on pari aurinkoista päivää ja sitten tulee sadetta ja pöly muuttuu miljooniksi läikiksi lasin pintaan. Max. kahdessa viikossa pesun jälkeen kaikki on jälleen likaisena.

Hauskaa lauantaita!

Aamun tunnelmia

Pari päivää sitten mies viipyi ja viipyi kauppareissullaan. Ehdin jo soittaa peräänkin, koska laitoin wokkia ja yritin ajoittaa valmistumisen sopivasti. Se on aika nihkeää syötävää jäähtyneenä, kun vihannekset ohittavat parhaan hetkensä. Tulihan hän sieltä lopulta, ja kertoi olleensa juuri kukkakaupassa, kun soitin. Olen kyllä niin kiitollinen hänestä. En niinkään kukkien vuoksi, vaan ihan muutenkin. Hän on ihan väsymätön rohkaisija, keksii aina ratkaisut jokaiseen hätään ja kuuntelee valituksia ihan loputtomasti 'voi kättä, voi jalkaa' -linjalta alkaen 'apua, tämähän on ihan toivotonta'-linjalle saakka, vaikka keskellä yötä. Me ollaan luonteeltamme jokseenkin samanlaiset monelta osin, mutta on meillä erojakin. Mies on nimittäin optimisti, minä enimmäkseen jonkin sortin pessimisti. Mies on uskaltaja, minä olen varmistelija. Mies on suurpiirteinen, minä olen pikkutarkka. Olen hurjan kiitollinen, että mies on sellainen kuin on. Ja tietysti kiitollinen myös kukista.

Ja sitten on raamattu. Luulenpa, että Ps. 40 kaltaiset psalmit muuttuvat taas entistä rakkaammiksi tämän lukuvuoden aikana. Sain eilen kuulla vaatimukset ensimmäisten opintopisteiden suorituksesta. Pahin kuulema aluksi, mutta loppu menee sitten omalla painollaan. Ei auta kuin alkaa pilkkoa sanaa 'mahdottomuus' pienemmiksi osasiksi, niin ehkä se voi muuttua mahdolliseksi jossakin aikataulussa.

Hiukan asian vierestä, mutta mietin aamulla sitä, että Psalmi 40 on kirjoitettu tapahtumien jälkeen lopputoteamuksena ohitetuista kokemuksista (jos alinta kuvaa klikkaa suuremmaksi, sen pystyy ehkä lukemaan). Kirjoittaja ei kerro, kuinka kauan hän joutui odottamaan, ei mitä oli tapahtunut tai myöskään miten tilanne käytännössä muuttui. Olennaista on se, että tavalla tai toisella Jumala vaikutti hänen elämässään niin, että jalkojen alle löytyi taas tukeva maa ja mielessä alkoi soida uusi sävel.

Niissä melodioissa rynnistän nyt työpuuhiin. On TAAS perjantai. Mihin viikot oikein katoavat?

PS. Kiitos onnitteluista edellisen postauksen kommenteissa!